19.10.2018

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Käräjäoikeus oli määrännyt kantelija A:n vangittavaksi ja hänen yhteydenpitoaan rajoitettavaksi siten, että A ei saanut esitutkinnan aikana pitää yhteyttä muihin kuin nimettyyn avustajaansa ja valvotusti äitiinsä. Käräjäoikeus oli sittemmin poistanut yhteydenpidon rajoituksen A:n äitiin ja muilta osin pysyttänyt aiemmin asettamansa yhteydenpidon rajoitukset voimassa, ottaen kuitenkin huomioon, että poliisi oli jo purkanut A:n ja tämän puolison yhteydenpitorajoituksia. Kysymys siitä, voitiinko tutkintavangin yhteydenpitoa muihin tutkintavankeihin rajoittaa yleisessä muodossa siten, että yhteydenpitorajoitus koski kaikkia muita samassa yksikössä säilytettävänä olevia tutkintavankeja.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 19.10.2018

Käsittely käräjäoikeudessa

Etelä-Savon käräjäoikeus on 17.8.2018 julistamallaan päätöksellä 18/325 määrännyt A:n vangittavaksi. Lisäksi käräjäoikeus on määrännyt A:n yhteydenpitoa rajoitettavaksi siten, että A ei saa esitutkinnan aikana pitää yhteyttä muihin kuin nimettyyn avustajaansa sekä valvotusti äitiinsä.

Sama käräjäoikeus on 28.9.2018 julistamallaan päätöksellä määrännyt A:n pidettäväksi edelleen vangittuna. Yhteydenpidon rajoittamisen osalta käräjäoikeus on poistanut A:n äitiä koskevan yhteydenpidon rajoituksen ja määrännyt, että muilta osin päätöksessä 18/325 asetetut yhteydenpidon rajoitukset pysyvät voimassa, ottaen kuitenkin huomioon, että poliisi on purkanut A:n ja tämän puolison yhteydenpitorajoituksia kirjallisesta vastauksesta ilmenevän mukaisesti.

Kantelu

A on vaatinut, että yhteydenpidon rajoitusta koskevaa määräystä muutetaan siten, että rajoitus ei koske muita tutkintavankeja vangitun säilytyspaikassa.

Käräjäoikeuden määräämässä yhteydenpidon rajoituksessa ei erotella yhteyksiä vankilan ulkopuolelle ja tutkintavankilan sisällä. Rajoitus tarkoittaa sitä, että vangittu on tutkintavankilassa eristetty täysin muista tutkintavangeista ja siten ympärivuorokautisessa yksinäisyydessä. Yhteydenpidon rajoittamisen sisältöä koskevan pakkokeinolain 4 luvun 2 §:n mukaan yhteydenpitorajoitus voi sisältää rajoituksia kirjeenvaihtoon, puhelimen käyttöön, tapaamisiin tai muihin yhteyksiin säilyttämistilan tai vankilan ulkopuolelle taikka yhdessäoloon tietyn kiinni otetun, pidätetyn tai tutkintavangin kanssa. Säännöksen sanamuodon mukaan yhteydenpitoa voidaan rajoittaa yleisesti vankilan ulkopuolelle, mutta vankilan sisällä vain siten, että rajoituksessa on yksilöitävä ne tutkintavangit, joiden kanssa vangittu ei saa olla yhteydessä. Epäillyn perusoikeuksiin puuttumisen tulee perustua lakiin, eikä lakia tule tulkita laajentavasti vangitun vahingoksi. A on ollut eristettynä kiinniotostaan 15.8.2018 lähtien. Poliisivankilassa säilytykselle on erityisesti poliisivankiloiden olosuhteiden aiheuttamasta eristyksestä johtuen säädetty laissa enimmäisaika. Eristystä ei saa jatkaa käräjäoikeuden määräämällä yhteydenpidon rajoituksella.

Vastaus

Rikoskomisario B on vastustanut A:n vaatimusta.

Pakkokeinolain esitöiden mukaan yhteydenpitorajoitus voitaisiin määrätä koskemaan myös useampaa vankia, mutta rajoitus pitäisi täsmentää riittävästi, jotta rajoituksen täytäntöönpano olisi mahdollista. Jos yhteydenpitorajoitus ulotettaisiin koskemaan koko vankiyhteisöä, rajoituksen tulisi olla mahdollisimman lyhytkestoinen. Edellä lausuttu huomioon ottaen yhteydenpidon rajoittaminen on mahdollista määrätä siten, että päätöksessä ei erikseen nimetä tai yksilöidä esimerkiksi muita rangaistuslaitoksessa olevia tutkintavankeja. Kussakin rangaistuslaitoksessa on tutkintavankien osalta jatkuva "kierto", joten henkilöiden nimeäminen on käytännössä mahdotonta. Käräjäoikeuden määräämä yhteydenpidonrajoitus perustuu pakkokeinolakiin, ja sen asettaminen on erityisesti käräjäoikeuden päätöksen perusteluissa mainituista syistä ollut tärkeää esitutkinnan turvaamiseksi.

