26.10.2018

Riidattomat taustatiedot

Hotelli B Oy asetettiin konkurssiin 11.4.2017.

Hotelli B Oy konkurssipesään (jäljempänä konkurssipesä) kuuluvat yhtiön omistamat Kiinteistö Oy A:n (jäljempänä A) osakkeet:
- jotka oikeuttavat liikehuoneisto nro 9A hallintaan,
- jotka oikeuttavat liikehuoneiston nro 28A hallintaan,
- jotka oikeuttavat liikehuoneiston nro 28B hallintaan,
- jotka oikeuttavat liikehuoneiston nro 29A hallintaan ja
- jotka oikeuttavat urheilutilan nro 58 hallintaan, sekä
- jotka oikeuttavat autopaikan nro 20A hallintaan.

A on perinyt ja perii po. huoneistoista vastikkeita kuukausittain:

hoitovastike, rahoitusvastike
huoneisto 9A, 261,00 euroa, 104,40 euroa
huoneisto 28A, 574,20 euroa, 229,68 euroa
huoneisto 28B, 2.277,45 euroa, 910,98 euroa
huoneisto 29A, 392,40 euroa, 156,96 euroa
urheilutila 58, 164,25 euroa, 65,70 euroa
autopaikka 20A, 14,00 euroa

yhteensä 3.683,30 euroa, 1.467,72 euroa

A on myös perinyt touko- ja kesäkuulta 2017 huoneiston 29A osalta ennakkoon perustuen sähkömaksua 30,43 euroa kuukaudessa (ei perustu mittarilukemaan).

Vastikkeiden eräpäivä on kunkin kuukauden 5. päivä. Konkurssipesä ei ole maksanut hoito- ja rahoitusvastikkeita lainkaan eli vastikkeet maksamatta 1.5.2017 jälkeen.

Konkurssipesän pesäluetteloon merkitty omaisuus sijaitsee liikehuoneistoissa 28A, 28B ja 29A. Lisäksi huoneistossa 9A (yläkellari) ja urheilutilassa/sosiaalitilassa on erilaista arvotonta rojua, josta osa saattaa olla velallisyhtiön toiminnan jäljiltä. Autopaikalla ei ole mitään konkurssipesän tavaroita.

A ei ole vaatinut konkurssipesää poistamaan irtaimistoa konkurssipesän huoneistoista.

Konkurssipesä on tehnyt sähköntoimitussopimuksen E Oy:n kanssa 1.7.2017 alkaen, koska kaikilla huoneistoilla oli tähän velvoite.

Konkurssipesä on yrittänyt myydä edellä mainittuja osakkeita.

Osakkeet eivät ole pesäluettelon mukaan minkään vastuun vakuutena.

Kiinteistö Oy A on valvonut Hotelli B Oy:n konkurssissa em. rahoitusvastikkeen perusteena olevan velan 193.238,94 euroa ilman varausta ja se on merkitty jakoluetteloon. A on valvonut hoitovastikesaatavat konkurssimenettelyssä väittein, että konkurssivelallinen ja konkurssipesä vastaisivat näistä 1.5.2017 jälkeen erääntyneistä vastikkeista yhteisvastuullisesti.

Kiinteistö Oy A ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin em. huoneistojen ottamiseen yhtiön haltuun.

Kiinteistö Oy A:n yhtiöjärjestyksen 14.4 § mukaan osakkeen uusi omistaja on edellisten omistajien lisäksi yhteisvastuussa näiden laiminlyömästä hoito- ja rahoitusvastikkeesta sekä sähkö ja veden kulutukseen perustuvista maksuista korkoineen ja perimiskuluineen.

A Oy on arvonlisäverovelvollinen liikehuoneistojen osalta eli 50/50.

Konkurssipesä ei vastaa vastikkeista konkurssilain muun konkurssilain tai muun lain säännöksen kuin mahdollisesti KL 16:2:n perusteella.

Kanne

Vaatimukset

Kiinteistö Oy A (kantaja) vaatii, että käräjäoikeus

1) velvoittaa Hotelli B Oy:n konkurssipesän (vastaaja) suorittamaan kantajalle erääntyneet ja maksamatta olevat hoitovastikesaatavat yhteensä 29.466,40 euroa (alv 0 %) ja po. pääomalla korkolain 4.1 §:n mukaista viivästyskorkoa seuraavasti:

3.683,30 eurolle 5.5.2017 lukien
3.683,30 eurolle 5.6.2017 lukien
3.683,30 eurolla 5.7.2017 lukien
3.683,30 eurolla 5.8.2017 lukien
3.683,30 eurolla 5.9.2017 lukien
3.683,30 eurolle 5.10.2017 lukien
3.682,30 eurolla 5.11.2017 lukien
3.683,30 eurolla 5.12.2017 lukien

2) velvoittaa Hotelli B Oy:n konkurssipesän suorittamaan kantajalle erääntyneet ja maksamatta olevat rahoitusvastikesaatavat yhteensä 11.765,76 euroa (alv 0 %) ja po. pääomalle korkolain 4.1 §:n mukaista viivästyskorkoa seuraavasti:

1.467,72 eurolle 5.5.2017 lukien
1.467,72 eurolle 5.6.2017 lukien
1.467,72 eurolle 5.7.2017 lukien
1.467,72 eurolle 5.8.2017 lukien
1.467,72 eurolle 5.9.2017 lukien
1.467,72 eurolle 5.10.2017 lukien
1.467,72 eurolle 5.11.2017 lukien
1.467,72 eurolle 5.12.2017 lukien

3) velvoittaa Hotelli B Oy:n konkurssipesän suorittamaan kantajalle erääntyneet ja maksamatta olevat sähkölaskumaksut yhteensä 60,86 euroa (alv 0 %) ja po. pääomalle korkolain 4.1 §:n mukaista viivästyskorkoa:
30,43 eurolle 5.5.2017 lukien
30,43 eurolle 5.6.2017 lukien

4) velvoittaa Hotelli B Oy:n konkurssipesän suorittamaan kantajalle oikeudenkäynnin aikana erääntyvät kuukausittaiset
a) hoitovastikkeet 3.683,30 eurolle (alv 0 %) ja
b) rahoitusvastikkeet 1.467,72 euroa (alv 0 %) kuukaudessa korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen kunkin kuukauden 5. päivästä lukien.

5) velvoittaa Hotelli B Oy:n konkurssipesän suorittamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 8.401,60 euroa (sis. puolet palkkiosta ja kuluista alv 24 %) korkolain 4 §:n 1 momentin viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

- - - - - - - - - - -

Riitaiset seikat

1) ovatko konkurssimenettelyn aikana erääntyneet hoitovastikkeet ja rahoitusvastikkeet massavelkaa:

1a) omistaako konkurssipesä liikehuoneistojen osakkeet, ja siten omistuksen perusteella vastuussa konkurssin alkamisen jälkeisten hoito- ja rahoitusvastikkeiden maksamisesta?

