30.12.2021

Maahanmuuttovirasto oli päätöksellään jättänyt A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta eikä myöntänyt hänelle ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitettua oleskelulupaa. Maahanmuuttovirasto oli samalla päättänyt maahantulokiellon määräämisestä sekä A:n karkottamisesta.

A haki Maahanmuuttoviraston päätökseen muutosta siltä osin kuin hänelle ei ollut myönnetty ulkomaalaislain 52 §:n nojalla oleskelulupaa ja siltä osin kuin hänelle oli määrätty maahantulokielto ja hänet oli määrätty karkotettavaksi. A vaati Helsingin hallinto-oikeudessa ja uudelleen korkeimmassa hallinto-oikeudessa, että hänen asiansa siirretään Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen käsiteltäväksi yhdessä A:n siellä vireillä olevan valituksen kanssa, joka koski A:n toista oleskelulupa-asiaa. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen asian siirtämisestä sekä valituksen.

Korkein hallinto-oikeus myönsi A:lle valitusluvan siltä osin kuin vaatimus asiakokonaisuuden yhdessä käsittelemisestä oli hallinto-oikeudessa hylätty.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan edellytyksenä asian siirtämiselle käsiteltäväksi toisessa hallinto-oikeudessa on muun ohella, että tämä hallinto-oikeus on asiallisesti toimivaltainen käsittelemään kyseessä olevaan asiaryhmään kuuluvia asioita.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että toimivaltakysymystä arvioitaessa oli ulkomaalaislain 193 §:n 1 momentin mukaisesti tarkasteltava sitä, koskiko Maahanmuuttoviraston asiassa tekemä päätös kansainvälistä suojelua eli hakemusta turvapaikan tai toissijaisen suojelun perusteella myönnettävän oleskeluluvan saamiseksi. Ulkomaalaislaissa ei säädetä siitä, että tällöin tulisi miltään osin tarkastella sitä, että muutoksenhakija rajaa valitustaan hallinto-oikeudelle siten, että kysymys on enää vain kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yhteydessä ratkaistuista muista kysymyksistä.

Asiassa oli kysymys ulkomaalaislain 193 §:n 1 momentissa tarkoitetusta kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa tehdystä Maahanmuuttoviraston päätöksestä. Koska Hämeenlinnan hallinto-oikeus ei ollut ulkomaalaislain 193 §:n 2 momentin mukaisesti toimivaltainen käsittelemään kansainvälistä suojelua koskevia asioita, oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaisia edellytyksiä asiakokonaisuuden yhdessä käsittelemiseksi ei ollut. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari, Robert Utter ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Minna Miettinen.