12.3.2025

R-Group Baltic Oü

1. Patenttijulkaisu numero FI 127803 B
2. R-Group Finland Oy:n, R-Group Baltic Oü:n ja Exmet Oü:n välistä kirjeenvaihtoa 7.3.2023 — 9.5.2023
3. Exmet Precast Accessories: ”Product catalogue 2022” -tuote-esite
4. Valokuva kolmesta vaarnalenkkituotteesta
5. Valokuva vaarnalenkkituotteista EWL-80, EWL-100 ja EWL-120
6. Valokuva vaarnalenkkituotteesta EWL-100
7. Valokuva vaarnalenkkituotteista EWL-80 2 kappaletta, EWL-100 ja EWL-120
8. Kopio myyntilaskusta Exmet PA Oü:ltä SV-Element Oy:lle 20.12.2021

Exmet Oü ja Exmet PA Oü

1. Taulukko tuotteiden EWL-80, EWL-100, EWL-120 ja EWL-140 myyntimääristä (salassa pidettävä)
2. Exmet Precast Accessories: EWL-vaijerilenkkikotelo (tyyppi EWL-9) tekninen ohje 14.12.2021
3. Exmet Precast Accessories: ”Product catalogue 2022” -tuote-esite (sama kuin kantajan asiakirjatodiste 3)
4. Kopio myyntilaskusta Exmet PA Oü:ltä SV-Element Oy:lle 20.12.2021 (sama kuin kantajan asiakirjatodiste 8)
5. Patenttijulkaisu numero FI 127803 B (sama kuin kantajan asiakirjatodiste 1)
6. Tulosteita muiden valmistajien verkkosivuilta 28.11.2024

R-Group Baltic Oü

1. SV, SV-Element Oy:n toimitusjohtaja, todistajana

1 Käsittelyjärjestys, kysymyksenasettelu ja oikeusohjeet

1. R-Group Baltic Oü on saattanut vireille kannepatenttiin perustuvan Exmet Oü:öön ja Exmet PA Oü:öön kohdistetun vahvistus-, kielto- ja korvauskanteen sekä editiovaatimuksen. Asianosaiset ovat olleet yksimielisiä siitä, että vahvistus- ja kieltovaatimukset ratkaistaan ensin välituomiolla. Markkinaoikeus ratkaisee R-Group Baltic Oü:n kannevaatimukset 1 ja 2 tällä välituomiolla ennen mahdollista muiden R-Group Baltic Oü:n kannevaatimusten käsittelemistä.

2. Asiassa on kysymys siitä, ovatko Exmet Oü ja Exmet PA Oü loukanneet R-Group Baltic Oü:n patentin numero FI 127803 ”Vaarnalenkki” edellä kuvattua itsenäistä patenttivaatimusta 1 maahantuomalla, markkinoimalla ja myymällä vaarnalenkkituotteitaan EWL-60, EWL-80, EWL-100, EWL-120 ja EWL-140.

3. Patenttilain 3 §:n 1 momentin mukaan patentilla saavutettu yksinoikeus sisältää pykälässä säädetyin poikkeuksin sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä valmistamalla, tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentoitua tuotetta taikka tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten.

4. Patenttilain 39 §:n mukaan patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Patenttivaatimusten käsittämiseksi voidaan selitystä käyttää apuna.

5. Patenttilain 39 §:n säännös on edelleen voimassa sen alkuperäisessä, vuonna 1967 säädetyssä muodossaan.

6. Suomi on maaliskuussa 1996 liittynyt Eurooppapatenttien myöntämisestä tehtyyn yleissopimukseen (jäljempänä Euroopan patenttisopimus tai EPC), jota on myöhemmin muutettu Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjalla. Viimeksi mainitussa yhteydessä on muutettu myös patenttisuojan laajuutta määrittävää Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklaa.

7. Voimassa olevan Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan mukaan eurooppapatentin tai eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tuottaman suojan laajuus määräytyy patenttivaatimusten mukaan. Patenttivaatimusten tulkitsemisessa käytetään kuitenkin myös selitystä ja piirustuksia.

8. Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjaa Suomessa hyväksyttäessä on asiaa koskevassa hallituksen esityksessä voimassa olevaan Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklaan liittyen todettu, ettei patenttilain 39 §:n muuttamista vastaamaan täysin EPC 69 artiklaa katsottu tarpeelliseksi. Hallituksen esityksen mukaan Euroopan patenttisopimuksen ja patenttilain tulkinnan tulee olla mahdollisimman yhdenmukaisia oikeusvarmuuden turvaamiseksi. On tarkoituksenmukaista, että eurooppapatenttien ja kansallisten patenttien suoja-alaa tulkitaan tuomioistuimessa samalla tavalla (HE 92/2005 vp s. 28).

