13.9.2018

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 14.12.2017 nro 11241 ja päätös 12.6.2018

Asia

Valituksen tutkiminen maanvuokrasaatavaa koskevassa asiassa

Valittajat

A:n kuolinpesä
B
C

Vastapuoli

Kaupunki D

Taustatiedot

B ja C ovat A:n kuolinpesän osakkaina nostaneet kanteen kaupunki D:tä vastaan maanvuokrasuhdetta koskevassa asiassa. Käräjäoikeus on ratkaissut tämän asian ja 20 muuta vastaavan perusteista juttua tuomioillaan 14.12.2017 ja B ja C ovat ilmoittaneet siihen tyytymättömyyttä.

Käräjäoikeus on pidentänyt valitusaikaa siten, että se päättyy 31.1.2018. B:n ja C:n asiamies asianajaja E on ilmoittanut 30.1.2018 toimittaneensa B:n ja C:n ja 12 muun asian valituskirjelmän käräjäoikeuden virastopostiin. E on lisäksi 31.1.2018 toimittanut uudelleen erään toisen samaan kokonaisuuteen liittyvän asian korjatut valitusasiakirjat ja tämä juttu on vireillä hovioikeudessa (S 18/181).

Toisen jutun käsittelyn yhteydessä on tullut ilmi, että käräjäoikeus ei ole vastaanottanut B:n ja C:n ja 11 muun jutun valitusasiakirjoja. E on toimittanut ne uudelleen käräjäoikeuden virastopostiin 6.6.2018. Asiassa on kysymys siitä, onko valitusasiakirjat toimitettu hyväksytysti määräajassa 31.1.2018 vai onko valitus jätettävä käräjäoikeuden 12.6.2018 tekemän päätöksen mukaisesti oikeudenkäymiskaaren säännöksen nojalla tutkimatta.

Pohjanmaan käräjäoikeuden päätös 12.6.2018

Käräjäoikeuden Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorilta saaman selvityksen mukaan kantajien asiamies oli lähettänyt valituskirjelmät liitteinä kahteen erilliseen sähköpostiviestiin. Molempien viestien laajuus on ollut noin 37 megatavua itse viesti mukaan lukien. Palvelimen kapasiteetti vastaanottaa tiedostoja oli siihen aikaan ollut noin 20 megatavua, joten viestit eivät tulleet perille. Tästä olisi Valtorin mukaan pitänyt mennä virheilmoitus lähettäjälle. E on kiistänyt tällaisen ilmoituksen saaneensa. E on ilmoittanut, ettei ollut saanut myöskään vastaanottokuittausta. Saman viestin vastaanottaminen 6.6.2018 oli onnistunut sen takia, että 20 megatavun raja oli kevään aikana nostettu 50 megatavuun.

Käräjäoikeus on todennut, että oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan valitusta, jota ei ole tehty määräajassa, ei oteta tutkittavaksi. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 8 §:n mukaan sähköinen viesti toimitetaan viranomaiselle lähettäjän omalla vastuulla. Sähköisen viestin saapumisajankohdasta säädetään 10 §:ssä seuraavasti: Sähköinen viesti katsotaan saapuneeksi viranomaiselle silloin, kun se on viranomaisen käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä siten, että viestiä voidaan käsitellä. Jos saapumisajankohdasta ei ole selvitystä sen johdosta, että viranomaisen käyttämä sähköinen tiedonsiirtomenetelmä on ollut epäkunnossa tai poissa käytöstä taikka selvitystä ei muusta vastaavasta syystä voida esittää, sähköinen viesti katsotaan saapuneeksi sinä ajankohtana, jona se on lähetetty, jos lähettämisajankohdasta voidaan esittää luotettava selvitys.

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut KKO 2005:3 ja 2016:63 (2011:63), joihin käräjäoikeus ilmoittaa kantajien asiamiehen viitanneen, koskevat tilanteita, joissa käräjäoikeuden tietojärjestelmissä on todettu virheellisyyttä, jonka perusteella tyytymättömyydenilmoitus/valitus ei ole ollut määräajan sisällä käräjäoikeuden käytettävissä. Korkein oikeus onkin todennut, että tällaisessa tilanteessa on lähtökohdaksi otettava lähettäjän luotettava selvitys lähettämisajankohdasta.