1b) onko konkurssipesä KL 16:2 perusteella, sopimuksen tai sitoumuksen, tosiasiallisen toiminnan tai hiljaisesti taikka muutoin sitoutunut vastuuseen konkurssin alkamisen jälkeisistä kiinteistöyhtiön huoneistoja koskevista hoito- ja rahoitusvastikkeista?

- mikä merkitys sillä on, ettei A Oy ole ottanut liikehuoneistoa haltuunsa eikä vaatinut konkurssipesää viemään irtaimistoa pois liikehuoneistosta sekä mikä merkitys sillä on, että irtaimistoa on edelleen liikehuoneistossa?

2) ovatko konkurssimenettelyn jälkeen konkurssipesän osakehallintatilojen sähkölaskut massavelkaa ja niiden määrä?

- - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Tuomio

Hoitovastikkeita ja rahoitusvastikkeita koskevat kohtien 1 ja 2 vaatimukset hylätään perusteettomina.

Hotelli B Oy:n konkurssipesä velvoitetaan suorittamaan kantajalle sähkölaskuvelkaa toukokuulta 2017 30 euroa ja kesäkuulta 2017 30 euroa, yhteensä 60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin viivästyskorkoineen 2.12.2017 lukien (kohta 3).

KOY A velvoitetaan korvaamaan Hotelli B Oy:n konkurssipesälle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 4.500 euroa (alv 24 %) korkolain 4 §:n 1 momentin viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta (kohta 4).

Perustelut

Keskeinen kysymys asiassa on se, ovatko A:n Hotelli B Oy:n konkurssipesältä (konkurssipesä) vaatimat konkurssin alkamisen jälkeen erääntyneet hoitovastikkeet ja rahoitusvastikkeet massavelkaa, joista konkurssipesä vastaa.

Sovellettavan KL 16 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan konkurssipesä vastaa velasta, joka johtuu konkurssimenettelystä tai joka perustuu konkurssipesän tekemään sopimukseen tai sitoumukseen sekä velasta, josta konkurssipesä on konkurssi- tai muun lain mukaan vastuussa (massavelat).

Riidatonta, ettei konkurssipesä ole tehnyt kirjallista sopimusta tai muutoin nimenomaisesti sitoutunut massavelkaiseen maksuvastuuseen KOY A:lle konkurssin alkamisen jälkeen erääntyneistä hoito- ja rahoitusvastikkeista.

Konkurssipesä on 29.5.2017 A:lle lähettänyt sähköpostiviestin, jossa konkurssipesä on kiistänyt massavelkaisen vastuun hoito- ja rahoitusvastikkeista, kun konkurssipesä ei ole nimenomaisella tahdonilmaisulla sitoutunut vastikemaksuihin.

1) Rahoitusvastikkeet

Kantajayhtiö on valvonut Hotelli B Oy:n omistamien osakkeiden mukaisen osuuden 193.238,94 euron A Oy:n korjaus- ja muista lainoista, mikä määrä on ollut olemassa konkurssiin asettamishetkellä (11.4.2017). Saatava on merkitty vahvistettuun lainvoimaiseen jakoluetteloon. Valvonnassa A ei ole esittänyt valvonnassa esittänyt väitettä rahoitusvastikkeiden massavelkaisuudesta.

KL 1 luvun 5 §:n mukaan konkurssisaatavalla tarkoitetaan sellaista velalliselta olevaa saatavaa, jota koskeva velallisen sitoumus tai muu oikeusperuste on syntynyt ennen konkurssin alkamista.

Lainkohdan esitöiden (HE 26/2003) mukaan konkurssisaatavalla tarkoitetaan kaikkia sellaisia velalliselta olevia saatavia, joita koskeva sitoumus tai muu oikeusperuste on syntynyt ennen konkurssin alkamista. Ratkaisevaa on siis se, että saatavan peruste on syntynyt ennen konkurssin alkamista. Sillä, oliko saatava erääntynyt ennen konkurssia, ei siten ole merkitystä.

Rahoitusvastikkeissa on kyse velasta, jonka peruste on syntynyt ja määrä vahvistettu ennen konkurssin alkamista. Kun sillä, että liikehuoneistoihin kohdistuvat rahoitusvastikevelat eivät ole erääntynyt maksettavaksi ennen konkurssia, kyse ei massaveloista. Lisäksi KL 16 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan konkurssipesä vastaa vain velasta, joka johtuu konkurssimenettelystä tai joka perustuu konkurssipesän tekemään sopimukseen tai sitoumukseen sekä velasta, josta konkurssipesä on konkurssi- tai muun lain mukaan vastuussa, rahoitusvastikkeita koskeva maksuvaatimus massavelkana hylätään perusteettomana.

Lisäksi, kun kuten jäljempänä todetaan, konkurssipesä ei ollut sitoutunut massavelkaiseen vastuuseen konkurssin jälkeen erääntyvistä liikehuoneistojen osakkeisiin kohdistuvista rahoitusvastikkeista, rahoitusvastikkeita koskeva kannevaatimus hylätään perusteettomana.

2) Vastaako konkurssipesä vastikkeista liikehuoneistojen osakkeiden omistuksen perusteella?

KL 5 luvun 1 §:n mukaan konkurssipesään kuuluu luvussa säädetyin poikkeuksin omaisuus, joka velallisella on konkurssin alkaessa. Lain esitöiden (HE 26/2003 s. 47), oikeuskäytännön (KKO 2015:103 kohta 11.) ja oikeuskirjallisuuden (Koulu, Insolvenssioikeus) mukaan osakeyhtiön konkurssiin asettamisella ei tapahdu yhtiön omaisuuden omistusoikeuden siirtyminen konkurssipesälle.

Edellä olevan perusteella Hotelli B Oy:n konkurssipesän liikehuoneistojen osakkeiden omistukseen perustuvana kantajan vastikkeita koskeva massavelkainen velkomusvaatimus hylätään lakiin perustumattomana.

3) Vastaako konkurssipesä konkurssivelallisyhtiön omistamien osakkeiden mukaisen liikehuoneistojen hallinnan / konkurssipesän tosiasiallisen toiminnan perusteella?

Asiassa on edellä olevan jälkeen keskeisesti kyse KL 16 luvun 2 §:n tulkinnasta ja siitä, ovatko 1.4.2004 voimaan tulleen kyseisen säännöksen tulkinnasta annetussa ainoassa julkaistussa golfkenttäosakeyhtiön arvottomia osakkeita koskeneessa ennakkopäätöksessä (KKO 2015:103, jäljempänä ennakkopäätöksessä) ilmaistut oikeusohjeet sovellettavissa A:n arvokkaita liikehuoneistojen vastikkeiden massavelkaisuutta koskevassa asiassa, jota konkurssipesä on vaatinut ja jonka soveltamista A on vastustanut.

3.1.) Vastaako konkurssipesä konkurssivelallisyhtiön omistamien osakkeiden liikehuoneistojen hallinnan perusteella?

KL 14 luvun 5 §:n mukaan pesänhoitajan tehtävänä on ottaa haltuun pesään kuuluva omaisuus, mukaan lukien kirjapitoaineisto ja asiakirjat, sekä huolehtia omaisuuden hoitamisesta ja säilyttämisestä, ja huolehtia pesään kuuluvan omaisuuden myynnistä.

Ennakkopäätöksen kohdissa 11-12. ilmaistun oikeusohjeen mukaan konkurssipesän pesänhoitajan KL:iin perustuva tehtävä ottaa haltuunsa pesään kuuluva omaisuus ja hoitaa sitä huolellisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla sekä ryhtyä toimenpiteisiin pesän omaisuuden myymiseksi mahdollisimman hyvällä myyntituloksella ei merkitse sitä, että konkurssipesä olisi käyttänyt valintavaltaansa konkurssipesän omaisuuteen siten, että se osoittaisi konkurssipesän sitoutuneen konkurssivelallisen omaisuuden maksuvelvoitteisiin.

Edellä olevan vuoksi on katsottava jääneen näyttämättä, että konkurssipesä olisi sitoutunut massavelkaiseen vastuuseen vastikkeista pelkästään sillä perusteella, että konkurssipesä on ottanut haltuunsa liikehuoneistot KL:n tarkoittamalla tavalla niiden realisoimiseksi, mikäli konkurssipesä ei ole ryhtynyt mihinkään muihin erityisiin toimenpiteisiin, jotka osoittaisivat sen vastaanottaneen osakkeisiin perustuvia hyödykkeitä tavalla, jotka osoittaisivat sen sitoutumista A:han nähden.

3.2.) Vastuu konkurssipesän tosiasiallisen toiminnan perusteella

3.2.1 Ennakkopäätöksen oikeusohjeet

Ennakkopäätöksen kohdan 13. mukaan "määrätyissä olosuhteissa sopimussuhteen syntyminen tai sitoutuminen noudattamaan tiettyä järjestelyä voidaan päätellä myös osapuolten tosiasiallisesta toiminnasta (KKO 2010:23, kohta 12). Päätöksessä ratkaistussa asiassa golfkenttäosakeyhtiön konkurssipesä ei ollut hyödyntänyt osakkeiden mukaisia pelioikeuksia tai muulla tavalla käyttänyt osakkeiden tuottamia oikeuksia. Konkurssipesä ei siten ollut vastaanottanut hyödykkeitä tavalla, joka osoittaisi sitoutumista golfyhtiöön nähden. Myöskään "golfyhtiön kannalta tarkasteltuna konkurssipesän edellä kuvattu toiminta ei kokonaisuudessaan ole ollut sellaista, että konkurssipesän voitaisiin katsoa sitoutuneen golfyhtiön vastikkeiden maksamiseen myös tulevaisuudessa."

Oikeuskirjallisuudessa (Koulu, KKO:n ratkaisut kommentein 2015 osa II, 430-431) on katsottu, että ennakkopäätöksen oikeusohjeen mukaan sopimuksen syntyminen tai sitoutuminen on pääteltävissä osapuolen tosiasiallisesta toiminnasta. Sitoutumiseksi on katsottu osakkeiden antamien pelioikeuksien tai muiden oikeuksien hyödyntäminen, kun konkurssipesä ottaa vastaan ja käyttää hyväkseen toisen sopijapuolen suoritteita konkurssin aikana.

Sopimusoikeutta koskevassa oikeuskirjallisuudessa (Hemmo Sopimusoikeus I s. 131-136) ja oikeuskäytännössä (KKO 2018:37) konkludenttisiin, hiljaisesti syntyviin sopimuksiin on suhtauduttu pidättyvästi, jottei ketään vahingossa katsottaisi sidotuksi oikeustoimeen, jota hän ei ole valmis hyväksymään, ja johon tämä ei ole ilmaissut halukkuutta. Kuitenkin jos osapuolen tosiasiallinen toiminta voi puoltaa sopimuksen olemassaoloa riittävä voimakkaasti tai osapuolten tiedossa on ollut sopimuksille tyypillisiä velvoitteita sisältävä käytäntö taikka sopimusvelvoittavuutta koskevaa informaatiota (KKO 2010:23 kohta 12.), sopimus voi syntyä.

3.2.2.) Ennakkopäätöksen kohdan 13. oikeusohjeen soveltamista

Arvioitavaksi tulee, minkälaisen konkurssipesän tosiasiallisen toiminnan ja sen velallisyhtiön omistamien A:n osakkeiden mukaisten oikeuksien ja niiden tuottamien hyödykkeiden vastaanottamisen olla, jotta konkurssipesä tulisi sidotuksi tosiasiallisen toimintansa perusteella vastoin vastuusta kiistämistä massavelkaiseen vastuuseen vastikkeista.

Kuullun pesänhoitaja C:n mukaan konkurssiin menneen Hotelli B Oy:n liikehuoneistoissa harjoitetun ravintolan kaikki ravintola-, keittiö- ja muut koneet ja laitteet sekä -kalusto ja muu irtaimisto ovat konkurssin jäljiltä koskemattomana liikehuoneistoissa 28B, 28A ja 29A. Myös yläkellarissa ja alakellarissa on ravintolatoiminnan toiminnan päättymisen jäljiltä siihen kuuluvaa irtaimistoa. Vain autopaikassa ei ole irtaimistoa. Konkurssipesä ei ole realisoinut tätä ravintolaliiketoiminnan irtaimistoa, koska konkurssipesän tarkoituksena on myydä nämä ravintolatoiminnan kalusteet, koneet ja laitteet, irtaimisto yhtenä kokonaisuutena tiloissa jatkavalle uudelle yrittäjälle. Tämän takia konkurssipesä on tehnyt 1.7.2017 alkaen sähköntoimitussopimuksen ravintolatilaan, jotta siellä olevat muutamat laitteet pysyvät toimintakuntoisina myyntiä varten. Konkurssipesä on kuluneen vuoden aikana yrittänyt myydä tai vuokrata ravintolahuoneistokokonaisuutta mukaanlukien liikehuoneistojen osakkeet kahden välittäjän avulla siinä onnistumatta. Lähiaikoina ratkeaa saadaanko tilat myytyä kauppahinnalla, josta ostaja maksaa yhtiöjärjestyksen 14.4 §:n mukaan erääntyneet rästissä olevat hoito- ja rahoitusvastikerästit A:lle ja konkurssipesä saa varoja jaettavaksi velkojille. Kantajayhtiö on tietoinen myyntitoimenpiteistä.

Pesänhoitaja C:n mukaan A ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin haltuun ottamiseksi, vaikka A:n hallituksen puheenjohtaja asianajaja D oli toimenpiteeseen ryhtymisestä ilmoittanut pesänhoitajalle kesällä 2017. A ei ole myöskään vaatinut konkurssipesää tyhjentämään huoneistoja.

3.2.2.1) Osakkeiden tuottamien oikeuksien, hyödykkeiden ja palvelujen käyttäminen

Tulkinnallisesti golfkenttäyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden tuottamien oikeuksien, hyödykkeiden ja palvelujen käyttämisen vertailu konkurssipesän sitoutumista osoittavaan tosiasiallisena toimintana on ongelmallista yhtiöiden osakkeiden hyvin erilaisen taloudellisen arvon lisäksi niiden tuottamien oikeuksien ja hyödykkeiden erilaisen luonteen sekä niiden tuottamisesta aiheutuvien taloudellisten kustannusten takia. Kiinteistöyhtiön osakkeiden tuottamat oikeudet, hyödykkeet, joita on lähinnä liikehuoneistojen hallinta, otetaan vastaan passiivisesti, ilman erillistoimia tai maksuja, muiden osakkaiden kyseisten huoneistojen käytön poissulkevalla tavalla, kun taas golfyhtiössä oikeuksien käyttäminen vaatii aktiivisia toimia, osakkeiden tuottamien pelioikeuksien käyttämistä ja lunastamista.

Ennakkopäätöksestä on luettavissa oikeusohje, että konkurssipesän tulee hyödyntää velallisyhtiön omistamien osakkeiden tuottamia oikeuksia aktiivisesti, aktiivisin toimenpitein, joista voidaan päätellä sen sitoutuminen tosiasiallisena toimena, ja oikeuksien ja osakkeiden tuottamien hyödykkeiden passiivinen hyödyntäminen ei osoita sitoutumista. Golfkentän osakkeiden tuottamien hyödykkeiden aktiivinen hyödyntäminen, pelioikeuksien käyttäminen voi aiheuttaa massavelkaisen vastuun. Päätöksestä ei ilmene, millä muulla tavalla osakkeiden tuottamien oikeuksien hyödyntäminen voi osoittaa sitoutumista.

Keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkeiden mukaisten liikehuoneistojen hallintaoikeuden käyttäminen siten, että huoneistot säilyvät konkurssipesän hallinnassa eivät vaadi konkurssipesältä erillistoimia, hyödykkeiden vastaanottamista tai muita toimia, jotka osoittaisi vastikkeiden massavelkaiseen maksamiseen sitoutumista. Koska käräjäoikeuden on noudatettava tuoreen ennakkopäätöksen oikeusohjetta, pelkkä konkurssipesän liikehuoneistojen hallinta realisointitarkoituksessa ja sen yhteydessä passiivinen lämmitys-, vartiointi- ja muiden normaalisti yhtiövastikkeella katettavien hyödykkeiden ottaminen vastaan, vaikka sillä vältetään vastaavat muualla säilyttämisestä aiheutuvat vastaavat kustannukset, eivät siten osoita sitoutumista massavelkavastuuseen. Näin ei myöskään liikehuoneistossa olevien laitteiden tarvitseman sähkön toimitussopimuksen tekeminen tai A:n laskuttaman sähkön vastaanottaminen.

Massavelkaisen vastuun vastikkeista synnyttää todennäköisesti se, että konkurssipesä harjoittaisi liiketoimintaa huoneistoissa. Vanhemmassa liikehuoneiston vuokria koskevassa oikeuskäytännössä (KKO 1993:136) on katsottu, että kun konkurssipesä oli käyttänyt liikehuoneistoa, ravintolatilaa käytössään vajaat kolme kuukautta ja harjoittanut siinä kahden viikon ajan liiketoimintaa heti konkurssiin asettamisen jälkeen ja pitänyt huoneistoa omaisuuden realisointivarastona, konkurssipesä joutui vastuuseen vuokran maksamisesta käyttöajaltaan siitäkin huolimatta, ettei se ollut ottanut vastattavakseen vuokrasopimuksen velvoitteista.

Arvioitaessa edellä kohdassa 3.1. esitetyn lisäksi joutuuko konkurssipesä vastuuseen, kun se käyttää liikehuoneistoja säilyttämällä niissä toimineen ravintolatoiminnan koko irtaimisto, kalusto, koneet ja laitteet tarkoituksin realisoida luovuttamalla koko liiketoiminta kalustoineen uudelle yrittäjälle on otettava huomioon ennakkopäätöksen kohtien 11. ja 12. oikeusohjeet.

Niiden mukaan konkurssipesän sitoutumista konkurssivelallisen omaisuuden maksuvelvoitteisiin ei osoita KL 17 luvun 1 §:n mukainen pesään kuuluvan omaisuuden ottaminen pesänhoitajan haltuun ja hoitaminen huolellisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Sitä ei osoita myöskään konkurssipesän KL 17 luvun 3 §:n mukaiset toimenpiteet omaisuuden myymiseksi pesän kannalta niin, että saadaan mahdollisimman hyvä myyntitulos.

Asiassa ei ole esitetty, että konkurssipesä olisi pitänyt liikehuoneistot hallussaan muussa kuin KL:n 14 luvun 5 §:n konkurssipesän omaisuuden, ravintolaliiketoiminnan irtaimiston realisoimistarkoituksessa. Asiassa ei ole myöskään esitetty, ettei konkurssipesä ole ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin konkurssipesän omaisuuden realisoimistarkoituksessa. Edelleen asiassa ei ole esitetty, että ravintolaliiketoiminnan noin 26.000 euron arvoisen irtaimiston säilyttäminen ja pyrkimys myydä ravintolaliiketoimintakokonaisuus ei olisi pesään kuuluvan omaisuuden huolellista ja tarkoituksenmukaista hoitamista ja pesän omaisuuden realisoimiseksi pesän, velkojien kannalta mahdollisimman hyvällä myyntituloksella.

Vielä asiassa ei ole esitetty, että konkurssipesä olisi pesän omaisuuden realisoinnissa tarpeettomasti viivytellyt tai muutoin huolimattomalla menettelyllä pitkittänyt liikehuoneistojen pitämistä pesän omaisuuden säilytyspaikkana. Pesänhoitajan mukaan neuvottelut pesän omaisuuden myynnistä liiketoimintakokonaisuutena olivat kertaalleen lähellä. Uuden ostajan kanssa sopimusneuvottelut ovat pitkällä. A on ollut tietoinen myyntipyrkimyksistä.

Se, että konkurssipesä on säilyttänyt huoneistoissa pesän irtaimistoa tarkoituksin saada mahdollisimman hyvä realisointitulos, ei ole aiheuttanut A:lle hoito- ja rahoitusvastikkeilla normaalisti katettavista poikkeavia tai ylimääräisiä kustannuksia.

Asiassa ei ole näytetty, että konkurssipesä olisi hyödyntänyt liikehuoneistojen hallinnan lisäksi erityisiä A:n osakkeiden mukaisia hyödykkeitä tai palveluja.

Asiassa ei ole esitetty, että vakiintuneen konkurssikäytännön mukaan konkurssipesä joutuu massavelkaisen vastuuseen omistamiensa liikehuoneistojen vastikkeista niissä säilytettävän pesän irtaimiston pitkäaikaisen realisoinnin ajalta ilman nimenomaista sitoutumista.

Massavelkaista vastuuta puoltaa toisaalta huoneistojen pitkäkestoinen, lähes vuoden ajan jatkunut käyttö realisointivarastona ja liiketoimintakokonaisuuden myynnin toteuttamiseksi, minkä voisi ajatella tosiasiallisena toimintana osoittavan konkurssipesän sitoutumista vastaamaan vastikkeista. Näin etenkin, mikäli konkurssipesä ei olisi nimenomaisesti kiistänyt massavelkaista vastuutaan vastikkeista, kuten se on tehnyt.

3.2.2.2) Osapuolten vastikkeiden maksua koskevat toimet

Toisaalta myös se, että konkurssipesä on tiennyt, että A katsoo sen olevan massavelkaisessa vastuussa konkurssin jälkeen erääntyvistä vastikkeista, kun A on konkurssivalvonnassa ilmoittanut, että hoitovastikkeista on vastuussa myös konkurssipesä, tukee sitä, että konkurssipesä olisi joutunut massavelkaiseen vastuuseen, kun se on jatkanut irtaimiston säilyttämistä huoneistoissa.

Edellä selostetussa tilanteessa käräjäoikeus katsoo, että merkitystä on sillä, ettei A ole asettanut irtaimiston säilyttämiselle liikehuoneistoissa ehdoksi vastikkeiden maksamista, taikka esittänyt konkurssipesälle vaatimusta siirtää irtaimisto liikehuoneistoista uhalla, että vastikkeiden maksulaiminlyöntien perusteella huoneistot otetaan A:n haltuun yhtiöjärjestyksen 17.4 §:n nojalla. Kun A ei ole ryhtynyt näihin toimiin ja pakottanut konkurssipesän aktiivisiin toimenpiteisiin, ennakkopäätöksen oikeusohjeet puoltavat sitä, että ravintolaliiketoiminnan irtaimiston jättäminen liikehuoneistoihin vain realisointitarkoituksessa ei osoita konkurssipesän tosiasiallisen toiminnan perusteella sitoutuneen liikehuoneistojen osakkeiden tuottamien oikeuksien hyödyntämistoimin massavelkaiseen vastuuseen vastikkeista.

Reaalisina argumentteina massavelkaista vastuuta vastaan voidaan ottaa huomioon se, että vastaajankin riidattomaksi myöntämä seikka, että yhtiöjärjestyksen 14.4 §:n mukaan liikehuoneistojen osakkeiden uusi omistaja on edellisten omistajien lisäksi yhteisvastuullisessa vastuussa edellisten omistajien laiminlyömistä hoito- ja rahoitusvastikkeista sekä sähkön kulutuksesta eli konkurssin jälkeisistä hoito- ja rahoitusvastikerästeistä. Lisäksi huoneistojen nykyarvo ylittää tällä hetkellä selvästi maksamattomien hoito- ja rahoitusvastikkeiden kokonaismäärän arviolta vielä noin yhden vuoden ajan.

3.2.2.3) Onko konkurssipesä sitoutunut vastikkeiden maksamiseen myös tulevaisuudessa?

Lopuksi on arvioitava, onko A:n kannalta tarkasteltuna konkurssipesän toiminta kokonaisuudessaan ollut sellaista, että konkurssipesän voitaisiin katsoa sitoutuneen huoneistojen vastikkeiden maksamiseen myös tulevaisuudessa.

Asiassa esitetyn näytön ja asianosaisten lausumien perusteella konkurssipesän toiminta kokonaisuudessaan ei ole sellaista, että konkurssipesän olisi sitoutunut A:n vastikkeiden maksamiseen myös tulevaisuudessa. Konkurssipesän pesän omaisuuden säilyttäminen kokonaisuutena liikehuoneistotilassa on tapahtunut yksinomaan pesän omaisuuden realisoimiseksi mahdollisimman edullisella tavalla, eikä siten pesän toiminta osoita sitoutumista vastikkeiden maksamiseen muutoin tulevaisuudessa.

3.2.2.4) Onko muita KL 16:2:n tulkintaa vaikuttavia seikkoja?

Käräjäoikeus katsoo, ettei KL 16:2:n tulkinnassa tukea ole saatavissa liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 6 luvun 39,3 §:stä, koska konkurssipesän oikeus huoneistojen hallintaan perustuu osakeomistukseen eikä vuokrasopimukseen, mikä on purettavissa vuokralaisen konkurssin perusteella 6 luvun 39 §:n perusteella, ellei konkurssipesä aseta vakuutta. Lisäksi A:n yhtiöjärjestyksen 14.4.§:n uuden omistajan vastuu edellisen omistajan vastikerästeistä.

Käräjäoikeus katsoo, ettei nyt ratkaistavan riita-asian ratkaisemisessa merkitystä ole sillä, olisiko konkurssipesä olisi velvollinen tekemään sopimuksen pesään kuuluvan koko kiinteistöyhtiön osakekannan omistaman kiinteistön tai suoraan omistetun kiinteistön lämmöstä, vartioinnista, vakuutuksista ym. sopimukset, joista aiheutuvat kulut olisivat massavelkaista saatavaa (KL 17:1 §). Keskeistä on se, onko konkurssipesä toimintansa perusteella sitoutunut massavelkaiseen vastuuseen. Samoin on asiaa arvioitava, vaikka A olisi kiinteistöosakeyhtiö, asunto-osakeyhtiö tai yhteisomistussuhde.

Kun KL 16.2.n tulkinnasta on tuore ennakkopäätös, käräjäoikeus ei ota kantaa, onko lainsäätäjä tarkoittanut, että muut A:n osakkaat olisivat velvollisia maksamaan konkurssiin menneen osakkaan vastikkeet, vastoin edellä selostettuja muunlaisia konkurssipesän liiketilojen hallintaperusteita.

Myöskään sillä seikalla, parantaako tai huonontaako suuri vastikevelka pesän A:n osakkeiden myyntitulosta, ei ole merkitystä tulkintatilanteessa.

3.3) Kokonaisarviointi

Kaiken edellä selostetun perusteella, kun KKO 2015:103:n oikeusohjeiden soveltamista puoltavat seikat ovat painavammat, käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että konkurssipesä on vastuussa konkurssin jälkeen erääntyneistä vastikkeista. Kanne niiden osalta hylätään.

4) konkurssimenettelyn jälkeen konkurssipesän osakehallintatilojen sähkölaskut massavelkaa ja niiden määrä?

Konkurssipesä on kiistänyt sähkölaskuja koskevan kannevaatimuksen vain määrältään selvittämättömänä. Asiassa on riidatonta, että kanteessa velotut touko- ja kesäkuun 2017 sähkölaskut ovat ennakkolaskuja, jotka perustuvat edellisen vuoden 2016 vastaavien kuukausien ravintolatoiminnan sähkökulutukseen. Kantaja ei ole esittänyt selvitystä sähkömittarin lukemaan perustuvaa todellisen sähkönkulutus- ja -siirtomaksun määriä.

Pesänhoitaja C:n mukaan pesän 1.7.2017 alkaen ottaman E Oy:n sähkölasku on ollut 20 - 30 euroa kuukaudessa.

Prosessiekonomisista syistä käräjäoikeus tutkii kannevaatimuksen ja arvioi sähkölaskujen määräksi toukokuun 2017 30 euroa ja kesäkuulta 2017 30 euroa ja velvoittaa vastaajan suorittamaan ne kantajalle.

5) Oikeudenkäyntikulujen korvausvastuu

Kantaja on pääosin hävinnyt asian. Ennakkopäätöksestä (KKO 2015:103) huolimatta riidassa on ollut kyse edelleen epäselvästä lain tulkintatilanteesta, koska ennakkopäätös koskee harvinaista erityistilannetta, eikä siitä ole varmuudella saatavissa selkeitä oikeusohjeita käsiteltävään keskinäisen kiinteistöyhtiön ja sen osakkeita omistavan osakeyhtiön konkurssipesän väliseen riitaan, jossa realisointi on pitkittynyt huomattavasti ja liikehuoneistoissa säilytetään irtaimistoa liiketoimintakokonaisuuden myyntitarkoituksessa. Tähän nähden käräjäoikeus katsoo, että oikeudenkäyntiin ollut aihetta ja harkitsee kohtuulliseksi velvoittaa kantajayhtiö korvaamaan vain puolet vastaajan oikeudenkäyntikuluista, 4.500 euroa (alv 24 %).

Sovellettavat lainsäännökset

Konkurssilain 16 luku 2 §
Oikeudenkäymiskaaren 21 luku 8a §

- - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Markku Vuorio

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

Kiinteistö Oy A (kiinteistöosakeyhtiö) on vaatinut käräjäoikeuden tuomion muuttamista siten, että Hotelli B Oy:n konkurssipesä (konkurssipesä) velvoitetaan suorittamaan sille korkoineen käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän kanteen 1 kohdan mukaiset hoitovastikkeet pääomaltaan yhteensä 29.466,40 euroa sekä 5.1.2018 alkaen oikeudenkäynnin aikana erääntyvät hoitovastikkeet 3.683,30 euroa kuukaudessa korkoineen kunkin kuukauden 5 päivästä alkaen.

Lisäksi kiinteistöosakeyhtiö on vaatinut käräjäoikeuden tuomion muuttamista siten, että konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 6.301,20 euroa sekä että konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

Perusteinaan kiinteistöosakeyhtiö on vedonnut ensinnäkin siihen, että hoitovastikkeilla katetaan sellaisia kustannuksia, joita konkurssipesään kuuluvan omaisuuden huolellinen hoitaminen ja säilyttäminen edellyttävät. Ellei kiinteistöosakeyhtiö huolehtisi edellä mainittujen palveluiden järjestämisestä, konkurssipesän velvollisuutena olisi hankkia kyseiset palvelut itsenäisesti ja tästä aiheutuisi sille kustannuksia. Nämä kustannukset olisivat konkurssipesän massavelkaa. Tämän vuoksi kiinteistöosakeyhtiö katsoo, että edellä mainittujen palveluiden vastaanottaminen ja hyödyntäminen osoittavat sopimuksen syntymistä ja konkurssipesän sitoutumista massavelkaiseen vastuuseen hoitovastikkeista.

Hoitovastikkeiden katsomista massavelaksi puoltaa myös se, että konkurssisäännön 17 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan konkurssipesän omaisuuden rahaksi muuttaminen on toimitettava siten, että siitä saadaan mahdollisimman hyvä myyntitulos. Maksamatta oleva vastikevelka ei paranna myyntitulosta, vaan pikemminkin huonontaa sitä. Jotta konkurssipesä saisi pesän omaisuuden myytyä mahdollisimman hyvällä myyntituloksella, sen tulisi maksaa hoitovastikevelka pois. Mikäli myynti pitkittyy, tulee ennen pitkään vastaan tilanne, jossa vastikevelkojen määrä ylittää osakkeiden arvon. Tällöin osakkeiden myynti olisi käytännössä mahdotonta, koska yhtiöjärjestyksen mukaan uusi omistajakin on vastuussa maksamattomista hoitovastikkeista.

Kiinteistöosakeyhtiö on vedonnut myös siihen, että mikäli kyseessä olisi liikehuoneiston vuokraus, konkurssipesä omistaisi tavallisen kiinteistöyhtiön osakkeita tai kyse olisi yhteisomistussuhteesta taika konkurssipesä omistaisi koko A:n osakekannan, niin konkurssipesä olisi velvollinen vastaamaan hoitovastikkeista ja kyse olisi massavelasta. Tämän vuoksi kiinteistöosakeyhtiö katsoo, ettei korkein oikeus ole tarkoittanut, että ratkaisussa KKO 2015:103 vahvistettuja periaatteita sovellettaisiin kaikenlaisten osakkeiden osalta. Kyseisen ennakkoratkaisun soveltaminen nyt kyseessä olevaan tilanteeseen merkitsisi sitä, että kiinteistöosakeyhtiön muut osakkeenomistajat joutuisivat koko ajan maksamaan myös konkurssipesän hoitovastikkeet. Tämä olisi osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. Tähän kysymykseen käräjäoikeus on jättänyt ottamatta kantaa.

Käräjäoikeuden tuomiosta poiketen kiinteistöosakeyhtiö katsoo, ettei konkurssipesä ole pitänyt osakkeita hallussaan pelkästään omaisuuden realisointitarkoituksessa. Konkurssipesä on myös tiennyt, että kiinteistöyhtiö katsoo sen olevan vastuussa hoitovastikkeista, kun kiinteistöyhtiö on konkurssivalvonnassa ilmoittanut, että myös konkurssipesä on vastuussa hoitovastikkeista. Konkurssipesä on tästä huolimatta käyttänyt pitkän ajan huoneistoja varastona säilyttäen siellä konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta.

Vastavalitus

Konkurssipesä on vaatinut käräjäoikeuden tuomiota muutettavaksi siten, että kiinteistöosakeyhtiö velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle tämän käräjäoikeudessa vaatimat oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan eli korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 9.027,20 eurolla korkoineen 9.6.2018 lukien. Kiinteistöosakeyhtiö tulee lisäksi velvoittaa korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 892,80 eurolla korkoineen.

Kysymys on käräjäoikeudessa ollut hoitovastikkeiden ja rahoitusvastikkeiden massavelkaisesta korvausvaatimuksesta. Sähkölaskuja koskeva vaatimus on ollut oikeudelliselta perusteeltaan ja määrältään yksinkertainen sekä määrältään käräjäoikeudenkin mukaan näyttämätön vaatimus, jolla ei ole ollut vaikutusta oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksen ratkaisemiseen.

Hoitovastikkeita ja rahoitusvastikkeita koskevat vaatimukset on hylätty kokonaisuudessaan. Kiinteistöosakeyhtiö ei ole kiistänyt konkurssipesän vaatimia oikeudenkäyntikuluja määrältään. Asiassa ei ole ollut kyse epäselvästä lain tulkintatilanteesta.

Vastaukset

Konkurssipesä on vaatinut, että kiinteistöosakeyhtiön valitus hylätään perusteettomana. Lisäksi konkurssipesä on vaatinut, että kiinteistöosakeyhtiö velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.785,60 eurolla korkoineen.

Kiinteistöosakeyhtiön kanteessaan vaatimat hoitovastikkeet ovat konkurssissa valvottavia saatavia. Kyseiset hoitovastikkeet eivät ole massavelkaa eikä konkurssipesä vastaa niistä yhteisvastuullisesti konkurssivelallisen kanssa. Väitetty yhteisvastuullisuus ei saa tukea konkurssilaista eikä muustakaan lainsäädännöstä. Käräjäoikeuden ratkaisu on valituksenalaiselta osaltaan oikea ja sekä lainsäädäntöön että oikeuskäytäntöön perustuva.

Konkurssipesä ei ole tehnyt kiinteistöosakeyhtiön kanssa sopimusta hoitovastikkeiden maksamisesta eikä se ole myöskään kiinteistöosakeyhtiön väittämällä tavalla hiljaisesti hyväksynyt massavelkaista vastuuta vastikkeiden osalta, vaan on nimenomaan ilmoittanut, ettei se ole vastuussa vastikkeiden suorittamisvelvollisuudesta.

Vastuu hoitovastikkeiden maksamisesta on osakkeiden omistajalla. Osakkeet omistaa velallisyhtiö eikä omistusoikeus konkurssin seurauksena siirry konkurssipesälle. Kyse ei ole myöskään konkurssimenettelystä johtuvasta vastuusta. Vastuuta ei synny myöskään osakeyhtiölain ja siihen perustuvan yhtiöjärjestyksen perusteella.

Kiinteistöosakeyhtiö on vaatinut, että konkurssipesän vastavalitus hylätään perusteettomana. Konkurssipesä on velvoitettava korvaamaan kiinteistöosakeyhtiölle vastauksen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 818,40 eurolla korkoineen.

Käräjäoikeuden tuomion perustelut oikeudenkäyntikulujen korvausvastuun osalta ovat oikeat. Kyseessä on ollut epäselvä lain tulkintatilanne.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, vastaako konkurssipesä massavelkana kanteessa tarkoitetuista hoitovastikkeista. Riidatonta asiassa on, että konkurssipesä ei ole tehnyt kiinteistöosakeyhtiön kanssa nimenomaista sopimusta hoitovastikkeiden suorittamisesta. Kiinteistöosakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan hoitovastikkeista vastaa osakkeiden omistaja. Kiinteistöosakeyhtiön yhtiöjärjestyksen 14.4 §:n mukaan osakkeen uusi omistaja on edellisten omistajien lisäksi yhteisvastuussa näiden laiminlyömistä hoitovastikkeista. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustellut siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, ettei konkurssiin asettamisella tapahdu yhtiön omaisuuden omistusoikeuden siirtymistä konkurssipesälle. Näin ollen konkurssipesän vastuu kanteessa tarkoitetuista hoitovastikkeista ei voi perustua kiinteistöosakeyhtiön yhtiöjärjestyksen määräyksiin.

Konkurssilain 16 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan konkurssipesä vastaa velasta, joka johtuu konkurssimenettelystä tai joka perustuu konkurssipesän tekemään sopimukseen tai sitoumukseen sekä velasta, josta konkurssipesä tämän lain tai muun lain mukaan vastaa.

Asiaa koskevan hallituksen (HE 26/2003 vp s. 152) esityksen mukaan konkurssimenettelystä johtuvia kustannuksia ovat tuomioistuinmenettelystä perittävät oikeudenkäyntimaksut, pesänhoitajan palkkio sekä pesänselvityksestä ja hoidosta aiheutuvat muut kustannukset. Tältä osin hallituksen esityksessä näytettäisiin viittaavan edellä mainitun lainkohdan 2 momenttiin, jossa on kysymys velallisen kirjanpidon laatimisesta aiheutuneesta kustannuksesta. Nyt kyseessä olevien hoitovastikkeiden osalta ei ole kysymys konkurssimenettelystä aiheutuneista kustannuksista. Tämän vuoksi konkurssipesä ei tälläkään perusteella massavelkana ole vastuussa hoitovastikkeiden maksamisesta.

Hallituksen esityksen mukaan konkurssipesän sitoumuksella tarkoitetaan mitä tahansa vastuuta, johon pesä on itse sitoutunut. Tämä voi perustua esimerkiksi konkurssipesän tekemiin vuokra-, toimeksianto- tai vakuutussopimuksiin. Joissakin tapauksissa voi olla vaikea ratkaista, mikä on velallisen velkaa eli konkurssisaatavaa ja mikä on konkurssipesän velkaa. Näin on silloin, kun velallisen sopimussuhde jatkuu konkurssin alettua. Eräistä tällaisista tilanteista on olemassa erityissäännöksiä. Liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain 39 §:n 3 momentin mukaan, jos konkurssipesä käyttää huoneistoa, se on tämän ajan vastuussa vuokrasopimuksesta aiheutuvien velvollisuuksien täyttämisestä, vaikka se ei olisi ottanut vastatakseen niiden täyttämisestä. Samoin asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 49 §:n 3 momentin mukaan, jos konkurssipesä käyttää huoneistoa, se on tämän ajan vastuussa vuokrasopimuksesta aiheutuvien velvollisuuksien täyttämisestä, vaikka se ei olisi ottanut vastatakseen niiden täyttämisestä.

Golfyhtiön osakkeita koskevassa ratkaisussaan KKO 2015:103 (kohta 11) korkein oikeus on todennut, että konkurssivelallisen omaisuus kuuluu suoraan lain nojalla konkurssipesän varoihin ja sen määräysvaltaan. Konkurssipesän pesänhoitajan lakisääteisenä tehtävänä on ottaa haltuun pesään kuuluva omaisuus. Tällainen lakiin perustuva määräysvallan ja hallinnan siirtyminen konkurssipesälle ei merkitse sitä, että se olisi käyttänyt vallintavaltaansa ja sitoutunut konkurssivelallisen omaisuuteen liittyviin maksuvelvoitteisiin. Lisäksi korkein oikeus on todennut (kohta 12), että konkurssipesän pesänhoitajalla on myös ollut konkurssilain perusteella velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin osakkeiden myymiseksi. Saatuaan selville, etteivät osakkeet olleet myytävissä, konkurssipesä oli ilmoittanut golfyhtiölle haluavansa luopua osakkeista golfyhtiön hyväksi ja jättänyt maksamatta vuoden 2011 vastikkeet. Korkein on katsonut, että pelkästään vuoden 2010 vastikevelkojen suorittamisella tai osakkeiden myyntitoimenpiteisiin ryhtymisellä konkurssipesä ei ole sitoutunut konkurssilain 16 luvun 2 §:n tarkoittamalla tavalla massavelkavastuuseen.

Liikehuoneiston vuokrausta koskevassa ratkaisussa KKO 1993:136 konkurssipesä oli pitänyt liikehuoneistoa hallussaan yhtiön konkurssiin asettamisen jälkeen ja oli tuona aika harjoittanut huoneistossa liiketoimintaa kahden viikon ajan heti konkurssiin asettamisen jälkeen ja pitänyt huoneistoa omaisuuden realisointiajan varastona. Perusteluissaan korkein oikeus on katsonut, että konkurssipesän käyttäessä vuokrahuoneistoa vuokralaisen konkurssin aikana konkurssipesä joutuu vastuuseen vuokrasopimuksen mukaisen vuokran maksamisesta käyttöajaltaan siitäkin huolimatta, ettei konkurssipesä ole ottanut vastatakseen vuokrasopimuksesta johtuvista velvoitteista.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että konkurssipesä voi tosiasiallisten toimenpiteidensä seurauksena joutua vastuuseen konkurssivelallisen tekemiin sopimussuhteisiin perustuvasta velasta tapauksissa, joissa sopimussuhde jatkuu vielä konkurssiin asettamisen jälkeenkin. Tällainen vastuu ei kuitenkaan voi perustua yksinomaan siihen seikkaan, että pesänhoitaja konkurssilain säännösten perusteella ottaa velallisen omaisuuden haltuunsa. Vastuun syntyminen edellyttää konkurssipesältä sellaisia aktiivisia toimenpiteitä, jotka eivät lain mukaan kuulu välttämättömänä osana konkurssipesän hoitoon. Liikehuoneiston vuokrauksesta ja asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain säännöksissä käytetään ilmaisua "konkurssipesä käyttää huoneistoa", joka viittaa aktiiviseen toimintaan. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1993:136 konkurssipesä oli harjoittanut liikehuoneistossa liiketoimintaa ja oli käyttänyt vuokranantajan omistamaa huoneistoa konkurssipesään kuuluvan omaisuuden realisointiajan varastona. Sen sijaan korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2015:103 tilanne oli toinen. Kyseessä oli tilanne, jossa osakkeet olivat konkurssin seurauksena tulleet konkurssipesän hallintaan, mutta konkurssipesä ei ollut ryhtynyt mihinkään sellaisiin aktiivisiin toimenpiteisiin, jotka eivät olisi kuuluneet konkurssipesän lainmukaiseen hoitoon.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät osakkeet olivat yhtiön konkurssin seurauksena tulleet konkurssipesän haltuun. Konkurssin jälkeen konkurssipesä ei ole harjoittanut liikehuoneistossa liiketoimintaa, mutta aikaisemmin harjoitettuun liiketoimintaa liittyvää omaisuutta oli säilytetty huoneistossa. Kyse ei kuitenkaan ole ollut vuokrahuoneistosta eikä konkurssipesä näin ollen ole käyttänyt toisen omistamaa huoneistoa konkurssipesään kuuluvan omaisuuden varastona. Tässä suhteessa nyt kyseessä oleva tapaus eroaa siitä tilanteesta, josta oli ollut kysymys ratkaisussa KKO 1993:136. Tämän vuoksi tuossa ratkaisussa omaksuttuja periaatteita ei voida soveltaa nyt kyseessä olevaan tapaukseen. Käräjäoikeuden toteamin tavoin ratkaisun perustaksi on otettava ratkaisussa KKO 2015:103 vahvistetut periaatteet. Kun konkurssipesä ei nyt ole ryhtynyt mihinkään sellaisiin toimenpiteisiin osakkeisiin liittyvien oikeuksien hyödyntämiseksi, jotka eivät olisi kuuluneet konkurssipesän hoitoon, ei konkurssipesä myöskään tosiasiallisten toimenpiteidensä seurauksena ole joutunut vastuuseen kanteessa tarkoitettujen hoitovastikkeiden suorittamisesta.

Muussakaan lainsäädännössä ei ole säännöstä, jonka perusteella konkurssipesä olisi massavelkana vastuussa nyt kyseessä olevien hoitovastikkeiden suorittamisesta. Osakeyhtiölain osakkaiden yhdenvertaisuutta koskeviin säännöksiin tällaista vastuuta ei voida perustaa. Osakeyhtiön yhtiökokous, hallitus, toimitusjohtaja tai hallintoneuvosto ei ole tehnyt päätöstä tai ryhtynyt muuhun toimenpiteeseen, joka olisi ollut omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.

Edellä esitetyillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei perusteita käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiselle ole. Tämän vuoksi valitus hylätään.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta hovioikeus katsoo, ettei asia aikaisempi oikeuskäytäntö huomioon ottaen ole ollut sillä tavoin oikeudellisesti epäselvä, että perusteet oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden kohtuullistamiselle oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n perusteella olisivat olleet olemassa. Valituksen tultua hylätyksi ja vastavalituksen hyväksytyksi kiinteistöosakeyhtiö on velvollinen korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa täysimääräisesti. Siltä osin kuin oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta hovioikeudessa korotetaan korotetulle määrälle on suoritettava viivästyskorkoa kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamisesta.

Tuomiolauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Kiinteistö Oy A velvoitetaan korvaamaan Hotelli B Oy:n konkurssipesän oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 9.027,20 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 4.500 eurolle 9.6.2018 lukien ja 4.527,20 eurolle kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamisesta.

Kiinteistö Oy A velvoitetaan korvaamaan Hotelli B Oy:n konkurssipesän oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 2.678,40 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamisesta.

- - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Juha Halijoki
hovioikeudenneuvos Pirjo Soininen
hovioikeudenneuvos Sisko Heimonen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 21.3.2019 : Ei valituslupaa.