25.4.2025

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 4.6.2024 nro 3481/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian tausta

(1)  Maahanmuuttovirasto ei ole 29.6.2023 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle sekä hänen alaikäisille lapsilleen B:lle, C:lle ja D:lle oleskelulupia sukulaisuuden perusteella. Hakijoina olevat lapset ovat perheenkokoaja E:n lapsenlapsia. Hakijoina olevien lasten äiti A on perheenkokoajan lapsen puoliso eli miniä. Perheenkokoaja on saapunut Suomeen vuonna 2021 turvapaikanhakijana ja hänellä on Suomessa pakolaisasema.

(2) Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan lasten on kerrottu asuneen Afganistanissa äitinsä ja isänsä kanssa perheenkokoajan perheen luona siitä lähtien kun heidän isänsä on mennyt naimisiin heidän äitinsä kanssa. Lapset ja heidän äitinsä ovat kertoman mukaan jatkaneet perhe-elämän viettämistä perheenkokoajan kanssa myös lasten isän katoamisen jälkeen aina siihen asti, kunnes perheenkokoaja on paennut Afganistanista.

(3) Maahanmuuttovirasto on todennut päätöksessään muun ohella, että hakijoina olevien lasten äiti ei ole sukua perheenkokoajalle eikä siten ole perheenkokoajan ulkomaalaislain 115 §:n tarkoitettu muu omainen. Hakijoina olevat lapset ovat muodollisesti perheenkokoajan lapsenlapsia eli siten perheenkokoajan ulkomaalaislain 115 §:ssä tarkoitettuja muita omaisia. Vaikka lasten tarkoituksena olisi jatkaa perhe-elämää perheenkokoajan luona yhdessä äitinsä kanssa, lapsille ei voida myöntää oleskelulupia ulkomaalaislain 115 §:n perusteella, koska hakijoiden äidille ei ole edellytyksiä myöntää oleskelulupaa.

(4)  Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen. Päätöksensä perusteluissa hallinto-oikeus on muun ohella katsonut, että ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentin säännöstä on tulkittava suppeasti eikä ole pääteltävissä, että perheenkokoajan täysi-ikäisen lapsen puolisoa olisi pidettävä säännöksessä tarkoitettuna muuna omaisena. Yksin lasten äitiä on pidettävä lastensa tosiasiallisena huoltajana, eikä asiassa voi siten olla kysymys siitä, että perheenkokoajalla ja hänen lapsenlapsillaan olisi tarkoitus jatkaa aiemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää vain sillä perusteella, että nämä ovat asuneet äitinsä kanssa perheenkokoajan luona.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tommi Toijonen ja Mira Kallatsa, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(5)  Muutoksenhakijat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja hakijoille myönnetään oleskeluluvat perhesiteen perusteella muina omaisina. Muutoksenhakijat ovat esittäneet vaatimuksensa tueksi muun muassa seuraavaa:

(6) Asiassa tarvitaan korkeimman hallinto-oikeuden arvio siitä, onko ulkomaalaislain 115 §:ää sovellettu oikein, ja onko oleskeluluvan myöntämättä jättäminen hakijoille, erityisesti alaikäisille lapsille, kohtuullista ja lapsen edun mukaista.

(7) Hakijat ovat asuneet yhdessä perheenä perheenkokoajan pojan ja lasten äidin avioliiton solmimisesta saakka. He ovat viettäneet kiinteää perhe-elämää perheenkokoajan ja tämän perheenjäsenten kanssa. Perheenkokoaja on toiminut lapsenlastensa miespuolisena huoltajana poikansa katoamisen jälkeen. Asiassa on nimenomaan kyse aiemmin vietetyn perhe-elämän jatkamisesta. Muutoksenhakijoiden välisen perhesiteen luonne ja kiinteys puoltavat oleskeluluvan myöntämistä.

(8) Hakijat eivät kykene viettämään itsenäistä elämää kotimaassaan Afganistanissa tai nykyisessä asuinmaassaan Iranissa. Kyse on myös hakijoiden kulttuurista, jonka mukaan miehen perhe, eli tässä asiassa perheenkokoaja, huolehtii poikansa lapsista, jos heillä ei ole muita miespuolisia huoltajia.

(9)  Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan todennut, ettei asiassa ole esitetty mitään sellaista uutta selvitystä, joka antaisi aihetta Maahanmuuttoviraston päätöksen kumoamiseen.

(10)  Muutoksenhakijat  ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(11) Turvapaikan Suomesta saaneen perheenkokoajan lapsenlapset ovat perheenkokoajan ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa tarkoitettuja muita omaisia. Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko perheenkokoajan lapsenlasten äitiä pitää myös perheenkokoajan ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa tarkoitettuna muuna omaisena.

(12) Mikäli kaikki hakijat ovat perheenkokoajan muita omaisia, on vielä arvioitava, onko oleskelulupien epääminen hakijoilta ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta sen vuoksi, että muutoksenhakijoiden tarkoituksena on jatkaa Suomessa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää.

Sovellettavat oikeusohjeet

(13) Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso.

(14) Ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa myönnetään pakolaisen, toissijaisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen taikka tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen muulle omaiselle kuin perheenjäsenelle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta perheenkokoajasta.

(15) Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

(16) Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

(17) Hallituksen esityksessä 43/2016 vp ulkomaalaislain muuttamisesta todetaan lain yleisperusteluissa 115 §:n soveltamisedellytyksistä muun ohella, että oleskeluluvan myöntämisen kannalta on ratkaisevaa, että perheessä asuvan muun omaisen ja perheen välillä on sellainen suhde, että oleskeluluvan rajoittaminen pelkästään ydinperheen jäsenille olisi kohtuutonta. Oleskelulupaa ei välttämättä myönnetä perheessä asuvalle muulle omaiselle, vaikka muu perhe olisi muuttamassa Suomeen, jos muu omainen kuitenkin kykenee viettämään itsenäistä elämää kotimaassaan. Kiinteän perhe-elämän jatkamisella tarkoitetaan lähtökohtaisesti katkeamatonta perhe-elämää, jossa perhe ja perheessä asuva muu omainen siirtyvät samaan aikaan lähtömaastaan Suomeen.

(18) Aikaisemman ulkomaalaislain (378/1991) vuonna 1991 voimaan tulleen 18 c §:n muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 50/1998 vp) perustelujen mukaan ydinperheen ulkopuoliseksi lähiomaiseksi voitaisiin katsoa esimerkiksi täysi-ikäisen henkilön iäkäs vanhempi tai hyvin poikkeuksellisesti täysi-ikäinen naimaton sisarus, tai hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa alaikäisen perheenkokoajan alaikäinen sisarus, jolla on eri huoltaja kuin perheenkokoajalla.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(19) Ulkomaalaislain 115 §:ssä säädetään oleskeluluvan myöntämisestä tietyin edellytyksin muulle omaiselle. Mainitussa lainkohdassa ei ole kuitenkaan määritelty sitä, milloin oleskeluluvan hakijaa voidaan pitää perheenkokoajan muuna omaisena, eikä käsitteen tarkempi sisältö käy ilmi lain esitöistäkään.

(20) Oikeuskäytännössä muun omaisen käsitettä on arvioitu tilanteessa, jossa oli kysymys oleskeluluvan myöntämisestä perheenkokoajan aviopuolison ensimmäisen asteen sukulaisille suoraan ylenevässä polvessa. Lain esitöistä ei ollut pääteltävissä, että ulkomaalaislain 115 §:ää säädettäessä olisi ollut tarkoitus laajentaa oleskelulupaan oikeutettujen piiriä koskemaan myös perheenkokoajan puolison vanhempia. Siten perheenkokoajan puolison äitiä eli anoppia ei voitu pitää muuna omaisena (KHO 2016:177).

(21) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että perheenkokoajan ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa tarkoitettuina muuna omaisena voidaan pitää lähtökohtaisesti hänen omaa sukulaistaan. Yksittäistapauksessa sen ratkaiseminen, voidaanko hakijaa pitää perheenkokoajan muuna omaisena, edellyttää kuitenkin kokonaisharkintaa, mikä ilmenee muun muassa aikaisempaa ulkomaalaislakia koskevista lain esitöistä. Harkinnassa on tarvittaessa otettava huomioon ulkomaalaislain 6 §:ssä tarkoitettu lapsen etu.

(22) Nyt ratkaistavana olevassa asiassa ei ole kyse edellä mainittuun ennakkopäätökseen KHO 2016:177 verrannollisesta tilanteesta, sillä muun omaisen oleskelulupaa ovat hakeneet perheenkokoajan lapsenlapset yhdessä äitinsä eli perheenkokoajan miniän kanssa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lasten äidin sidettä perheenkokoajaan ei olisi tullut arvioida lapsista irrallisena, etenkin kun hakijoina olevat lapset ovat perheenkokoajan muita omaisia. Kun otetaan huomioon muutoksenhakijoiden yhteisestä perhe-elämästä ja hakijoina olevien lasten isän katoamisesta esitetty selvitys sekä lapsen etu, on myös perheenkokoajan miniää pidettävä asian erityisissä olosuhteissa perheenkokoajan ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa tarkoitettuna muuna omaisena.

(23) Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko oleskelulupien epääminen hakijoilta kohtuutonta sen vuoksi, että muutoksenhakijoiden tarkoituksena on jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää Suomessa.

(24) Kiinteän perhe-elämän jatkamisen osalta korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijat ovat asuneet yhdessä useita vuosia ja senkin jälkeen, kun perheenkokoajan poika eli hakijoina olevien lasten isä on kadonnut. He ovat asiassa esitetyn selvityksen perusteella viettäneet yhdessä kiinteää perhe-elämää, joka on jatkunut perheenkokoajan lähtöön saakka. Lisäksi voidaan pitää selvitettynä, että muutoksenhakijoiden tarkoituksena on heidän aikaisemmin viettämänsä kiinteän perhe-elämän jatkaminen Suomessa. Näin ollen hakijoiden täyttä riippuvuutta perheenkokoajasta ei ole tarpeen arvioida.

(25) Siten asiassa on vielä arvioitava, onko oleskelulupien epääminen ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta. Perheenkokoajalla on Suomessa pakolaisasema. Hakijat ovat hakeneet oleskelulupia noin viisi kuukautta sen jälkeen, kun perheenkokoajalle on myönnetty oleskelulupa Suomeen. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että perheenkokoaja on erityisesti hakijoina olevien lasten ainoa läheinen miespuolinen omainen, ja hakijat eivät kertomansa mukaan pysty viettämään itsenäistä elämää olinpaikassaan, oleskeluluvan epäämistä on pidettävä ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana.

(26) Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Robert Utter ja Emil Waris. Asian esittelijä Oona Fromholdt-Nyman.