Rikoskomisario on ilmoittanut, että tällä hetkellä esitutkinta on valmistumassa ja että osa esitutkintaan liittyvistä pöytäkirjoista on jo siirtynyt syyteharkintaan syyttäjänvirastoon.

Lausuma

A on rikoskomisarion vastauksen johdosta antamassaan lausumassa todennut, että yhteydenpitoa rajoitetaan tyypillisesti asian selvittämisen turvaamiseksi. Asian selvittäminen ei vaarannu sen johdosta, että tutkintavanki on yhdessä muiden tutkittavaan asiaan liittymättömien tutkintavankien kanssa vankilassa. Henkilöt, joiden epäillään liittyvän tutkittavaan asiaan, ovat nimettävissä, ja rajoitus voisi tällöin koskea yhdessäoloa vankilan sisällä tietyn tai tiettyjen tutkintavankien kanssa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiassa on hovioikeudessa kysymys siitä, voidaanko A:n yhteydenpitoa vankilan sisällä muihin vankeihin rajoittaa yleisessä muodossa siten, että yhteydenpitorajoitus koskee koko kysymyksessä olevaa vankiyhteisöä.

Pakkokeinolain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan esitutkinnan ollessa kesken voidaan rajoittaa kiinni otetun, pidätetyn ja tutkintavangin yhteydenpitoa muuhun henkilöön, jos on syytä epäillä, että yhteydenpito vaarantaa kiinniottamisen, pidättämisen tai tutkintavankeuden tarkoituksen. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa myös syyteharkinnan ja oikeudenkäynnin ollessa kesken, jos on perusteltua syytä epäillä, että yhteydenpito vakavasti vaarantaa tutkintavankeuden tarkoituksen. Saman luvun 2 §:n 1 momentin mukaan yhteydenpitorajoitus voi sisältää rajoituksia kirjeenvaihtoon, puhelimen käyttöön, tapaamisiin tai muihin yhteyksiin säilyttämistilan tai vankilan ulkopuolelle taikka yhdessäoloon tietyn kiinni otetun, pidätetyn tai tutkintavangin kanssa. Yhteydenpitoa ei saa rajoittaa enempää eikä pitempään kuin on välttämätöntä.

Tutkintavankeuslain 1 luvun 3 §:n mukaan tutkintavankeuden tarkoituksena on turvata rikoksen esitutkinta, tuomioistuinkäsittely ja rangaistuksen täytäntöönpano sekä estää rikollisen toiminnan jatkaminen.

Pakkokeinolain 1 luvun 2 §:ssä ilmaistun suhteellisuusperiaatteen mukaan pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaaminen ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan pakkokeinon käytöllä ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä käytön tarkoituksen saavuttamiseksi.

Pakkokeinolain 4 luvun 2 §:n säätämiseen johtaneissa esitöissä todetaan, että pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 1 luvun 18 b §:n 3 momenttia vastaavasti, että yhteydenpitorajoitus voi sisältää rajoituksia kirjeenvaihtoon, puhelimen käyttöön, tapaamisiin tai muihin yhteyksiin säilyttämistilan tai vankilan ulkopuolelle taikka yhdessäoloon tietyn kiinni otetun, pidätetyn tai tutkintavangin kanssa. Yhteydenpitoa ei saisi rajoittaa enempää eikä pitempään kuin on välttämätöntä. (HE 222/2010 vp, s. 261) Mainittua aiemmin voimassa olleen pakkokeinolain 1 luvun 18 b §:ää koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että tutkintavangin yhteydenpitoa voitaisiin rajoittaa esitutkinnan ollessa kesken. Tällöin pykälää sovellettaisiin lähinnä sillä perusteella, että yhteydenpidosta aiheutuisi vaaraa esitutkinnalle, esimerkiksi todisteita hävittämällä tai todistajaan vaikuttamalla. Tutkintavangin yhteydenpitorajoitus voitaisiin määrätä koskemaan myös useampaa vankia, mutta rajoitus pitäisi täsmentää riittävästi, jotta rajoituksen täytäntöönpano olisi mahdollista. Jos yhteydenpitorajoitus ulotettaisiin koskemaan koko vankiyhteisöä, rajoituksen tulisi olla mahdollisimman lyhytkestoinen. (HE 263/2004 vp, s. 233 ja 234).

