1.7.2025

Vaatimus ja vastaus Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 17 a §:n nojalla, että A:lle 25.5.2021 tuomittuun yhdistelmärangaistukseen kuuluva valvonta-aika muunnetaan suorittamatta olevilta osiltaan vankeudeksi, koska A oli rikkonut valvottavan velvollisuuksia mainitun pykälän 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, joka osoitti ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta. A, joka oli alkanut suorittaa valvonta-aikaa 4.1.2024, oli saanut ajalla 13.1.-10.2.2024 tapahtuneista velvollisuuksien rikkomisista kahdeksan huomautusta ja yhden varoituksen, minkä lisäksi 17.2. ja 18.2.2024 välisenä yönä hän oli poistunut sallitulta alueelta, yhteys hänen paikannuspuhelimeensa oli katkennut ja hän oli kuljettanut mukanaan toisen vahingoittamiseen soveltuvaa välinettä sekä käyttäytynyt uhkaavasti ja aggressiivisesti poliisia ja sivullisia kohtaan.

A vastusti vaatimusta.

Käräjäoikeuden tuomio 20.3.2024 nro 24/112760

Käräjäoikeus totesi, että A oli saanut kahdeksan huomautusta ja yhden varoituksen varsin lyhyin aikavälein toistuneista rikkomuksista, jotka olivat alkaneet pian valvonta-ajan alkamisen jälkeen ja myös asteittain vakavoituneet. Niissä oli ollut kysymys kotona olemista, sallitulla alueella pysymistä ja valvontavälineiden huolellista käsittelyä koskevista velvollisuuksista, jotka kuuluivat valvonta-ajan asianmukaisen suorittamisen ydinalueelle. Huomautuksiin ja varoitukseen johtaneiden menettelyjen lisäksi A oli poistunut kotoaan 17.2.2024 kotonaolovelvoitteen aikana, ja poliisi oli ottanut hänet kiinni aamuyöllä 18.2.2024 vakavana pidettävässä tilanteessa, jonka yhteydessä hän oli käyttäytynyt hyökkäävästi ja uhkaavasti. Käräjäoikeus päätyi kokonaisarvionaan katsomaan, että A oli menetellyt yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 17 a §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, joka osoitti ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta, ja siten rikkonut valvottavan velvollisuuksiaan törkeästi. A:n terveydentilastaan tai velvollisuuksiensa osittaisesta noudattamisesta esittämät seikat eivät antaneet aihetta muuhun arvioon.

Käräjäoikeus muunsi suorittamatta olleet 288 päivää valvonta-aikaa 288 päiväksi ehdotonta vankeutta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Suvi Nieminen.

Turun hovioikeuden tuomio 18.6.2024 nro 24/126835

A valitti hovioikeuteen vaatien, ettei yhdistelmärangaistukseen kuuluvaa valvonta-aikaa muunneta vankeudeksi.

Hovioikeus katsoi lain sanamuotoon ja lainvalmisteluaineistoon viitaten, ettei A:n väitetysti rikolliselle tai epäasialliselle menettelylle 17.2. ja 18.2.2024 välisenä yönä voitu antaa merkitystä arvioitaessa sitä, oliko A rikkonut niitä velvollisuuksia, jotka valvottavalle oli yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetty. A oli kuitenkin lukuisia kertoja jo saaduista huomautuksista huolimatta jatkanut valvonta-ajan kannalta keskeisten velvollisuuksien rikkomista, ja rikkomukset olivat nopeasti myös vakavoituneet. Lain 17 a §:n 3 momentin soveltaminen ei edellyttänyt, että valvottavalle on annettu varoitus ja että hän vielä varoituksen antamisen jälkeen jatkaa rikkomuksiaan. Keskeisten velvollisuuksien jatkuvaan rikkomiseen nähden ei voitu antaa painoarvoa myöskään sille, että A oli osittain noudattanut velvollisuuksiaan, eivätkä myöskään A:n terveydentilastaan esittämät seikat olleet asiassa merkityksellisiä. Hovioikeus päätyi kokonaisarvionaan katsomaan, että A oli lain 17 a §:n 3 momentissa tarkoitetulla ilmeistä piittaamattomuutta osoittavalla tavalla ja siten törkeästi rikkonut velvollisuuksiaan.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Karvinen, Katariina Sorvari ja Atso Sinervo.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on alkanut suorittaa yhdistelmärangaistukseen kuuluvaa valvonta-aikaa 4.1.2024. Hänellä on ollut valvonta-aikana muun ohella velvollisuus pysyä asunnossaan päivittäin kello 21:n ja 6:n välisenä aikana, käsitellä sähköisiä valvontavälineitä eli pantavalvontalaitetta, seurantalaitetta (paikannuspuhelinta) ja laturia huolellisesti ja annettuja ohjeita noudattaen, osallistua valvontatapaamisiin ja psykologin tapaamisiin, olla käyttämättä päihteitä valvonta-ajan suorittamiseen liittyvässä toiminnassa sekä tehdä erikseen määritellyin tavoin puutöitä metsäpalstalla.