Nyt kyseessä olevissa tapauksissa on käräjäoikeuden mukaan syyksi perilletuloon osoitettu olevan lähetysten liian suuri koko. Käräjäoikeus on harkinnut tilanteen sovellettavuutta voimassa olevaan lainsäädäntöön ja vallitsevaan oikeuskäytäntöön. Onko siis kysymys "muusta vastaavasta syystä siihen, ettei selvitystä voida esittää". Korkein oikeus on nimenomaisesti tapauksessa KKO 2005:3 todennut, että sama periaate on noudatettava myöhästymisen lisäksi siinäkin tapauksessa, ettei viesti ole ylipäänsä tullut perille.

Käräjäoikeus on todennut, ettei tiedostojen kokoon liittyvää rajoitusta sinänsä voida pitää toiminnallisena virheellisyytenä. Tällaiset rajoitukset kuuluvat yleisesti tietoteknisten järjestelmien luonteeseen. Nämä rajoitukset on nimenomaan otettu huomioon säätämällä 12 §:ssä laissa sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa velvollisuudesta ilmoittaa lähettäjälle perille saapuneesta viestistä. Näin järjestelmä toimii myös Pohjanmaan käräjäoikeudessa ja kantajien asiamiehen olisi pitänyt varmistaa perilletulo tällaisen vastaanottokuittauksen kautta.

Käräjäoikeus toteaa B:n ja C:n edelleen väittäneen, että käräjäoikeuden olisi yhden valituskirjelmän täydentämisen yhteydessä pitänyt huomata puuttuvan alkuperäisen valituksen ja sen kautta muidenkin valitusten puuttumisen, minkä osalta voidaan esittää seuraavaa. Täydentämisen lähetteessä puhuttiin vain tästä nimenomaisesta valituksesta, ei muista. Kun uusi valituskirjelmä oli itsenäinen asiakirja, joka sekin oli saapunut valitusajan sisällä, ei ollut varsinaista syytä hakea esille alkuperäistä asiakirjaa. Käräjäoikeudessa tosin ihmeteltiin, miksi valitus rajoitettiin sellaiseen kanteeseen, jossa kantajapuoli oli pääosin voittanut jutun. Ajateltiin, että tässä ollaan hakemassa periaatteellista ratkaisua, jonka jälkeen voitaisiin vastapuolen, kaupunki D:n, kanssa sopia vuokratasosta.

Kantajat eivät käräjäoikeuden mukaan voi edellyttää, että käräjäoikeuden henkilökunta kaiken muun työn ohella olisi vastuussa tällaisen tilanteen selvittämisestä ja että tällaisen vastuun laiminlyönti oikeuttaisi poikkeamiseen perussäännöstä, eli lähettäjän vastuusta asiakirjan perilletulosta. Ainoa peruste poikkeukseen olisi, että käräjäoikeudesta olisi, joko automaattisesti taikka henkilökohtaisesti, vahvistettu että valitukset ovat saapuneet ja ovat käräjäoikeuden käytettävissä. Kun näin ei ole näytetty tapahtuneen, tulee valitus jättää tutkimatta.

Käräjäoikeus on jättänyt valituksen tutkimatta.

Valitus

B ja C ovat A:n kuolinpesän osakkaina vaatineet, että käräjäoikeuden päätös valituksen tutkimatta jättämisestä kumotaan ja että valitukset tutkitaan.

B ja C ovat perustelleet valitustaan sillä, että valituskirjelmä on ollut sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnasta annetun lain 10 §:n mukaisesti viranomaisen käytettävissä siten, että viestiä voidaan käsitellä. Se, ettei asiakirjoja oltu toimitettu käräjäoikeudelle, johtui vastaanottajan tietojärjestelmässä olevasta ongelmasta. Lähetykset ovat olleet 26 ja 27 megatavun suuruisia. Samojen asiakirjojen lähettäminen onnistui ongelmitta 6.6.2018. B ja C eivät olleet saaneet mitään virheilmoitusta viestien toimituksen epäonnistumisesta ja heillä oli perusteltu syy uskoa postin menevän perille.

B:n ja C:n asiamies oli samaan kokonaisuuteen liittyvään asiaan S 18/181 lähettämiensä asiakirjojen saatteessa selkeästi viitannut edellisenä päivänä lähettämäänsä sähköpostiin. Käräjäoikeuden olisi tullut ilmoittaa, ettei se ole saanut sähköpostia, jolloin asiamiehellä olisi ollut mahdollisuus toimittaa asiakirjat uudelleen.

Vastaus

Vastausta ei ole pyydetty.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Tapahtumain kulku

Hovioikeuden Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorilta ja asianajaja E:ltä saatujen tietojen perusteella on selvinnyt, että E on lähettänyt Valtorin ylläpitämässä sähköpostijärjestelmässä olevaan Pohjanmaan käräjäoikeuden virastopostiin 30.1.2018 valitusasiakirjat 13 valitusasiassa, joissa vastapuolena on kaupunki D. Valtorin tietojen mukaan ensimmäinen kello 18:14:24 saapunut lähetys on ollut kooltaan 37 megatavua ja toinen kello 18:33:27 saapunut lähetys 36,8 megatavua. E:n omasta sähköpostistaan toimittaman lähetettyjen sähköpostien kansion tulosteen mukaan hän on lähettänyt 17.41 ja 17.51 molemmilla kerroilla otsikolla valitus varustetun 26 megatavun suuruisen viestin.

Valtorin hovioikeudelle antaman lausunnon mukaan he eivät pysty enää tarkasti selvittämään, kuinka suuria tiedostoja Pohjanmaan käräjäoikeuden virastoposti on tammikuussa 2018 pystynyt vastaanottamaan. Valtorin mukaan valtionhallinnon sähköpostijärjestelmän nettisuoja on ollut tuolloin 50 megatavua ja Valtion yhteisen viestintäratkaisun (Vyvi) 20 megatavua. Valtorin mukaan Vyviin kuuluvien tuomioistuinten virastopostien kohdalla raja oli ollut korkeampi kuin edellä mainittu 20 megatavua. Valtorin käräjäoikeudelle ja hovioikeudelle toimittamien selvitysten mukaan E:n 30.1.2018 toimittamat tiedostot ovat kuitenkin olleet reilusti ylisuuria ja Valtorin mukaan niiden perilletulo olisi edellyttänyt teknistä häiriötä. Valtorin mukaan Vyvin tiedostokoon raja on nostettu maalis-huhtikuussa 2018 50 megatavuun.

E:n hovioikeuteen toimittaman hovioikeudessa vireillä olevan asian S 18/181 seuraavana päivänä lähetettyjen yksittäisen asian valitusasiakirjojen koko on ollut Valtorin mukaan 7,7 megatavua ja E:n toimittaman sähköpostin kansion tulosteen mukaan viisi megatavua.

E:n käräjäoikeuden virastopostiin 31.1.2018 toimittaman yhden asian valitusasiakirjat ovat olleet kooltaan huomattavasti pienempiä kuin edellisenä päivänä lähetetyt kaksi useiden asioiden valitusasiakirjat sisältävät viestit. Järjestelmä on toiminut asianmukaisesti vastaanottaessaan sen. Sen perillemeno ei osoita, että sähköpostijärjestelmässä olisi ollut edellisenä päivänä toimintahäiriö. Valtorin hankkimien selvitysten mukaan sähköpostijärjestelmässä ei muutoinkaan ole havaittu olleen 30.1.2018 laajempaa ja pidempikestoisempaa häiriötä. Kyseisenä päivänä Valtorin Portaaliin ei ollut tullut yhtään häiriöilmoitusta.

E on ilmoittanut, että hän ei ole saanut 30.1.2018 viestejä koskevaa virheilmoitusta tai vastaanottokuittausta. Valtori on ilmoittanut, että järjestelmän tulisi tällaisessa tapauksessa lähettää virheilmoitus. Ajan kulumisen johdosta tätä ei ole kuitenkaan ollut mahdollista tarkistaa järjestelmän lokitiedostoista. E:n toimittamissa oman sähköpostinsa kansioissa ei ole tällaista viestiä. E ei ole toimittanut hovioikeudelle selvitystä siitä, olisiko viestiliikenne ollut tarkastettavissa hänen palvelimensa tai tietokoneensa lokitiedostoista. Asiassa on tämän johdosta selvitetty, ettei E ole saanut käräjäoikeuden virastopostista vastaanottokuittausta, mutta selvittämättä jääneen, että hän olisi saanut sieltä virheilmoituksen. E on saanut 31.1.2018 lähettämästään valituksesta sähköpostiinsa vastaanottokuittauksen.

Tuomioistuinten toiminnasta tiedottavalla oikeus.fi -internetsivustolla on edelleen 29.11.2017 julkaistu ohje, jossa ilmoitetaan, että sähköpostiviestin koko liitetiedostoineen tulisi olla enintään 20 megatavua.