Hovioikeus katsoo, että pakkokeinolain 4 luvun 1 ja 2 §:n nojalla on sinänsä mahdollista rajoittaa tutkintavangin yhteydenpitoa muihin vankeihin yleisessä muodossa siten, että yhteydenpitorajoituksessa ei nimetä tiettyä vankia tai tiettyjä vankeja, joihin yhteydenpito ei ole sallittua, vaan että rajoitus koskee kaikkia muita samassa yksikössä säilytettävänä olevia vankeja. Tällaisen yleisluonteisen yhteydenpitorajoituksen määräämiselle on kuitenkin oltava konkreettiset perusteet. Yhteydenpidon rajoittamista koskevan esityksen tueksi on toisin sanoen esitettävä käsiteltävään asiaan liittyviä konkreettisia seikkoja, joiden pohjalta tuomioistuimen on arvioitava, onko yhteydenpidon rajoittaminen koko vankiyhteisöön välttämätöntä tutkintavankeuden tarkoituksen turvaamiseksi. Ensisijaisesti yhteydenpitorajoituksessa on kuitenkin yksilöitävä se vanki tai ne vangit, joita yhteydenpitorajoitus koskee. Yhteydenpitorajoituksen ulottaminen koko vankiyhteisöön voi olla välttämätöntä erityisesti esitutkinnan alkuvaiheessa, mutta tällöinkin sille on oltava kulloinkin käsillä olevaan tilanteeseen liittyvät perusteet ja yhteydenpidon rajoituksen tulee olla ajallisesti lyhytkestoinen. Vaikka edellä mainituissa lain esitöissä ei ole täsmennetty, mitä lyhytkestoisuudella tarkoitetaan, hovioikeus katsoo, että kysymys on pikemminkin viikoissa kuin kuukausissa laskettavasta ajasta.

Hovioikeus toteaa, että käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla A:n yhteydenpidon rajoittamista käräjäoikeuden määräämällä tavalla koko vankiyhteisöön on voitu esitutkinnan alkuvaiheessa pitää välttämättömänä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään lausunut rikostutkinnan vaikeuttamisesta perusteena epäillyn vapauden menettämiselle, että sellaisen riski täytyy katsoa merkittävästi pienemmäksi sen jälkeen, kun todisteet on koottu, tutkinta päätetty ja syyte nostettu. Tämän jälkeen vapauden menetyksen perusteet on tutkittava entistäkin tarkemmin. (Gal v. Unkari 11.3.2014 kohta 44; Darvas v. Unkari 11.1.2011 kohdat 26 ja 28; Muller v. Ranska 17.3.1997 kohdat 39-40; Kemmache v. Ranska 27.11.1991 kohdat 53-54).

A on ollut vapautensa menettäneenä 15.8.2018 lähtien. Kantelukirjoituksessaan ilmoittamansa mukaan A on ollut myös eristettynä mainitusta päivästä lähtien. Nyt kysymyksessä olevaa asiaa käräjäoikeudessa 28.9.2018 käsiteltäessä on ollut riidatonta, että vangitsemisen perusteena olevan rikollisuuden osalta esitutkinta on lähes valmis. Rikoskomisario on kanteluun antamassaan vastauksessa ilmoittanut, että esitutkinta on valmistumassa ja osa esitutkintaan liittyvistä pöytäkirjoista on jo siirtynyt syyteharkintaan syyttäjänvirastoon. Asiassa ei ole tuotu esiin sellaisia konkreettisia seikkoja, joiden perusteella vaikeuttamisvaaran voitaisiin katsoa vielä tässä vaiheessa olevan niin suuri, että A:n yhteydenpidon rajoittaminen näinkin voimakkaasti olisi vielä tässä vaiheessa välttämätöntä. Rikoskomisario ei ole nimennyt sellaisia A:n kanssa samassa säilytyspaikassa olevia tutkintavankeja, joita yhteydenpitorajoituksen tulisi ainakin koskea.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden määräämää yhteydenpitorajoitusta on muutettava kantelussa vaaditulla tavalla.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden esitutkinnan ajaksi määräämää yhteydenpitorajoitusta muutetaan.

A saa olla yhteydessä hänen kanssaan samassa säilyttämistilassa säilytettävänä olevien tutkintavankien kanssa.

Muilta osin käräjäoikeuden päätöksessä asetetut yhteydenpidon rajoitukset pysyvät voimassa.

- - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Juha Halijoki
hovioikeudenneuvos Minna Huttunen
asessori Johanna Kantanen

Esittelijä: hovioikeuden esittelijä Tyyni Laiho

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen.