25.2.2025

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että X Oy on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti päättäessään A:n työsuhteen

2. velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n ja 13 §:n mukaisena korvauksena A:n 14 kuukauden palkkaa vastaavan määrän, yhteensä 45.925,04 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 18.4.2024 lukien

3. velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaisena irtisanomisajan palkkana kuudelta kuukaudelta, yhteensä 22.145,39 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 8.4.2022 lukien sekä

4. velvoittaa Kumiteollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 25.897,68 eurolla korkoineen.

Perusteet

Korvaus työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta

Kun työnantaja on päättänyt A:n työsuhteen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, työnantaja on velvollinen irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n ja 13 §:n nojalla maksamaan korvauksen työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

Korvauksen määrässä tulisi huomioida korottavana tekijänä työsuhteen päättämisestä A:lle aiheutunut taloudellinen vahinko pitkän työttömyyden johdosta, A:n pitkä työsuhde, sekä se, että työnantaja on suuri ja vakavarainen yritys. Korvauksen määrässä tulee huomioida korottavasti myös työnantajan moitittava menettely, kun se ei ollut toiminut A:n kohdalla päihdeohjelmansa mukaisesti eikä kohdellut A:ta samoin kuin muita työntekijöitä alkoholin väärinkäytön tilanteissa sekä laiminlyönyt muun työn selvittämisvelvollisuuden. Työnantajan menettely on ollut työsopimuksen päättämisen yhteydessä erityisen loukkaavaa.

Kohtuullisena korvauksena on pidettävä A:n 14 kuukauden palkkaa vastaavaa määrää, yhteensä 45.925,04 euroa (3.280,36 euroa x 14 kk).

A:n kokeman loukkauksen vuoksi puolta korvauksesta tulisi pitää korvauksena aineettomasta vahingosta, mitä osaa työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukainen yhteensovitus ei koske. Aineellisen vahingon osalta vähennys tulisi tehdä 75 prosentin sijaan 40 prosentin suuruisena A:n taloudellisten ja sosiaalisten olojen perusteella. A:n työttömyys on pitkittynyt, eikä työllistymismahdollisuudet näytä lupaavilta aktiivisesta työnhausta huolimatta. Taloudellisen tilanteensa vuoksi A on joutunut luopumaan vuokra-asunnostaan ja muuttamaan äitinsä luokse. A on elatusvelvollinen yhdestä alaikäisestä lapsestaan, mutta ei ole heikon taloudellisen tilanteensa vuoksi pystynyt maksamaan elatusmaksuja.

Korvaus irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä

Kun A:n työsuhde on päätetty noudattamatta irtisanomisaikaa, työnantaja on velvollinen irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n nojalla maksamaan palkan irtisanomisaikaa vastaavalta kuuden kuukauden ajalta, yhteensä 19.682,16 euroa (3.280,36 euroa x 6 kk). Lomakorvaus irtisanomisajalta eli 15 lomapäivältä on määrältään 2.463,23 euroa (KTA 22,64 euroa x lomapalkkasopimuksen kerroin 108,80). Näin ollen irtisanomisajan palkka on yhteensä 22.145,39 euroa (19.682,16 euroa + 2.463,23 euroa).

Oikeudenkäyntikuluvaatimukset

Kumiteollisuus ry on yhteisvastuussa kantajan oikeudenkäyntikuluista, koska se on asiassa vastaajana, asianosaisena. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Mikäli kanne menestyy, vastaaja häviää asian ja se on velvollinen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut (näin muun muassa TT 2014:15 ja TT 2014:179).

Jos pääasiaa koskeva kanne hylätään, tulee asianosaiset velvoittaa vastaamaan itse omista oikeudenkäyntikuluistaan, koska kantaja on voittanut asian siltä osin kuin kyse on ollut vastaajapuolen työtuomioistuimen toimivaltaa koskevasta prosessiväitteestä.

Vaatimukset

Kumiteollisuus ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 3.000 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kumiteollisuus ry on vedonnut samoihin kanteen kiistämisen perusteisiin kuin X Oy sekä lausunut oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta lisäksi seuraavaa.

Teollisuusliitto ry ei ole esittänyt Kumiteollisuus ry:tä kohtaan mitään muita vaatimuksia kuin vaatinut oikeudenkäyntikuluja korvattavaksi yhteisvastuullisesti kuultavan kanssa. Koska vastaajana olevaa Kumiteollisuus ry:tä vastaan ei ole esitetty asiassa vaatimuksia, ei sitä voida vaatia korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikuluja. Vaikka oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 12 §:n 3 momentin mukaan työehtosopimukseen osallinen yhdistys toimii asiassa vastaajana ja asiaa koskeva yritys kuultavana, ei tämä menettelyllinen seikka voi yksinään johtaa siihen, että vastaajana toimiva yhdistys voitaisiin tuomita korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikuluja asiassa, jossa siltä ei ole vaadittu mitään. Sen ei voida katsoa häviävän asiaa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:ssä tarkoitetulla tavalla. Myös oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan kustannukset, jotka liittyvät ainoastaan jotakin asianosaista koskevaan asian osaan hänen on korvattava yksin.

Vaatimukset

X Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 19.706,22 eurolla korkoineen.

Perusteet

Korvauksen määrä

Koska työnantaja ei ole A:n työsopimuksen purkaessaan menetellyt päihdeohjelman, irtisanomissuojasopimuksen tai työsopimuslain vastaisesti, A:lla ei ole oikeutta vaatimiinsa korvauksiin.

Mikäli työsopimuksen päättäminen katsottaisiin vastoin kuultavan käsitystä perusteettomaksi, on vaadittu korvauksen määrä joka tapauksessa ylimitoitettu. Korvauksen määrän osalta lähtökohdaksi tulee ottaa työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiselle irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaisesti. Korvauksen määrän tulee olla lähellä alarajaa eli kolmen kuukauden palkkaa.

Mikäli työtuomioistuimen mukaan purkuoikeutta ei olisi ollut, mutta irtisanomisoikeus olisi ollut, on irtisanomisajan palkan työvelvoitteetta katsottava olevan riittävä korvaus perusteettomasta purkamisesta.