9. Edellä esitetyn perusteella patenttilain 39 §:n säännöstä sovellettaessa tulee ottaa huomioon myös EPC 69 artikla.

2 Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tulkinnasta

10. Markkinaoikeus toteaa ensin, että viimeistään asian pääkäsittelyssä on tullut riidattomaksi, että kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden P1 — P7 mukainen vaarnalenkkituote yksittäisenä tuotteena on ollut tunnettua tekniikkaa patentin etuoikeuspäivänä.

11. Kantajan mukaan kannepatentin itsenäistä patenttivaatimusta 1, ja erityisesti sen piirteitä P8 — P11 tulee tulkita siten, että patenttivaatimuksen 1 suojapiiriin kuuluu ”tuotteiden sarja tai erä tai vastaava olosuhde”, jossa on kolmea erilaista vaarnalenkkituotetta, joissa koteloiden rei’itys on keskenään eri välimatkan päässä tuotteen kotelon päästä ja tartuntalenkit ovat siten eri pituiset.

12. Vastaajien mukaan kannepatentin suojapiiri on epäselvä, sillä patenttivaatimusta voidaan lukea kahdella tavalla. Vastaajat ovat ilmoittaneet, että ne eivät kuitenkaan nosta kannepatentin mitättömyyskannetta. Niiden pääkäsittelyssä esittämän mukaan, mikäli kannepatentin patenttivaatimus on epäselvä, riski patenttivaatimuksen tulkinnasta on patentinhaltijalla. Mikäli väitetysti loukkaava teko ei loukkaa molempia tulkintatapoja, ei patentinloukkausta tapahdu. Vastaajien mukaan patenttivaatimusta tulee tulkita joko siten, että kyseessä on vaarnalenkkituotteiden sarja, jossa on kolme koteloa ja joissa koteloissa on rei’itys eri etäisyyksillä kotelon päästä itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden P9 — P11 mukaisesti taikka vaihtoehtoisesti siten, että yhdessä vaarnalenkkituotteessa on kolme koteloa. Vastaajien mukaan ne eivät loukkaa patenttia kummankaan tulkinnan perusteella.

13. Markkinaoikeus toteaa, että kannepatentin selityksen mukaan (sivu 1, rivit 2 — 4) keksinnön kohteena on seinä- ja muiden teräsbetonielementtien välisissä jälkivalettavissa saumoissa käytettävä vaarnalenkki, johon kuuluu saumaan asennettava kotelo ja koteloon kiinnitettävä vaijerilenkki. Selityksen mukaan (sivu 1, rivit 21 — 28) keksinnön tarkoituksena on tuoda esiin vaarnalenkki, jonka rakenne on yksinkertainen, jossa ei ole erillisiä osia, jonka käsittely on helppoa, joka on helposti asennettavissa muottiin, jota käytettäessä vaijerin tartuntapituuden toteaminen on helppoa, jonka mukainen vaijeri ei pääse muottiin asennettaessa sekä valutyön aikana liikkumaan kotelon suhteen, ja jonka mukainen kotelo pysyy erinomaisesti betonissa. Selityksen mukaan (sivu 2, rivit 6 — 16) keksinnön edullisessa sovelluksessa kotelossa on rei’itys vaijerilenkin kiinnittämistä varten, ja eri koteloissa on rei’itys eri kohdilla. Kun kotelot ovat samankokoiset ja käytetään samanmittaisia vaijereita lenkin tekemiseen, ja tietyssä kotelotyypissä on rei’itys tietyllä kohdalla, on tässä kotelotyypissä tietyn kokoinen tartuntalenkki ja tietyn mittaiset lenkin vapaat osuudet. Vastaavasti kun toisessa kotelotyypissä on rei’itys toisella kohdalla, on siinä kotelotyypissä tietyn kokoinen tartuntalenkki ja tietyn mittaiset lenkin vapaat osuudet, jotka ovat erilaiset kuin toisessa kotelotyypissä. Näin ollen kotelo (= kotelon rei’itys/sisämitta) määrittää vaarnalenkin elementtiin valettavan taikka saumaan jälkivalettavan osan pituuden. Koteloissa oleva rei’itys vaarnalenkkiä varten määrittää automaattisesti minkälainen vaarnalenkki on kyseessä.