2. A on ajalla 13.1.-18.2.2024 eri tavoin rikkonut muun muassa asunnossa pysymistä ja valvontavälineitä koskevia velvollisuuksiaan. Syyttäjä on vaatinut valvonta-ajan muuntamista vankeudeksi yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain (jäljempänä täytäntöönpanolaki) 17 a §:n nojalla. Syyttäjä on katsonut velvollisuuksien rikkomisen törkeäksi, koska A on rikkonut velvollisuuksiaan pykälän 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, joka osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta.

3. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat muuntaneet valvonta-ajan suorittamatta olevan osuuden vankeudeksi.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A rikkonut velvollisuuksiaan täytäntöönpanolain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, joka osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta, ja onko yhdistelmärangaistuksen valvonta-aika siten voitu muuntaa vankeudeksi.

Sovellettavat säännökset ja niiden tulkinnan lähtökohdat

5. Täytäntöönpanolain 4.4.2022 voimaan tulleen 17 a §:n (1306/2021) 2 momentin mukaan valvonta-aika voidaan muuntaa ehdottomaksi vankeudeksi, jos valvottava rikkoo velvollisuuksiaan törkeästi. Velvollisuuksien rikkominen on törkeää, jos valvottava varoituksesta huolimatta toistuvasti: 1) saapuu valvonta-aikaan liittyvään tilaisuuteen päihtyneenä; 2) yrittää estää teknisten valvontavälineiden toiminnan; 3) oleskelee muualla kuin rangaistusajan suunnitelmassa sallitulla alueella. Pykälän 3 momentin mukaan velvollisuuksien rikkominen on törkeää myös, jos valvottava rikkoo velvollisuuksiaan tavalla, joka osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta. Käsillä olevassa asiassa ei ole kysymys siitä, että valvottava olisi 2 momentissa tarkoitetulla tavalla varoituksesta huolimatta toistuvasti rikkonut velvollisuuksiaan, vaan velvollisuuksien rikkomisen mahdollisesta törkeydestä yksinomaan pykälän 3 momentin perusteella. Viimeksi mainittu momentti vastaa asiallisesti täytäntöönpanolain alkuperäistä 19 §:n 2 momenttia.

6. Täytäntöönpanolain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa on mainittu ilmeistä piittaamattomuutta koskevana soveltamisesimerkkinä tilanne, jossa valvottava ei pyri lainkaan noudattamaan hänelle rangaistusajan suunnitelmassa asetettuja velvollisuuksia. Tämä voisi ilmetä esimerkiksi jatkuvana oleskeluna muualla kuin valvonta-ajan suorittamiseen määrätyssä asuinpaikassa tai toimintavelvollisuuden laiminlyöntinä kokonaan jo valvonta-ajan alkaessa. Perustelujen mukaan ilmeistä piittaamattomuutta arvioitaisiin kokonaisuutena, jossa otettaisiin huomioon muun muassa tekojen vakavuus, jatkuvuus, valvottavan yleinen suoriutuminen valvonta-ajan velvollisuuksista sekä hänen elämäntilanteessaan mahdollisesti tapahtuneet muutokset. (HE 268/2016 vp s. 37-38.) Lakivaliokunnan mietinnössä on lisäksi mainittu soveltamisesimerkkinä tilanne, jossa valvottava ei lainkaan halua aloittaa valvonta-ajan suorittamista (LaVM 9/2017 vp s. 12).

7. Täytäntöönpanolain voimassa olevan 17 a §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan törkeän velvollisuuksien rikkomisen edellytykset vastaisivat lain alkuperäistä sääntelyä. Lisäksi niissä on - yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain muuttamista koskevan lakiehdotuksen perusteluihin viitaten - tuotu esiin vastaavat ar­viointiperusteet kuin edellä selostetussa hallituksen esityksessä 268/2016 vp. (Ks. HE 246/2020 vp s. 94 ja 106-107.)

8. A on katsonut, että täytäntöönpanolain 17 a §:ää olisi tulkittava siten, ettei pykälän 2 momentissa erikseen mainittujen velvollisuuksien rikkominen, kuten oleskelu muulla kuin sallitulla alueella, voi johtaa muuntamiseen pykälän 3 momentin perusteella, koska lainsäätäjä on 2 momentissa mainittujen velvollisuuksien osalta nimenomaisesti edellyttänyt niiden rikkomisen olevan törkeää vain, jos valvottavalle ensin annetaan varoitus ja hän vielä tämän jälkeen toistuvasti rikkoo kysymyksessä olevaa velvollisuutta. Kuten Korkein oikeus on tänään annetussa ratkaisussaan KKO 2025:63 katsonut, valvottavan velvollisuuksilla tarkoitetaan lain 17 a §:n 3 momentissa kuitenkin kaikkia lain 12 ja 13 §:ssä säädettyjä valvottavan velvollisuuksia ja siten muun ohessa myös 17 a §:n 2 momentissa mainittuja velvollisuuksia.

9. Lisäksi A on katsonut, ettei muuntovaatimuksen perusteena tule huomioida niitä rikkomuksia, joista Rikosseuraamuslaitos on jo määrännyt täytäntöönpanolain 17 a §:n 1 momentin nojalla huomautuksen tai varoituksen, kun otetaan huomioon yhtäältä näihin seuraamuspäätöksiin sisältyvä arvio rikkomusten vakavuusasteesta ja tähän liittyvä valvottavan luottamuksensuoja sekä toisaalta niin sanottu ne bis in idem -kielto.

10. Korkein oikeus toteaa, että huomautuksen antaminen valvottavalle tämän rikottua velvollisuuksiaan edellyttää täytäntöönpanolain 17 a §:n 1 momentin mukaan muun ohella sitä, että velvollisuuksien rikkominen on vähäistä. Varoituksen tarkoituksena on puolestaan ilmaista valvottavalle, että vaikkakaan rikkomus ei vielä sellaisenaan anna aihetta valvonta-ajan muuntamiseen vankeudeksi, menettelyn jatkuminen voi johtaa muuntamiseen. Sanottuun nähden on selvää, ettei velvollisuuksien rikkomista voida katsoa lain 17 a §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla törkeäksi pelkästään sellaisen rikkomuksen perusteella, josta valvottavalle on annettu huomautus tai varoitus. Rikkomuksella voi silti olla yhdessä muiden seikkojen kanssa merkitystä, kun lain 17 a §:n 3 momentissa tarkoitettua ilmeistä piittaamattomuutta arvioidaan kokonaisuutena, jolloin merkitystä on muun muassa tekojen jatkuvuudella.

11. Myöskään ne bis in idem -kielto ei ole esteenä aikaisemmin tapahtuneiden velvollisuuksien rikkomisten huomioon ottamiselle osana kokonaisharkintaa. Rikosseuraamuslaitoksen hallinnollisessa menettelyssä käsiteltävien tekojen oikeudellinen luonnehdinta kansallisen oikeuden mukaan, näiden tekojen todellinen luonne taikka kyseisessä menettelyssä määrättävissä olevien seuraamusten luonne ja ankaruus eivät puolla käsitystä näiden asioiden kuulumisesta kiellon soveltamisalaan (ks. KKO 2016:1 , kohta 11), eikä kysymys ole siitä, että A:lle kiellon vastaisesti määrättäisiin samasta teosta toinen seuraamus.

12. Korkein oikeus toteaa vielä, että täytäntöönpanolain 17 a §:n 3 momentin tulkinnassa on otettava huomioon yhdistelmärangaistuksen valvonta-ajan erityispiirteet. Valvonta-ajan tarkoituksena on täytäntöönpanolain 2 §:stä ilmenevin tavoin ylläpitää ja edistää valvottavan valmiuksia sijoittua yhteiskuntaan suunnitelmallisella ja asteittaisella vapauttamisella. Tätä tarkoitusta tukee lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 9/2017 vp s. 11) todetuin tavoin se, että valvonta-aika suoritetaan yhtäjaksoisesti loppuun.

Arviointi tässä asiassa

13. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa vedonnut vaatimuksensa perusteina 17.2. ja 18.2.2024 välisen yön tapahtumiin, joissa yhteys A:n paikannuspuhelimeen on katkennut kello 22.06 ja hän on ollut poissa kotoaan useita tunteja tullen poliisin kiinniottamaksi kello 4.15. Lisäksi syyttäjä on vedonnut sellaisiin aiempiin pääasiassa asunnossa pysymistä tai paikannuspuhelimen mukana pitämistä koskeviin rikkomuksiin, joista Rikosseuraamuslaitos on jo määrännyt A:lle kaikkiaan kahdeksan huomautusta ennen edellä mainitun yön tapahtumia ja yhden varoituksen niiden jälkeen.

14. Korkein oikeus toteaa, että arvioitaessa A:n menettelyn ilmentämää piittaamattomuutta kokonaisuutena huomioon on perusteltua ottaa muun muassa tekojen vakavuus, jatkuvuus, valvottavan yleinen suoriutuminen velvollisuuksistaan sekä hänen elämäntilanteeseensa liittyvät seikat.

15. Korkein oikeus toteaa valvontalaitteiden käsittelemisestä, että A:n ei ole väitetty pyrkineen sinänsä häiritsemään puhelimen tai hänen ylleen kiinnitetyn jalkapannan toimintaa taikka muullakaan tavoin vilpillisesti kiertämään häntä koskevia valvontajärjestelyjä. A on Rikosseuraamuslaitoksen seuraamuspäätöksiin kirjatun perusteella johdonmukaisesti kertonut, että hänellä on ollut vaikeuksia muistaa pitää paikannuspuhelinta jatkuvasti mukana tai riittävän lähellä, mitä voidaan A:ta koskevista lääkärinlausunnoista ilmeneviin seikkoihin nähden pitää uskottavana. Paikannuspuhelimen mukana pitämistä koskevat rikkomukset eivät siten, huolimatta toistuvuudestaan ja ainakin 17.2. ja 18.2.2024 välisen yön osalta myös tietynasteisesta vakavuudestaan, vielä yksinään erityisen vahvasti tue sellaista johtopäätöstä, että velvollisuuksien rikkominen olisi katsottava ilmeisen piittaamattomaksi.

16. Sen sijaan vakavimpina voidaan pitää niitä A:n rikkomuksia, jotka koskevat velvollisuutta pysyä asunnossa. Asunnossa pysyminen yöaikaan on keskeinen valvonta-aikaan liittyvä velvollisuus, jota valvottavan on suhteellisen helppo noudattaa. Kyseisen velvollisuuden toistuva rikkominen, joka on alkanut lähes välittömästi valvonta-ajan alettua ja joka on ollut erityisen vakavaa 17.2. ja 18.2.2024 välisenä yönä, tukee näin ollen käsitystä pikemminkin valvonta-ajan suorittamista koskevasta piittaamattomuudesta kuin esimerkiksi rajoittuneesta kyvystä velvollisuuksien noudattamiseen.

17. Piittaamattomuutta vastaan puhuvana seikkana voidaan toisaalta pitää sitä, että A on hovioikeudessa riidattomaksi todetuin tavoin noudattanut muita valvonta-ajan velvollisuuksia. Hän on esimerkiksi osallistunut kaikkiin valvontatapaamisiin ja psykologin tapaamisiin sekä aloittanut työvelvollisuutensa metsäpalstalla, eikä hän ole ollut päihtyneenä valvonta-aikaan liittyvissä tilaisuuksissa. Mainitut velvollisuudet tukevat valvonta-ajan päätavoitetta edistää valvottavan valmiuksia sijoittua yhteiskuntaan, ja niiden noudattaminen on ilmentänyt ainakin jonkinasteista sitoutuneisuutta valvonta-ajan asianmukaista suorittamista kohtaan. Korkein oikeus toteaa kuitenkin, että valvonta-ajan velvollisuudet muodostavat kokonaisuuden, eikä valvottava voi noudattaa velvollisuuksiaan vain haluamiltaan osin.

18. A on tuonut elämäntilanteensa osalta esiin erityisesti sen, että pitkän vankeusrangaistuksen jälkeinen sopeutuminen takaisin yhteiskuntaan ei ole ollut helppoa ja että hänellä on toimintakyvyssään muutoinkin lääkärinlausunnosta ilmeneviä haasteita. Korkein oikeus on edellä katsonut terveydentilaan liittyvien haasteiden vähentävän jossain määrin paikannuspuhelimen mukana pitämistä koskevien rikkomusten painoarvoa. Esitetyille seikoille ei kuitenkaan voida antaa enemmälti merkitystä arvioitaessa, onko A rikkonut velvollisuuksiaan tavalla, joka osoittaa täytäntöönpanolain 17 a §:n 3 momentissa tarkoitettua ilmeistä piittaamattomuutta.

19. Asiassa on edellä todetulla tavalla esitetty sekä valvonta-ajan vankeudeksi muuntamista puoltavia että sitä vastaan puhuvia perusteita. Täytäntöönpanolain 17 a §:n 3 momentissa asetettu vaatimus ilmeisestä piittaamattomuudesta viittaa varsin korkeaan soveltamiskynnykseen. Tällaista tulkintaa tukevat myös edellä kohdassa 6 mainitut lain esityöt ja niissä kuvatut esimerkit, joiden mukaan ilmeistä piittaamattomuutta osoittaisi se, että valvottava ei lainkaan halua aloittaa valvonta-ajan suorittamista tai ei lainkaan pyri noudattamaan velvollisuuksiaan. A:n menettely eroaa siinä määrin olennaisesti esitöissä kuvatun kaltaisesta piittaamattomuudesta, että hänen menettelyään ei voida rinnastaa vakavuudeltaan esitöissä kuvattuihin esimerkkeihin. Myös yhdistelmärangaistuksen tavoite sopeuttaa valvottava yhteiskuntaan yhtäjaksoisesti suoritettavalla valvonta-ajalla puhuu osaltaan sen puolesta, että valvonta-ajan muuntamiseen johtavalla ilmeisellä piittaamattomuudella on tarkoitettu A:n menettelyä vakava-asteisempana ilmenevää kielteistä suhtautumista valvonta-ajan velvollisuuksiin.

20. Korkein oikeus katsoo, että A on yhtäältä rikkonut velvollisuuksiaan tavalla, joka osoittaa rikkomusten jatkuvuutta. Toisaalta tälle rikkomusten jatkuvuudelle ei voida antaa ratkaisevaa painoarvoa, kun otetaan huomioon se, että Rikosseuraamuslaitoskin on toiminnassaan arvioinut pääosan rikkomuksista täytäntöönpanolain 17 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vähäisiksi. Lisäksi arvioinnissa on annettava merkitystä sille, että A on monilta osin pyrkinyt noudattamaan velvollisuuksiaan ja myös onnistunut velvoitteiden noudattamisessa. Näin ollen Korkein oikeus päätyy muuntamisen puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja koskevassa punninnassaan siihen, että A ei ole rikkonut velvollisuuksiaan tavalla, joka osoittaa lain 17 a §:n 3 momentissa tarkoitettua ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta.

21. Edellä mainituilla perusteilla valvonta-ajan muuntamiselle vankeudeksi ei ole perusteita, ja sitä koskeva vaatimus on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Syyttäjän vaatimus yhdistelmärangaistuksen valvonta-ajan muuntamisesta vankeudeksi hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Juha Mäkelä, Jussi Tapani, Tuija Turpeinen (eri mieltä) ja Pekka Pulkkinen (eri mieltä). Esittelijä Tuukka Vähätalo (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Vähätalo  : Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen kohtien 1-18 osalta. Tämän jälkeen esittelijä esitti, että Korkein oikeus lausuisi perusteluinaan ja lopputuloksenaan seuraavaa.

Korkein oikeus todennee, että asiassa on edellä esitetyin tavoin ilmennyt sekä muuntamista puoltavia että sitä vastaan puhuvia perusteita.

Asunnossa pysymistä ja paikannuspuhelinta koskevien velvollisuuksien rikkominen on alkanut lähes välittömästi A:n alettua suorittaa valvonta-aikaa. Kyseiset valvottavan keskeisiin velvollisuuksiin kohdistuneet rikkomiset ovat jatkuneet annetuista huomautuksista huolimatta varsin tihein väliajoin ja vakavoituneet asteittain. Aikaisemmat rikkomukset sekä 17.2. ja 18.2.2024 välisenä yönä tapahtuneen velvollisuuksien rikkomisen vakavuus itsessään tukevat vahvasti johtopäätöstä siitä, että A:n menettely on osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta. A:n muiden velvollisuuksien noudattamisesta esitetty ei anna aihetta arvioida asiaa toisin, kun otetaan huomioon, että valvonta-ajan velvollisuudet muodostavat kokonaisuuden, jota valvottavan on kaikilta osin noudatettava. Myöskään A:n elämäntilanteesta ja terveydentilasta esitetyt seikat eivät anna aihetta muuhun arvioon.

Korkein oikeus päätynee näin ollen katsomaan, että A on rikkonut velvollisuuksiaan täytäntöönpanolain 17 a §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, joka osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta valvonta-ajan asianmukaisesta suorittamisesta. Velvollisuuksien rikkominen on siten ollut törkeää, ja valvonta-aika on voitu muuntaa vankeudeksi.

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus ei muuttane hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Oikeusneuvos Pulkkinen  : Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Turpeinen  : Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Pulkkinen.