Oikeudenkäyntikulut

Kanne tulee hylätä ja kantaja on velvoitettava korvaamaan kuultavan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työnantajan päihdeohjelma
2. Vartijan tapahtumailmoitus 3.4.2022
3. Varoituksia ja hoitoonohjauksia osittain salassa pidettävä
4. Käyttöohje Dräger Alcotest 6510 (vain tietyiltä osin)

Kuultavan kirjalliset todisteet

1. Päihdeohjelma
2. Alkometrin kalibrointipöytäkirjat 2020 — 2022
3. Videotallenne A:n poistumisesta autolla tehdasalueelta
4. Purkuilmoitus 8.4.2022
5. Vuorotyönjohtajan raportti 3.4.2022 tapahtumista
6. Kolme kuvaa käärintäalueelta
7. Työnopastuksen muistilista

Kantajan henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa
2. B, pääluottamusmies, X Oy
3. C, pääluottamusmies, Z Oyj
4. D, työsuojeluvaltuutettu, Z Oyj

Kuultavan henkilötodistelu

1. E, vuorotyönjohtaja
2. F, vartija
3. G, HR manager
4. H, tuotantoinsinööri, A:n lähiesihenkilö

Perustelut

Asiassa esitetty selvitys työsuhteen päättämisen perusteista

Tapahtumainkulusta 2. — 3.4.2022 esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu A:n 2.4.2022 alkaneen yövuoron tapahtumista A:ta itseään todistelutarkoituksessa sekä kuultavan nimeäminä todistajina vuorotyönjohtaja E:tä, vartija F:ää ja A:n lähiesihenkilöä H:ta.

A on kertonut muun ohella, että hän ei ollut ollut aiemmin päihtyneenä työpaikalla, eikä hän ollut myöskään nauttinut alkoholia ennen saapumistaan 2.4.2022 kello 21.30 alkaneeseen yövuoroonsa. Töihin tultuaan A oli hakenut työnjohtajalta työmääräyksen ja ryhtynyt tekemään hänelle määrättyjä tehtäviä pintakäärinnässä. Hakiessaan pukuhuoneesta närästyslääkettä A oli kaatanut repussaan olleen puolentoista desilitran vodkapullon juomapulloonsa, jossa oli ollut urheilujuomaa. A:n mukaan hän ei ollut tarkoituksellisesti ottanut alkoholia työpaikalle.

A oli juuri alkanut korjata koneeseen tullutta häiriötä, kun esihenkilö oli tullut noutamaan häntä puhallutukseen tehtaan portille. A oli tuolloin ehtinyt juoda noin puolet juomastaan. A:n mukaan aikaa alkoholin nauttimisen ja alkometriin puhaltamisen välillä oli kulunut viisi tai korkeintaan 10 minuuttia. A on katsonut, ettei alkometrin 2,86 promillen tulosta voitu pitää luotettavana eikä puhallustulos ollut vastannut hänen päihtymystilaansa. A ei ollut kertomansa mukaan tuntenut itseään päihtyneeksi. Hän on arvioinut, ettei hän olisi ollut ylipäätään kykenevä tekemään töitä 2,86 promillen humalatilassa, eikä hänen painoisensa mieshenkilö olisi voinut edes tulla sellaiseen humalatilaan niin vähäisestä määrästä.

A on kiistänyt työnantajan kirjallisena todisteena purkuilmoituksessa olleen maininnan siitä, että hän olisi ollut ”silminnähden humalassa” sekä kirjauksen siitä, että vaatteiden pukeminen ei ollut häneltä onnistua. A:n mukaan vuorotyönjohtaja E oli saattanut hänet puhallutuksen jälkeen portilta pukuhuoneeseen, ja A:n riisuutuessa ennen suihkuun menoa E oli mennyt käytävän toisella puolella olevaan pukuhuoneeseen, josta hänellä oli ollut puheyhteys, mutta ei näköyhteyttä A:han. E ei A:n mukaan ollut näin ollen voinut nähdä A:n pukeutumista. A on arvellut työnantajapuolen purkuilmoitukseen tekemien virheellisten kirjausten liittyvän siihen, että työnantaja oli halunnut hänestä eroon.

Kysyttäessä A:lta, miksi hän ei ollut pyytänyt uutta puhallutusta, jos hän oli kyseenalaistanut alkometrin puhallustuloksen, A on kertonut, ettei se ollut tullut hänen mieleensä.

A:n mukaan hän ei ollut kieltäytynyt poistumasta työpaikalta työnantajan ohjeiden mukaisesti, eikä kenellekään ollut myöskään aiheutunut vaaraa hänen ajaessaan autollaan pois alueelta, sillä hän oli ajanut varovasti. A on kertonut, että hän oli jatkanut ajomatkaansa, vaikka vartija oli tullut repimään hänen autonoveaan auki, koska hän ei ollut tunnistanut tätä vartijaksi, eikä hän ollut halunnut jäädä keskustelemaan kenenkään tuntemattoman henkilön kanssa keskellä yötä.

E oli valvonut 2.4.2022 alkaneessa yövuorossa tuotantoa toimistosta käsin. Hän oli alkuyön aikana havainnut, että käärinnän tuotannossa oli ollut häiriötä ja lähtenyt tarkastamaan tilannetta paikan päälle. Saapuessaan käärintään E oli havainnut A:n hoipertelevan koneella, jolloin hän oli aluksi epäillyt tämän saaneen sairauskohtauksen, joten hän oli mennyt kysymään A:lta tämän voinnista. E oli päätellyt A:n olleen päihtynyt, joten hän oli kehottanut A:ta lähtemään portille puhaltamaan alkometriin.

E on kertonut vartijan puhalluttaneen A:n portilla ja näyttäneen alkometrin lukemaa hänelle ja A:lle. E oli yllättynyt korkeasta alkometrin promillelukemasta, mutta hän oli kuitenkin pitänyt lukemaa melko uskottavana perustuen hänen havaintoihinsa, sillä A oli toiminut ja kävellyt humaltuneen lailla. E on kertonut, ettei hän ollut pitänyt uskottavana A:n kertomusta juodun alkoholin määrästä.

Kysyttäessä E:ltä, kuinka pitkä aika oli hänen arvionsa mukaan kulunut siitä, kun A oli viimeisen kerran nauttinut alkoholia siihen hetkeen, kun hän oli puhaltanut alkometriin portilla, E on arvellut, että ainakin 15 minuuttia, sillä E:n matka toimistosta käärintään, hänen käärinnässä viettämänsä aika ja matka portille oli kestänyt yhteensä noin viisi minuuttia. Lisäksi käärinnässä oli ollut ennen häntä paikalla kaksi kunnossapidon henkilöä, jotka olivat ehtineet olla A:n seurassa noin 10 minuutin ajan ennen hänen saapumistaan paikalle.

E oli saattanut A:n portilta pukuhuoneeseen, jossa E oli kiinnittänyt huomiota siihen, että A:lla oli mennyt sukkien päälle pukemiseen kohtuuttoman pitkä aika, minkä E oli ajatellut johtuneen A:n humalatilasta.

E oli saattanut A:n takaisin portille, jossa A oli ilmoittanut, ettei taksin soittaminen ollut tarpeen, sillä hän oli kävellen liikkeellä. E:n palattua takaisin sisälle vartija oli ilmoittanut puhelimitse A:n lähteneen autollaan liikkeelle ja että vartija oli yrittänyt pysäyttää hänet siinä onnistumatta.

E:en mukaan tehtaan piha-alueella oli jatkuvaa rekkaliikennettä, minkä lisäksi henkilökunta kävi pihalla tupakalla erikseen merkityllä alueella, johon päästäkseen heidän oli kuljettava raskaan liikenteen kulkureitin läpi. Tehdasalueella ei ollut henkilökunnan ja raskaan liikenteen lisäksi muuta liikennettä, sillä ulkopuolisilla ei ollut kulkua alueelle.

F on kertonut työskennelleensä 3.4.2022 vartijana tehdasalueella, kun vuorotyönjohtaja E oli tullut portille yhdessä A:n kanssa ja pyytänyt F:ää puhalluttamaan A:n. F oli näyttänyt A:lle ja E:lle alkometrin lukeman, jonka suuruutta ja A:n kuntoa F ja E olivat keskenään ihmetelleet. He eivät kuitenkaan olleet epäilleet alkometrin lukemaa virheelliseksi. F ja E olivat erikseen tiedustelleet A:lta, voisiko lukema pitää paikkaansa, mutta myöskään A itse ei ollut esittänyt epäilyjä lukeman paikkansa pitävyydestä.

F on kertonut, että vartijoilla oli käytössään yksi alkometri, joka kalibroitiin vuosittain ja jota oli pidetty luotettavana. Vastaava malli oli myös poliiseilla virkakäytössä. F:n käsityksen mukaan suualkoholi saattoi vaikuttaa mittaustulokseen merkittävästikin korkeintaan 15 minuutin ajan siitä, kun henkilö oli edellisen kerran nauttinut alkoholia. F:n mukaan A:n kohdalla alkometrin korkea lukema oli vastannut erittäin hyvin hänen havaintojaan A:n olemuksesta ja käytöksestä, joiden perusteella oli saanut vaikutelman, että A oli nauttinut alkoholia pidempään kuin vain tunnin verran ja vähintään litran viinapullon verran.

F:n mukaan A:lle oli tarjottu taksin tilaamista, mutta A oli ilmoittanut, ettei taksille ollut tarvetta vaan hän menisi kotiinsa kävellen. E oli saattanut A:n pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja saattanut A:n vielä uudelleen tehtaan portille, josta A:n oli ollut määrä poistua kävellen. F:n mukaan A oli seisonut paikoillaan hetken, minkä jälkeen hän olikin yllättäen kääntynyt takaisin ja mennyt suoraan autolleen. F oli yrittänyt estää A:ta poistumasta alueelta autolla avaamalla auton oven, mutta A oli jatkanut ajoaan ulos alueelta. F ei ollut kokenut tilannetta turvalliseksi, koska hän oli ollut tietoinen A:n puhaltamasta korkeasta alkometrin promillelukemasta. F:n mukaan hän oli ollut pukeutuneena keltaiseen huomiotakkiin, jonka selässä ja rinnassa oli lukenut ”vartija”.

H on kertonut A:n suorittaneen kyseisessä työvuorossa kolmen ja puolen tunnin aikana vain noin kolmanneksen normaalina pidettävästä työmäärästä. H:n käsityksen mukaan kunnossapito oli käynyt paikan päällä, mutta tällöin laitteissa ei ollut havaittu vikaa, vaan vika oli ollut A:n puutteellisessa kyvyssä käyttää laitteita ja suoriutua työtehtävistään. H:n mukaan A oli perehdytetty työhönsä, ja hän oli ollut myös kokenut työssään, joten hänen kyvyttömyytensä suoriutua työtehtävistä oli täytynyt johtua ainoastaan hänen humalatilastaan.

Pääkäsittelyssä on katsottu myös videotallenne (K3), josta ilmenee, miten A on poistunut tehdasalueelta autollaan. Videolta näkyy, kuinka A on peruuttanut autollaan parkkiruudusta ja ollut ajamassa ulos parkkihallista, kun keltaiseen huomiotakkiin pukeutunut vartija on tullut auton eteen. A on hidastanut vauhtia, mutta ei ole pysähtynyt. Kun vartija on havainnut, ettei auto pysähdy vaan ajaa edelleen hitaasti kohti, hän on väistänyt auton sivulle ja avannut kuljettajan puoleisen oven vauhdissa auki. A on kuitenkin jatkanut ajoaan eteenpäin.

Vartija on kirjannut tapahtumailmoitukseen 3.4.2022 (K2) muun ohella, että puhallutuksen jälkeen A:lle on ilmoitettu, että tämän tulee vaihtaa työvaatteet pois ja poistua tehdasalueelta. Ilmoituksen mukaan ”henkilö poistui tehdas alueelta 2:32 omalla autolla. Soitettu poliisit hänelle perään. Työntekijän kulkuoikeudet evätty, kunnes toisin määrätään.”

Vuorotyönjohtaja on kirjannut raporttiinsa 3.4.2022 kello 6.14 (V5) seuraavaa: ”Huomenta. Tällainen tapahtuma yövuorossa. Kollegalla heräsi epäilys henkilön työkunnosta. Menin paikalle katsomaan ja operaattori oli silminnähden humalassa. Sanoin että työpäivä loppuu tähän ja käytin portilla puhalluttamassa. Sanoin että tilaan taksin, niin hän sanoi että on kävellen töissä. Odotin että kaveri peseytyy, jotta sain hänet saatettua ulos. Portille päästyä annoin henkilön jatkaa matkaa. Vartija soitti perään että hän onkin autolla lähdössä. Emme kerinneet hätiin.”

Työolosuhteista ja alkoholin käytön vaikutuksesta työturvallisuuteen esitetty selvitys

Työolosuhteista ja työturvallisuuteen liittyvistä seikoista tehdasalueella on kuultu A:ta itseään, pääluottamusmies B:tä, vuorotyönjohtaja E:tä, HR manager G:tä ja A:n lähiesihenkilö, tuotantoinsinööri H:ta.

A:n mukaan hänen menettelystään ei ollut aiheutunut vaaraa tai edes voinut aiheutua vaaraa kenellekään. A on kertonut, että hän oli työskennellyt rummulla (V6), joka pysähtyi heti, jos joku meni alueelle. Myös muut laitteet toimivat näin. Käärintäalueella ei ollut myöskään riskiä törmätä automaattitrukkiin eli vihivaunuun, eikä niistä aiheutunut muutakaan työturvallisuusriskiä. Niin ikään lavanosturi oli turvallinen käyttää, koska kone pysähtyi, jos siihen tuli häiriö. A:n mukaan käärintäalueella ei ollut mitään muuta vaaraa kuin mahdollisesti pään lyöminen johonkin metallirullaan. Bensiinin käyttö työtehtävissä oli harvinaista.

B on kertonut, että kone, jolla A oli työskennellyt, pysähtyi automaattisesti sen lähelle mentäessä. B:n mukaan bensiinin käyttö työtehtävissä oli vähentynyt huomattavasti, eikä sen käyttämisestä voinut ylipäätään aiheutua vaaratilanteita. B:n mukaan trukkiliikenne oli alueella satunnaista. B:n mukaan myös alueelle kulkevat automatiikalla toimivat vihivaunut pysähtyvät automaattisesti niitä liian lähelle mennessä. Koska lattiat olivat epätasaiset ja kumisekoitukset huonosti lavoilla, vaarana oli, että lavat saattoivat kaatua. B:n mukaan alkoholinkäyttöä tehtaalla ei ollut koskaan sallittu.

E:n mukaan työturvallisuuteen oli vuodesta 2015 kiinnitetty tehdasalueella erityistä huomiota. Kuitenkin A:n työalueella oli ollut paljon teräksisiä, teräviä kulmia sekä pyöriviä jäähdytysrumpuja, joiden pysähtyminen ei ollut täysin varmaa. Lisäksi varaston puolella oli käsikäyttöinen lavanostin, joka saattoi kaatua, ja näin tehtaalla oli aiemmin käynytkin. E:n mukaan lavanostinta käytettäessä oli vaarana, että lava kaatui toisen työntekijän päälle.

G on kertonut, että alkoholin suhteen yhtiössä noudatettiin nollatoleranssia. Alkoholin käyttöön operaattorin tehtävissä liittyi useita vaaratekijöitä. A oli käyttänyt työssään käsin ohjattavaa akkukäyttöistä nostolavaa, jonka kaatuminen oli äärimmäisen vaarallista. Vaikka kumin käärinnässä käytettävässä kuminsyöttölaitteessa oli esteitä ja muita turvallisuustekijöitä, humalatilassa käärintäalueella oli vaara esimerkiksi horjahtaa pyörivään telaan. Lisäksi vaaraa saattoi aiheutua muusta käärintäalueen sisäisestä liikenteestä ja esimerkiksi bensiinin käytöstä.

H on kertonut työkulttuurin muuttuneen tehtaalla siten, että alkoholin väärinkäyttötilanteet olivat vähentyneet. H ei ole muistanut kuuden vuoden ajalta A:n lisäksi muita alkoholin väärinkäyttötapauksia. H:n mukaan konsernissa oli alkoholin suhteen nollatoleranssi. Päihtyneenä työskentely oli turvallisuusriski henkilölle itselleen sekä hänen työtovereilleen, koska työhön liittyi koneiden ja laitteiden käyttämistä, painavien kuormien nostelemista ja painavien tuotteiden kaatumisvaaraa. Lisäksi H on todennut, että humalassa työskentely vaikutti yleisesti ottaen myös työn laatuun, tuotantomääriin ja työsuoritukseen ylipäätään.

Työpaikan päihderikkeitä koskevasta käytännöstä esitetty selvitys

Konsernin yhtiöissä noudatetaan päihdeohjelmaa (K1, V1), jossa todetaan muun ohessa, että päihteiden luvaton käyttö työpaikalla ja työssäolo päihtyneenä ovat työvelvoitteiden vakavia rikkomuksia ja että päihteiden käyttö töissä ja päihtyneenä töihin tulo on ehdottomasti kielletty. Asiassa noudatetaan nollatoleranssia. Edelleen päihdeohjelmassa todetaan, että päihtyneenä työpaikalla oleskelu tai työskentely aiheuttavat päihtyneelle itselleen tai hänen vaikutuspiirissään oleville merkittävän turvallisuusriskin ja että ensimmäisenä toimenpiteenä päihtynyt tulee poistaa työpaikalta.

Päihdeohjelman alkoholitestiä koskevan kohdan mukaan alkoholin aiheuttama päihtymystila voidaan todeta alkometrin avulla. Henkilön katsotaan olevan päihtynyt, jos mittaustulos osoittaa yhtään alkoholia. Samaan kohtaan on kirjattu, että mikäli henkilö ei hyväksy mittaustulosta, voidaan mittaustulos tarvittaessa suorittaa uudestaan esimerkiksi 15 — 20 minuutin kuluttua ja että jos näin ei toimita, pidetään ensimmäisen puhalluskokeen mittaustulosta paikkaansa pitävänä. Päihdeohjelmassa on vielä todettu, että Y:n tehtaan pääportilla on käytössä alkometri ja vartijoilla on alkometrin käyttökoulutus.

Jatkotoimenpiteistä työpaikan päihdetapauksissa ja varoituksen antamisesta on ohjeistettu päihdeohjelmassa siten, että henkilölle, joka ilmoittaa itse päihteestä johtuvasta työkyvyttömyydestä esihenkilölle ennen työvuoron alkua, annetaan kirjallinen huomautus, ellei hänellä ole päihteestä johtuvaa poissaoloa, huomautusta tai varoitusta aikaisemmassa työhistoriassa. Muussa tapauksessa henkilöä kohdellaan kuten työpaikalla päihtyneenä tavattua. Jokaiselle henkilölle, joka tavataan työpaikalla päihteiden vaikutuksen alaisena tai nauttimassa päihteitä, annetaan kirjallinen varoitus oman esihenkilön toimesta. Ensimmäisen varoituksen yhteydessä tehdään hoitoonohjaus. Mikäli henkilö hoitoonohjauksen jälkeen keskeyttää hoidon tai tulee töihin päihtyneenä seuraavan 12 kuukauden aikana, päätetään työsuhde.

Päihdeohjelman työsuhteen purkamista koskevan kohdan mukaan henkilölle, jolla on päihdeongelmia, tulee ensisijaisesti tarjota hoitoonohjausta, ja henkilön kieltäytyessä hoitoonohjauksesta on työnantajalla oikeus päättää työsuhde. Työnantajalla on päihdeohjelman mukaan oikeus purkaa henkilön työsuhde, jos ”päihderikkeet ovat poikkeuksellisen törkeitä tai henkilö on käyttäytynyt väkivaltaisesti tai törkeästi tai hänen esiintymisensä on aiheuttanut henkistä tai aineellista vahinkoa tai petollista menettelyä”. Päihdeohjelman mukaan työsuhde tullaan päättämään myös, mikäli päihtynyt henkilö kieltäytyy poistumasta työpaikalta työnantajan edustajan tai vartijan ohjeiden mukaisesti.

Kantaja on esittänyt kirjallisina todisteina konsernissa päihderikkomuksista annettuja varoituksia ja hoitoonohjauksia päihderikkomuksista (K3). Varoituksia oli annettu yhteensä seitsemän, joista vanhin oli annettu vuonna 2000 työntekijän esiinnyttyä päihtyneenä tehdasalueella ja käytyä vartijaan käsiksi. Eräälle työntekijälle oli annettu vuonna 2007 varoitus työvuoroon saapumisesta päihtyneenä ja työntekijöille samasta syystä vuosina 2008 — 2009 yhteensä neljä varoitusta, joista kaksi oli annettu samalle henkilölle, joka oli myös ohjattu hoitoon. Ainoastaan yhdestä varoituksesta on ilmennyt mittaustulos, jonka mukaan henkilö oli puhaltanut alkometriin 1,81 promillea. Tuorein varoituksista oli annettu eräälle työntekijälle alkuvuodesta 2024 päihtyneenä työpaikalla olemisesta. Työntekijä oli myös ohjattu hoitoon.

A on katsonut, että työnantaja oli poikennut hänen kohdallaan päihdeohjelman käytännöstä, jonka mukaan päihtyneenä esiintymisestä oli seurannut ensin varoitus, sitten hoitoonohjaus ja päihteiden käytön edelleen toistuessa työsuhteen päättäminen. Poikkeamisen syyksi A on epäillyt sitä, työnantaja oli halunnut päästä hänestä eroon erityisesti siksi, että A oli aiemmin toiminut yhtiössä työsuojeluvaltuutettuna ja että hän oli uskaltanut huomauttaa epäkohdista työpaikalla. A:n mukaan työnantajan kanssa ei ollut ollut mitään puhetta hoitoonohjauksesta. Kuulemistilaisuudessa ei ollut ollut puhetta muusta työstä vaihtoehtona työsuhteen päättämiselle. A on katsonut, ettei hänen päihderikkeensä ollut poikkeuksellisen törkeä.

Z Oy:n pääluottamusmies C:n tiedon mukaan yhtiöllä oli ollut jonkinlainen päihdeohjelma 1990-luvulta asti, ja sitä oli päivitetty usein. Työsuojeluvaltuutettu D on kertonut osallistuneensa yhtiössä käytössä olleen päihdeohjelman laadintaan. C:n ja D:n mukaan päihdeohjelman mukaiset seuraamukset työntekijälle, joka oli päihtyneenä työpaikalla, olivat olleet huomautus, varoitus ja hoitoonohjaus. D:n käsityksen mukaan törkeällä päihderikkeellä tarkoitettiin tilanteita, joissa työntekijä kohdisti fyysistä väkivaltaa työnantajan edustajaa kohtaan. D on kertonut olleensa uransa aikana mukana yhdessä kuulemistilanteessa, jossa työntekijän työsuhde oli alkoholirikkeen seurauksena purettu, kun työntekijä oli lyönyt työnantajan edustajaa. C:n mukaan työsuhteen purkuun johtaneita poikkeuksellisen törkeitä päihderikkeitä oli ollut työpaikalla todella harvoin, ja niihin oli liittynyt fyysinen väkivalta. C:n käsityksen mukaan A:n toiminta ei ollut täyttänyt poikkeuksellisen törkeän päihderikkeen kriteereitä. Pääluottamusmies B:llä ei ole ollut tietoa siitä, mitä päihdeohjelmassa oli tarkoitettu poikkeuksellisen törkeällä alkoholirikkomuksella, mutta hänen mukaansa A:n päihderikkomus ei kuitenkaan ollut ollut poikkeuksellisen törkeä.

C:n ja B:n mukaan aikaisemmissa työpaikalla esiin tulleissa päihdetapauksissa työntekijälle oli myös annettu varoitus ja ohjattu työntekijä hoitoon. B on kertonut tulleensa tekemänsä selvityksen perusteella siihen käsitykseen, että yksikään tehtaalla aiemmin esiin tulleista alkoholin väärinkäytön tilanteista ei ollut johtanut työsuhteen purkuun, ja että alkoholin väärinkäytöstä oli aiemmin annettu vain varoituksia. Nämä tilanteet olivat olleet B:n muistikuvan mukaan olleet vuosilta 2015 — 2016. C on muistanut 18 vuoden ajalta muutaman tilanteen, jossa työntekijälle oli annettu varoitus, ja vuodelta 2017 tai 2018 yhden tilanteen, jossa työntekijä oli irtisanottu useamman varoituksen jälkeen.

B:n, C:n ja D:n mukaan A:n työsuhteen päättäminen ei ollut ollut oikeasuhteinen toimenpide aikaisempiin tapauksiin nähden, ja he ovat katsoneet, että työnantajan olisi tullut työsuhteen päättämisen sijaan antaa A:lle varoitus. Heidän mukaansa työnantajan ja A:n välit eivät olleet olleet hyvät.

B on kertonut osallistuneensa pääluottamusmiehenä A:n kuulemistilaisuuteen, jossa oli keskusteltu 2.4.2022 tapahtumista ja niiden seurauksista. B:n mukaan työnantaja oli ilmoittanut kuulemistilaisuudessa lyhyen harkinnan jälkeen, että A:n työsuhde puretaan, koska tämä oli aiheuttanut vaaraa vartijalle. B:n mukaan A:n kuulemistilanteessa ei ollut ollut puhetta varoituksesta tai hoitoonohjauksesta, eikä kuulemistilaisuudessa ollut myöskään keskusteltu siitä, olisiko A voitu sijoittaa muihin tehtäviin.

B:n, C:n ja D:n näkemyksen mukaan A:n sijoittaminen muihin tehtäviin työsuhteen päättämisen sijaan oli voinut olla mahdollista, sillä A oli ollut ammattitaitoinen ja hänellä oli ollut käärinnän ohella kokemusta myös asettajan, paistajan ja tarkastajan tehtävistä. C ja D ovat maininneet, että konsernin yhtiöissä olisi ollut A:lle soveltuvia tehtäviä.

G on kertonut, että yhtiössä käytössä ollut päihdeohjelma oli päivitetty viimeksi vuonna 2020. Yhtiössä oli noudatettu vuodesta 2014 nollatoleranssia alkoholin suhteen. G:n mukaan konsernissa oli A:n tapauksessa toimittu johdonmukaisesti ja tasapuolisesti muihin aiempiin tilanteisiin nähden, joissa henkilö oli nauttinut työpaikalla ollessaan alkoholia. Tällaisia tapauksia oli ylipäätään ollut vain vähän.

G on kertonut, että jos henkilö ilmoitti ennen työvuoron alkua, että hän oli alkoholin vaikutuksen alaisena, päihdeohjelman mukainen seuraus oli ohjata henkilö hoitoon. A ei ollut toiminut näin, vaan hän oli nauttinut alkoholia työpaikalla, vaikka jokaisen tehtaan työntekijän tuli olla tietoinen siitä, että alkoholin käyttö työvuoron aikana automatisoidussa tehtaassa, jossa oli isoja koneita ja painavia tavaroita, vaaransi sekä työntekijän itsensä että muiden turvallisuuden. Työnantaja oli työsuhteen päättämistä koskevassa harkinnassaan ottanut myös huomioon, että A oli lähtenyt päihtyneenä ajamaan autolla tehdasalueella.

G:n mukaan työnantaja oli päättänyt päättää A:n työsuhteen, koska kuulemistilaisuudessa kukaan ei ollut kiistänyt A:n promillemäärää taikka humalatilaa. Tätä oli tukenut vuorotyönjohtajan kertomus vahvasta humalatilasta sekä siitä, että A:n liikkuminen puhaltamaan portille ja sieltä pukuhuoneeseen ja pukeutuminen oli ollut erittäin haasteellista. Työnantaja oli myös katsonut videotallenteen (V3) ja päätynyt pitämään A:n päihderikosta törkeänä myös sen vuoksi, että A oli poistunut alueelta autolla saattaen vartijan toiminnallaan vaaraan. G:n mukaan vahvasta humalatilasta oli ollut vahva näyttö, eikä päihdeohjelman mukaan alkometrin mittaustulosta olisi edes tarvittu, vaan päihdeohjelman mukaan riittävää oli, että kaksi henkilöä voi tarvittaessa todistaa, että henkilö oli ollut alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Näillä perusteilla työnantajalla ei ollut enää mahdollisuutta jatkaa A:n työsuhdetta.

H:n mukaan A:n kuulemistilanne oli vahvistanut työnantajan jo tiedossa olleet seikat vahvasta humalatilasta, kun A oli myöntänyt juoneensa alkoholia työpaikalla. H:n mukaan työnantaja oli ollut siinä käsityksessä, että A oli saapunut työpaikalle päihtyneenä ja vahvistanut humalatilaansa työpäivän aikana juomalla lisää alkoholia. H:n mukaan työnantaja oli ottanut harkinnassaan huomioon, että A ei ollut omaehtoisesti ilmoittanut päihtymyksestään tai jäänyt pois työvuorosta, vaan A:n alkoholin nauttiminen oli keskeytynyt vasta kun vuorotyönjohtaja oli puuttunut asiaan. Työnantaja oli pitänyt erittäin moitittavana sitä, että A oli 3,5 tunnin aikana ehtinyt vaarantaa vahvan humalatilansa vuoksi itsensä sekä lähistöllä työskentelevät työkaverit. Moitittavuutta oli lisännyt myös se, että vaikka A oli tullut tietoiseksi vahvasta humalatilastaan, hän oli tästä huolimatta lähtenyt tehtaan sisäpihalta omalla autollaan vaarantaen häntä pysäyttämään tulleen vartijan turvallisuuden. H:n mukaan A:n menettely oli ollut omiaan vaarantamaan myös muiden tehtaan sisäpihalla liikkuvien työntekijöiden turvallisuuden.

H:n mukaan vakavuudeltaan vastaavanlaisissa tapauksissa ei ollut annettu varoituksia ja hoitoonohjauksia, vaan työsuhteet oli purettu. Lievemmissä tapauksissa, joissa henkilö ei ollut ilmaantunut töihin tai oli ilmoittanut, että hän oli alkoholin vaikutuksen alaisena eikä voinut siksi tulla töihin, oli annettu huomautuksia ja varoituksia. Tällaisia tapauksia oli joka tapauksessa ollut vain vähän.

Työtehtävien laiminlyönnistä esitetty selvitys

A on kiistänyt laiminlyöneensä työtehtäviään. Hän on kertonut, että hänen työtuloksensa oli jäänyt muita heikommaksi, eikä hän ollut saavuttanut kaikkia urakkatavoitteitaan, koska hän oli työnantajan pyynnöstä joutunut ohjaamaan ja kädestä pitäen neuvomaan toista työntekijää, jonka kanssa hänellä ei ollut ollut yhteistä kieltä. Myös pintakäärintäkoneeseen jumiutuneiden kumien poisto koneesta oli vienyt pahimmillaan useamman tunnin työaikaa yhden työvuoron aikana. A:n mukaan kumi oli katkeillut keskimäärin noin kerran tunnissa.

Pääluottamusmies B on kertonut, että käärintätehtäviin ei ollut asetettu mitään tavoitteita ja että A oli joka tapauksessa saanut renkaita käärittyä. B:n tiedossa oli ollut, että A oli myös oman työnsä ohella auttanut toista työntekijää käärintätehtävissä. B:n käsityksen mukaan työnantaja ei ollut puuttunut kenenkään muun työntekijän käärintätyöhön.

Arviointi ja johtopäätökset

Työnantajapuoli on katsonut, että A on rikkonut työsopimuksesta ja laista johtuvia työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan niin vakavasti, ettei työnantajalta ole voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. A:n työsopimuksen purkamisen syyksi on edellä selostetuin tavoin ilmoitettu ensinnäkin, että A olisi työskennellyt tehdasalueella päihtyneenä ja myöntänyt nauttineensa alkoholia työvuoron aikana; toiseksi, että ajaessaan päihtyneenä työnantajan pihalla, A olisi aiheuttanut vaaraa häntä pysäyttämään tulleelle vartijalle; kolmanneksi, että A olisi toistuvasti laiminlyönyt työtehtäväänsä SW-pinnankäärinnässä ja että A:n työmääräilmoituksissa raportoidut kappalemäärät olisivat vaikuttaneet väärennetyiltä.

Työnantajapuoli ei ole osoittanut, että A olisi toistuvasti laiminlyönyt työtehtäviään tai väärentänyt raportoituja kappalemääriä. Arvioitavana on näin se, onko A:n menettely 2.4.2022 alkaneessa työvuorossa muodostanut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetun asiallisen ja painavan syyn päättää A:n työsopimus.

Kun työnantaja on päättänyt työntekijän työsopimuksen tämän alkoholinkäytön perusteella, päättämisen lain ja työehtosopimuksen mukaisuutta arvioitaessa on oikeuskäytännössä annettu olennainen merkitys alkoholin väärinkäytön vakavuudelle. Väärinkäytön vakavuutta on arvioitu ottamalla huomioon sen toistuvuus, kyseessä olevan työn, ammatin tai alan erityspiirteet, työolosuhteet sekä teon vaikutukset työnantajalle, työntekijälle ja työyhteisölle. Kun työntekijä on käyttänyt alkoholia työpaikalla ja esiintynyt siellä päihtyneenä, harkinnassa merkitystä on annettu muun ohella sille, onko alkoholin vaikutuksen alaisena työskentely aiheuttanut vaaraa työturvallisuudelle vai onko rikkomusta pidettävä lähinnä yksittäisenä tapauksena, joka ei ole vaarantanut työntekijän omaa tai muidenkaan työntekijöiden työturvallisuutta (ks. esim. TT 1998:26, TT 2001:13, TT 2003:31, TT 2013:1).

Oikeuskäytännössä on saatettu myös katsoa, että vallinneissa olosuhteissa työnantajan olisi tullut ensin varoittaa työntekijää tämän päihderikkeen johdosta, jotta työntekijä olisi saanut mahdollisuuden korjata käyttäytymistään (TT 1996:78, TT 2007:46). Näin erityisesti, jos tämä on ollut työpaikalla noudatetun käytännön mukaista. Ylipäätään työnantajan tulee seuraamusharkinnassaan toimia johdonmukaisesti työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetun tasapuolisen kohtelun velvoitteen mukaisesti. Työnantajaa sitova käytäntö tai päihde- ja hoitoonohjaussopimus voi rajoittaa työnantajan harkintaa edellyttämällä ensin varoituksen antamista tai hoitoonohjausta (TT 2019:80, TT 2021:65). Kokonaisarvioinnissa työnantajan on muutoinkin lojaliteettivelvoitteensa mukaisesti harkittava mahdollisuuksien mukaan työntekijän kannalta työsopimuksen päättämistä lievempien keinojen käyttämistä.

Tässä asiassa A on työvuorossa 2. — 3.4.2022 puhaltanut kahden todistajan läsnä ollessa alkometriin 2,86 promillen lukeman. A on edellä selostetuin tavoin myöntänyt nauttineensa työvuoron aikana alkoholia, joskin kiistänyt olleensa päihtynyt. Kantaja on ensinnäkin kyseenalaistanut alkometrin luotettavuuden ja myös katsonut, että alkometrin lukema on voinut olla korkeampi suualkoholin johdosta.

Kirjallisena todisteena esitetyt kalibrointipöytäkirjat vuosilta 2020 — 2022 osoittavat, että kyseinen alkometri oli kalibroitu säännöllisesti vuosittain ja että alkometri oli antanut suuruusluokaltaan oikean mittaustuloksen myös ennen kalibrointia (V2). Pöytäkirjojen ja vartija F:n kertomuksen perusteella voidaan pitää selvitettynä, että A:n puhallutus on suoritettu luotettavalla ja asianmukaisesti kalibroidulla testauslaitteella.

Kirjallisena todisteena esitetystä alkometrin käyttöohjeesta (K4) ilmenee, että suualkoholi voi vääristää mittaustulosta, minkä vuoksi mittauksen ja alkoholin nauttimisen välillä tulee olla kulunut vähintään 15 minuuttia. Myös alkometrin käyttökoulutuksen saanut vartija F on kertonut, että mittaustulos voi vääristyä huomattavastikin, jos mittauslaitteeseen puhalletaan heti alkoholin nauttimisen jälkeen. Vuorotyönjohtaja E on pitänyt todennäköisenä, että A:n asiassa alkoholin nauttimisen ja mittauksen välillä oli kulunut vaaditut 15 minuuttia, kun taas A itse on arvioinut, että aikaa oli kulunut vain noin 5 — 10 minuuttia.

Esitetyn henkilötodistelun perusteella A ei ollut alkoholia nautittuaan enää suoriutunut normaalilla tavalla työtehtävistään (E, H). Hän oli ollut E:n ja F:n havaintojen mukaan vahvassa humalatilassa siten, ettei E:llä ja F:llä ollut aihetta epäillä mittaustuloksen luotettavuutta. E, F ja A ovat kertoneet, ettei A ollut mittaushetkellä itsekään kyseenalaistanut alkometrin mittaustulosta, vaikka tätä oli häneltä tiedusteltu.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole saatu varmuutta siitä, kuinka pitkä aika A:n alkoholin nauttimisen ja puhallutuksen välillä on tarkkaan ottaen kulunut, ja epäselväksi on jäänyt, onko tuo aika ollut lähempänä viittä vai 15:tä minuuttia. Työtuomioistuin katsoo asiassa esitetyn näytön perusteella joka tapauksessa selvitetyksi, että A on ollut vahvassa humalatilassa tapahtuma-aikana. E:n ja F:n A:sta tekemät havainnot puhuvat sen puolesta, että A on tuon päivän aikana nauttinut alkoholia enemmän kuin mitä hän on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut nauttineensa.

A ei ollut aiemmin saanut varoitusta päihderikkeen johdosta. Siten asiassa on arvioitava, onko A:n moitittavaa menettelyä pidettävä niin vakavana, että työnantaja on voinut päättää A:n työsopimuksen varoitusta antamatta tai sijoittamatta A:ta muuhun työhön.

Työpaikalla on noudatettu päihdeohjelmaa, jonka mukaisesti työpaikalla on ollut nollatoleranssi työajalla alkoholin ja sen vaikutuksen alaisena työskentelyn suhteen. Työntekijöiden on asiassa esitetyn selvityksen perusteella tullut olla tästä tietoisia. Myös A:n on täytynyt ymmärtää toimivansa työvelvoitteensa vastaisesti nauttiessaan alkoholia työpaikalla ja työskennellessään vahvasti päihtyneenä tehdasalueella.

Asiassa esitetyn näytön perusteella työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A:n työtehtävät ja tehdasalueen olosuhteet muutoinkin ovat olleet sellaiset, että alkoholin vaikutuksen alaisena työskentely on ollut omiaan vaarantamaan työturvallisuuden. A on lisäksi poistuessaan vahvassa humalatilassa autolla tehdasalueelta vaarantanut hänet pysäyttämään tulleen vartijan turvallisuuden. A:n menettely on ollut omiaan vaarantamaan myös yhtiön sisäpihalla liikkuvien työntekijöiden turvallisuuden.

Kantajan mukaan työnantaja ei ole menetellyt A:n kohdalla noudattamansa päihdeohjelman ja käytännön mukaisesti, vaan A:lle olisi tullut antaa varoitus ja hoitoonohjaus. Työtuomioistuin toteaa, että henkilötodistelun perusteella alkoholin väärinkäyttötapauksia on yhtiössä ollut ylipäätään vain vähän, eikä kirjallisina todisteina esitetyistä varoituksista (K3) ilmene kuinka vakavien rikkomusten perusteella ne on annettu. Työpaikan käytännöstä esitetty selvitys ei osoita, että työnantaja olisi suhtautunut A:n menettelyyn muissa vastaavissa tilanteissa noudatetusta käytännöstä poikkeavalla tavalla. Asiassa ei myöskään ole esitetty uskottavaa selvitystä siitä, että A:n työsuhteen päättämisen syynä olisi ollut työnantajan halu päästä eroon A:sta.

Työnantajan noudattaman päihdeohjelman mukaan työntekijän työsopimus voidaan edellä todetusti purkaa, jos ”päihderikkeet ovat poikkeuksellisen törkeitä tai henkilö on käyttäytynyt väkivaltaisesti tai törkeästi tai hänen esiintymisensä on aiheuttanut henkistä tai aineellista vahinkoa tai petollista menettelyä”. A on ohjeistuksista ja tiedossaan olevasta nollatoleranssista huolimatta nauttinut työpaikalla alkoholia ja työskennellyt vahvasti päihtyneenä olosuhteissa, jotka ovat olleet omiaan vaarantamaan työturvallisuuden. Työskentely ja alkoholin nauttiminen ovat keskeytyneet vasta kun vuorotyönjohtaja on puuttunut asiaan. A on lisäksi poistunut alueelta vastoin saamaansa ohjeistusta omalla autolla vaarantaen häntä pysäyttämään tulleen vartijan turvallisuuden. A:n käyttäytymistä voidaan pitää tältä osin väkivaltaisena ja joka tapauksessa törkeänä, eikä siten voida katsoa, että työnantaja olisi menetellyt noudattamansa päihdeohjelman vastaisesti purkaessaan A:n työsopimuksen.

Edellä lausuttuja seikkoja kokonaisuutena harkittuaan työtuomioistuin katsoo, että yhtiöllä on ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettu, työsopimuslain 7 luvun 1 — 2 §:n mukainen asiallinen ja painavaa syy päättää A:n työsopimus varoitusta antamatta tai sijoittamatta A:ta muuhun työhön. Työnantajan ei voida katsoa toimineen asiassa lojaliteettivelvoitteensa vastaisesti.

Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Kantaja on vaatinut, että mikäli pääasiaa koskeva kanne hylätään, tulee asianosaiset velvoittaa vastaamaan itse omista oikeudenkäyntikuluistaan, koska kantaja on voittanut asian siltä osin kuin kyse on ollut vastaajapuolen työtuomioistuimen toimivaltaa koskevasta prosessiväitteestä.

Työtuomioistuin toteaa, että toimivaltaa koskeva kysymys on ratkaistu kirjallisessa menettelyssä pääkäsittelyä toimittamatta. Toimivaltaa koskevaa asiaa on pidettävä pääasiassa esitetty todistelu ja toimitettu pääkäsittely huomioon ottaen vähäisempänä kantajan häviämään pääasiaan nähden. Toisaalta sillä, minkä vastaajapuoli on hävinnyt, ei voida katsoa olevan vain vähäinen merkitys asiassa. Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa kantaja korvaamaan osan vastaajan ja kuultavan kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista.

Kumiteollisuus ry:n asiamiehen esittämä oikeudenkäyntikululasku on määrältään yhteensä 3.000 euroa. Lasku muodostuu asiamiehen käyttämistä 15 työtunnista 200 euron tuntiveloituksella.

Teollisuusliitto ry on paljoksunut Kumiteollisuus ry:n asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää tuntimäärää viisi tuntia ylittävin osin, koska kanteeseen vastaaminen työtuomioistuimessa ei ole kantajan mukaan edellyttänyt työnantajaliitolta kaikkia laskutettuja toimenpiteitä ja esimerkiksi valmisteluistuntoon osallistumista.

Työtuomioistuin toteaa, että Kumiteollisuus ry:llä on työehtosopimuksen osapuolena ollut itsenäinen intressi valvoa sopimuksen oikeaa soveltamista asiassa, ja se on ollut asiassa vastaajan asemassa, vaikka myös yhtiö on ollut asiassa kuultavana. Tähän nähden liiton asiamiehen käyttämää 15 työtuntia voidaan pitää kohtuullisena. Ottaen kuitenkin huomioon, että vastaajapuoli on hävinnyt asian siltä osin kuin kyse on ollut työtuomioistuimen toimivaltaa koskevasta kysymyksestä, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa kantajan korvaamaan Kumiteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla.

X Oy:n asiamiehen esittämä oikeudenkäyntikululasku on määrältään yhteensä 19.706,22 euroa. Lasku muodostuu asiamiehen käyttämistä noin 60 työtunnista 310 euron tuntiveloituksella, matkakuluista ja todistajanpalkkioista.

Kantajan asiamies on paljoksunut X Oy:n asiamiehen laskua siltä osin kuin tuntiveloitus ylittää 260 euroa.

Kohtuulliseksi tuntiveloitusperusteeksi on työtuomioistuimen viimeaikaisessa oikeuskäytännössä katsottu korkeintaan 300 euroa (ks. esimerkiksi tuomiot TT 2021:8, TT 2021:19, TT 2022:41, TT 2022:52, TT 2024:56). Tässä asiassa on ollut kyse tavanomaisesta työtuomioistuimessa käsiteltävästä työehtosopimuksen rikkomista koskevasta riidasta. Kohtuullisen tuntiveloitusperusteen osalta asiassa ei ole syytä poiketa edellä todetusta aiemmin omaksutusta linjasta.

Ottaen huomioon, että vastaajapuoli on hävinnyt asian siltä osin kuin kyse on ollut työtuomioistuimen toimivaltaa koskevasta kysymyksestä, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa kantajan korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikulut 15.000 eurolla.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan Kumiteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä.

Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikulut 15.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Anna Lavikkala, Anne Somer, Satu Tähkäpää ja Sanna Rantala jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.