14. Selityksen mukaan (sivu 2, rivit 30 — 31) kuvat 2 — 4 esittävät keksinnön eri sovelluksia kotelon päältä katsottuna. Niissä näkyy kotelo, jonka sisällä on vaijerilenkki ja reiät, jotka ovat eri kohdissa kussakin kotelossa. Kuvan 2 mukaisen vaarnalenkkituotteen kotelossa on vaijerilenkille tarkoitetut kaksi reikää lähimpänä kotelon päätä, kuvan 3 mukaisen vaarnalenkkituotteen kotelossa kaksi reikää hieman kauempana kotelon päästä ja kuvan 4 mukaisen vaarnalenkkituotteen kotelossa kaksi reikää edelleen hieman kauempana kotelon päästä.

15. Markkinaoikeus toteaa, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteessä P1 vaarnalenkki ja kotelo ovat mainittu yksikössä ”vaarnalenkki, johon kuuluu saumaan asennettava kotelo”. Tämän mukaan kyse voisi olla yhdestä vaarnalenkkituotteesta, jossa olisi yksi kotelo. Kuitenkin virastokäsittelyssä kannepatenttiin lisätyssä piirteessä P8 on käytetty ilmaisua ”eri koteloissa”, ja lisätyissä piirteissä P9 — P11 on tuotu esille se, miten kolme eri koteloa, tai oikeammin monikossa ensimmäiset, toiset ja kolmannet kotelot, eroavat toisistaan. Kun otetaan huomioon kannepatentin selityksestä ilmi käyvä vaarnalenkin käyttö betonielementtien välisissä saumoissa ja vaarnalenkin valinta käytettävän saumaleveyden mukaan, sellainen vastaajien esittämä tulkinta, että yhdessä kannepatentin tarkoittamassa vaarnalenkkituotteessa olisi kolme koteloa, ei ole alan ammattimiehen näkökulmasta teknisesti mielekäs tulkinta.

16. Edellä piirteistä P8 — P11 esitetyn ja kantajan esittämän perusteella kannepatentin suojapiiri on rajoittunut sellaisiin suoritusmuotoihin, joissa on kolme vaarnalenkkituotetta, joissa on kussakin yksi kotelo ja koteloissa eri kohdissa olevat reiät, joihin vaijerilenkit on asennettu.

17. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 suojapiiri kattaa vähintään kolme vaarnalenkkituotetta käsittävän vaarnalenkkituotteiden sarjan, jossa kussakin tuotteessa on yksi kotelo ja yksi koteloon kiinnitetty vaijerilenkki. Lisäksi sarjan ensimmäisissä koteloissa on kaksi reikää käsittävä, vaijerilenkille tarkoitettu rei’itys lähellä kotelon päätä, sarjan toisissa koteloissa kyseinen rei’itys on suuremman välimatkan päässä kotelon päästä ja sarjan kolmansissa koteloissa kyseinen rei’itys on vielä suuremman välimatkan päässä kotelon päästä. Kannepatentin suojapiiri ei siten käsitä tunnettuun tekniikkaan etuoikeuspäivänä kuulunutta yksittäistä vaarnalenkkituotetta, jossa on vaijerilenkille tarkoitettu rei’itys jonkin välimatkan päässä kotelon päästä.

3 Loukkausarviointi

18. Asiassa on riidatonta, että vastaajien vaarnalenkkituotteet EWL-60, EWL-80, EWL-100, EWL-120 ja EWL-140 yksittäisinä tuotteina täyttävät itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet P1 — P7. Edellä kuvatusti ne ovat yksittäisinä tuotteina olleet tunnettua tekniikkaa kannepatentin etuoikeuspäivänä.

19. Kantajan mukaan jo pelkästään se muodostaa kannepatentin loukkauksen myös piirteiden P8 — P11 osalta, että vastaajien tuote-esitteestä ”Product catalogue 2022” (kantajan asiakirjatodiste 3) käy ilmi vastaajilla olevan valikoimassaan viittä erilaista eli vähintään kolmea vaarnalenkkituotetta, joiden koteloissa on kannepatentissa määritellyllä tavalla yhdessä tuotteessa rei’itys lähellä kotelon päätä, toisessa tuotteessa rei’itys kauempana kotelon päästä ja kolmannessa tuotteessa vielä kauempana kotelon päästä. Kantaja on lisäksi vedonnut Exmet PA Oü:n myyntilaskuun SV-Element Oy:lle loukkaavien tuotteiden myyntiä koskien (kantajan asiakirjatodiste 8) ja SV-Element Oy:n toimitusjohtajan SV:n todistajankertomukseen. Kantajan mukaan tämä todistelu osoittaa, että vastaajat ovat myös tosiasiallisesti maahantuoneet, markkinoineet ja myyneet vaarnalenkkituotteitaan kannepatenttia loukkaavalla tavalla.

20. Vastaajien mukaan Exmet PA Oü on maahantuonut Suomeen sekä myynyt Suomessa neljää eri kokoversiota, ja vastaajat ovat markkinoineet Suomessa viittä eri kokoversiota vaarnalenkkituotteesta, joita vastaajien asiakkaat ovat voineet ostaa yksittäisinä tuotteina. Vastaajat ovat kiistäneet kannepatentin piirteiden P8 — P11 täyttymisen sillä perusteella, nämä erilliset kokoversiot eivät muodosta kannepatentin patenttivaatimuksen 1 mukaista kolmen vaarnalenkkituotteen sarjaa.

21. Asiassa on kantajan esittämien vaatimusten johdosta ratkaistava, onko vastaajien näytetty menetelleen kannepatenttia loukkaavalla tavalla, kun ne ovat edellä kuvatulla tavalla maahantuoneet Suomeen sekä markkinoineet eli tarjonneet ja myyneet eli saattaneet vaihdantaan Suomessa vaarnalenkkituotteitaan.

22. Markkinaoikeus toteaa, että asiassa on riidatonta, että vastaajat ovat Suomessa markkinoineet viittä eri kokoista vaarnalenkkituotetta. Markkinointitapa käy ilmi kantajan asiakirjatodisteena 3 olevasta vastaajien tuote-esitteestä, jossa on esitelty viittä eri kokoa olevia vaarnalenkkituotteita. Esitteessä ei kuitenkaan ole tuotu esille, että kyseisiä tuotteita myytäisiin vähintään kolmen tuotteen sarjana. Pikemminkin esitteen perusteella on todettavissa, että kukin tuotteista on ollut myynnissä itsenäisenä tuotteena, jota on voinut ostaa riippumatta siitä ostetaanko muita tuotteita.

23. Kantajan asiakirjatodisteena 8 olevasta myyntilaskusta käy ilmi, että SV-Element Oy on ostanut Exmet PA Oü:ltä muun ohella kolmea eri kokoa olevaa vaarnalenkkituotetta siten, että toimitusehtojen mukaan maahantuonti on ollut Exmet PA Oü:n vastuulla. Eri tuotteet on mainittu laskussa erikseen omilla yksilöintiriveillään ja eri tuotteita on laskun mukaan toimitettu eri määrät: EWL-80 Wire Loop -tuotetta 1.000 kappaleen erissä yhteensä 6.000 kappaletta, EWL-100 Wire Loop tuotetta 1.000 kappaleen erissä yhteensä 4.000 kappaletta ja EWL120 Wire Loop -tuotetta 1.000 kappaleen erissä yhteensä 2.000 kappaletta. Laskusta ei käy ilmi eri tuotteiden välinen yhteys siten, että siitä olisi pääteltävissä, että myynnissä olisi ollut kyse kolmen vaarnalenkkituotteen sarjasta edes siltä osin kuin myyntiin on sisältynyt 2.000 kappaletta tuotteiden eri kokoversioita.

24. Vastaajien asiakirjatodisteena 1 esitetyn salassa pidettävän tuotteiden myyntimäärätaulukon mukaan niiden vaarnalenkkituotteita on vuosina 2021 — 2022 myyty toisiinsa nähden merkittävästi eri määriä. Myyntimäärien perusteella ei ole pääteltävissä, että vastaajien vaarnalenkkituotteita olisi myyty vähintään kolmen tuotteen sarjoina.

25. Asiassa on kuultu kantajan todistajana vastaajilta vaarnalenkkituotteita tilanneen SV-Element Oy:n toimitusjohtaja SV:tä. Hänen kertomuksensa mukaan hän on tilannut rakennusprojekteihin vaarnalenkkituotteita eri kokoja sen mukaan, mitä rakennesuunnittelija on edellyttänyt. SV on kertonut, että varastossa on kuitenkin syytä olla valmiina eri kokoja, koska aina ei tiedä, mitä kokoja tullaan tarvitsemaan. SV:n kertomuksen mukaan hän on tilannut kantajan asiakirjatodisteen 8 mukaiset tuotteet Exmet PA Oü:ltä, koska hän on tuntenut yhtiön edustajan ennestään ja koska hintakin on ollut kohdallaan.

26. Markkinaoikeus toteaa, että SV:n kertomuksesta ei käy ilmi sellaista, että hän olisi vastaajien markkinointiin tutustuessaan ja kolmea erikokoista vaarnalenkkituotetta tilatessaan mieltänyt vastaajien tuotteessa olevan kyse kolmen tuotteen sarjasta.

27. Markkinaoikeus vielä toteaa, että kantaja ei ole esittänyt muutakaan näyttöä siitä, että vastaajat olisivat maahantuoneet, markkinoineet tai myyneet vaarnalenkkituotteitaan kolmen eri kokoisen tuotteen sarjoina.

28. R-Group Baltic Oü:llä on kantajana todistustaakka kannepatentin loukkauksen näyttämiseksi toteen. Asiassa on edellä kuvatusti riidatonta, että vastaajat ovat maahantuoneet Suomeen ja markkinoineet sekä myyneet Suomessa vaarnalenkkituotteita, jotka toteuttavat kannepatentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet P1 — P7. Piirteiden P8 — P11 täyttyminen edellyttää kuitenkin edellä kuvatusti, että kyseiset vaarnalenkkituotteet muodostavat vähintään kolmen tuotteen sarjan. Kantaja ei ole edellä esitetyin perustein osoittanut, että vastaajat olisivat maahantuoneet, markkinoineet tai myyneet vaarnalenkkituotteitaan vähintään kolmen tuotteen sarjoina. Kannepatentin loukkausta ei siten ole näytetty toteen ja asiassa ei näin ollen ole tarpeen ottaa kantaa vastaajien esittämiin muihin kiistämisperusteisiin. Edellä mainitun vuoksi R-Group Baltic Oü:n esittämät vahvistus- ja kieltovaatimukset on hylättävä. Tästä seuraa, että näille kannevaatimuksille alisteiset korvausvaatimus ja editiovaatimus on hylättävä eli R-Group Baltic Oü:n kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

4 Oikeudenkäyntikulut

29. R-Group Baltic Oü on hävinnyt asian ja se on siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n perusteella lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan kaikki vastapuoltensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

30. Exmet Oü ja Exmet PA Oü ovat vaatineet, että R-Group Baltic Oü velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset asiamiesten palkkioista muodostuvat oikeudenkäyntikulut 61.715 eurolla viivästyskorkoineen. R-Group Baltic Oü on kiistänyt vaatimuksen määrältään siltä osin kuin vaatimus ylittää sen oman oikeudenkäyntikuluvaatimuksen eli 39.123,88 euroa. R-Group Baltic Oü:n mukaan asiassa ei ole ollut perusteita käyttää useampaa kuin kahta juristia, mutta vastaajat ovat käyttäneet useampia.

31. Exmet Oü:n ja Exmet PA Oü:n mukaan kaikkien asiaan osallistuneiden juristien käyttö on ollut perusteltua. Niiden mukaan asiaa hoitaneen palveluntarjoajan toimintatapoihin kuuluu, että asialle nimetään kaksi juristia mahdollisten esteiden varalta. Tämän tarpeellisuutta osoittaa muun ohella se, että asiaa alun perin hoitanut asiamies on asian käsittelyn kuluessa vaihtanut työnantajaa. Lisäksi kolmannen, nuoremman juristin, läsnäolo istunnossa on ollut tarpeen muistiinpanojen tekemiseksi. Muutoin hänen työmääränsä on ollut asiassa vähäinen.

32. Markkinaoikeus toteaa, että Exmet Oü:n ja Exmet PA Oü:n alkuperäisen asiamiehen vaihtumisen jälkeenkin toimenpiteitä on tehnyt kolme pääkäsittelyssä mukana ollutta juristia sekä pääkäsittelyyn teknisenä avustajana osallistunut patenttiasiamies ja vähäisessä määrin vielä yksi henkilö. Markkinaoikeus katsoo, että asia ei ole ollut niin laaja tai vaativa, että enemmän kuin kahden juristin käyttäminen etenkään asian pääkäsittelyssä olisi ollut perusteltua ottaen vielä huomioon sen, että myös patenttiasiamies on osallistunut asian käsittelyyn. Markkinaoikeus harkitsee asian laatu ja asianosaisten asema oikeudenkäynnissä huomioon ottaen Exmet Oü:n ja Exmet PA Oü:n palkkiovaatimuksen kohtuulliseksi määräksi 55.000 euroa, joka R-Group Baltic Oü on velvoitettava korvaamaan vastaajille.