E on 31.1.2018 onnistuneesti perille tulleen asian S 18/181 valitusasiakirjojen lähetteessä pyytänyt, että hänen edellisenä päivänä lähettämänsä valituskirjelmä korvataan nyt lähetettävällä. E on myös pahoitellut menettelystään johtuvaa vaivaa. Käräjäoikeus ei ole ryhtynyt toimiin sen selvittämiseksi, mitä asiakirjoja on edellisenä päivänä toimitettu.

Oikeusohjeet

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 8 §:n mukaan sähköinen viesti toimitetaan viranomaiselle lähettäjän omalla vastuulla. Saman lain 10 §:n 1 momentin mukaan viesti katsotaan saapuneeksi viranomaiselle silloin, kun se on viranomaisen käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä siten, että viestiä voidaan käsitellä. Saman säännöksen 2 momentin mukaan jos saapumisajankohdasta ei ole selvitystä sen johdosta, että viranomaisen käyttämä sähköinen tiedonsiirtomenetelmä on ollut epäkunnossa tai poissa käytöstä taikka selvitystä ei muusta vastaavasta syystä voida esittää, sähköinen viesti katsotaan saapuneeksi sinä ajankohtana, jona se on lähetetty, jos lähettämisajankohdasta voidaan esittää luotettava selvitys. Edelleen lain 12 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on viipymättä ilmoitettava sähköisen asiakirjan vastaanottamisesta lähettäjälle.

Lain esitöiden (HE 17/2002 vp, s. 37-38 ja 42) mukaan lähettäjän vastuulla on se, että hän käyttää viranomaisen ilmoittamaa yhteystietoa ja että viesti toimitetaan määräajassa. Oikeuskäytännössä on todettu (KKO 2011:63, kohta 1) lähettäjän vastaavan siitä, että hän lähettää viestinsä oikeaan aikaan oikeaan osoitteeseen asianmukaisilla välineillä. Lain 10 §:n mukaisella viestin käsittelyvaatimusta koskevalla ilmaisulla tarkoitetaan sitä, että viestiä voidaan joutua käsittelemään tietoteknisesti, esimerkiksi konvertoimaan. Tällaiset toimet eivät vaikuta viestin saapumisajankohdan määrittelyyn (em. HE, s. 40).

Jos viranomaisen tietojärjestelmä on epäkunnossa, oikeuskäytännön mukaan (KKO 2005:3, kohta 3) viestin katsotaan tulleen määräajassa, jos se on selvitetty lähetetyn määräajan kuluessa. Viestin on myös katsottu tulleen määräajassa, jos se on selvitetty lähetetyn ajoissa, mutta se on tullut viranomaiselle määräajan jälkeen jouduttuaan virheellisesti karanteeniin epäiltynä roskapostina (KKO 2011:63, kohta 5).

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä lainoppineen asiamiehen laiminlyönnistä tai erehdyksestä aiheutunut prosessitoimen myöhästyminen on pääsääntöisesti jäänyt asianosaisen vahingoksi (KKO 2017:89 kohta 13 ja siinä mainittu oikeuskäytäntö). Jos myöhästymiseen on kuitenkin vaikuttanut avustajan huolimattomuuden ohella olennaisesti viranomaisen menettelyvirhe, määräaikaa voidaan kuitenkin katsoa noudatetun (mainitun tapauksen kohta 17).

Korkein oikeus on ratkaisussaan 1999:116 arvioidessaan huomattavan hitaasti postissa perille menneen lähetyksen johdosta myöhässä saapunutta valitusta kiinnittänyt huomiota siihen, onko lähetyksen perilletulon viivästymistä pidettävä poikkeuksellisena ja ennalta arvaamattomana. Korkeimman oikeuden enemmistö on katsoessaan valituksen myöhästyneen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että valittajalla olisi ollut mahdollisuus varmistua siitä, onko muutoksenhakemus tullut perille ja toimittaa se uudelleen ennen määräajan päättymistä. Korkeimman oikeuden vähemmistöön jääneet jäsenet ovat puolestaan katsoneet, että ensimmäisen luokan postin saapuminen kuudentena päivänä lähettämispäivästä on ollut niin poikkeuksellista, ettei lähettäjän ole kohtuudella voitu edellyttää siihen varautuvan.

Myös puutteellista muutoksenhakuohjeen antamista ja valitusosoitusta koskevissa tapauksissa KKO 1991:140 ja 2015:75 on pidetty ratkaisevana sitä, voidaanko mahdollisen menettelyvirheen otaksua vaikuttaneen olennaisesti myöhästymiseen.

Hovioikeus tulkitsee edellä mainittuja sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain säännöksiä niin, että tällaisessa tapauksessa vastuu myöhästymisestä on pääsäännön mukaan valitusasiakirjat toimittaneella lainoppineella asiamiehellä. Hänen vastuunsa kuitenkin väistyy, jos viranomaisen tietojärjestelmässä on toimintahäiriö tai jos tuomioistuimen henkilökunnan laiminlyönnin voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen siihen, että valitusasiakirjoja ei ole saatu määräajassa tuomioistuimen käyttöön. Vastuu väistyy myös, jos valituksen toimittaminen perille johtuu sellaisesta poikkeuksellisesta syystä, johon lähettäjän ei voida kohtuudella odottaa varautuvan ja hänen katsotaan voineen luottaa siihen, että viesti saapuu perille. Sähköisesti toimitettujen asiakirjojen osalta tulee myös kiinnittää siihen, että tuomioistuimella on velvollisuus lähettää asiamiehelle vastaanottokuittaus, jonka avulla asiamies voi varmistaa viestin perillemenon.

Hovioikeuden kannanotot

Valitusasiakirjojen perillemeno on edellä esitetyllä tavalla estynyt sen vuoksi, että useiden asioiden valitusasiakirjat käsittävä viesti liitetiedostoineen on ollut niin suuri, että sitä ei ole ollut mahdollista välittää käräjäoikeuden virastopostiin. Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella olisi syytä epäillä perillemenon estyneen viranomaisen tietojärjestelmän toimimattomuudesta.

Hovioikeus toteaa, että sähköpostiviestien kokoa on varsin usein rajoitettu ja tätä seikkaa voidaan pitää yleisesti tunnettuna. Tuomioistuimen kanssa asioivia on myös ohjeistettu tiedostokoon rajoituksista. Asiamies ei ole saanut virastopostista vakiintuneesti tuomioistuimissa käytössä olevia vastaanottokuittauksia 30.1.2018 lähettämistään viesteistä. Tällaisessa tilanteessa hänen olisi pitänyt erikseen varmistaa kooltaan suurien viestien perillemeno. Hovioikeus katsoo, ettei virheilmoituksen puuttumiselle voida antaa tältä osin harkinnassa ratkaisevaa merkitystä. Näistä syistä viestin perillemenon estymistä ei voida tässä tapauksessa pitää poikkeuksellisena ja ennalta arvaamattomana.

Käräjäoikeuden henkilökunnalla olisi ollut mahdollisuus kiinnittää huomiota siihen, että 31.1.2018 saapuneen valituksen mukaan käräjäoikeuteen on saapunut myös aikaisemmin asiakirjoja, joita käräjäoikeudessa ei kuitenkaan ole ollut. Hovioikeus toteaa tämän seikan merkityksestä seuraavaa. 31.1.2018 toimitettujen asiakirjojen lähetteessä on varsin selvästi ilmoitettu niiden korvaavan aikaisemmat. Kyseinen valitus on saapunut määräajan viimeisenä päivänä. Käräjäoikeudella ei voida katsoa olleen velvollisuutta selvittää asiaa enemmälti ainakaan samana päivänä (vrt. KKO 2017:89, kohta 16), koska valittaja on toimittanut käsittelykelpoiset valitusasiakirjat määräajassa. Lähetteestä ei myöskään ilmene, että käräjäoikeuteen olisi toimitettu muita valituksia kuin mainittu diaarinumerolla S 18/181 käsiteltävä asia, jossa ei ole kysymys valituksen saapumisesta määräajassa. Hovioikeus katsoo näistä syistä, ettei käräjäoikeuden henkilökunnan menettely ole myötävaikuttanut myöhästymiseen.

Hovioikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeuden tavoin, että vastuu valitusasiakirjojen myöhässä toimittamisesta on sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 8 §:n mukaisesti lähettäjällä. Näin ollen käräjäoikeuden on tullut jättää valitus tutkimatta.

Päätöslauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeuden presidentti Tapani Vasama, hovioikeudenneuvos Eerika Hirvelä ja hovioikeudenneuvos Sirpa Virkkala.

Ratkaisu on yksimielinen.

B, C ja A:n kuolinpesä ovat hakeneet valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Korkein oikeus on 8.1.2019 myöntänyt asiassa valitusluvan (VL:2019-1).

Korkein oikeus on ratkaissut asian ennakkopäätöksellä 2019:86. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden päätöksen lopputulosta.

Lainvoimainen

+