27.9.2018

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut, että B:n koulutuskuntayhtymä (jäljempänä "B" tai "koulutuskuntayhtymä") velvoitetaan suorittamaan hänelle:

1. irtisanomisajan palkkana kahden kuukauden irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen, eli yhteensä 8.459,72 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 3.3.2015 lukien;

2. korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 50.758,32 euroa [4.229,86 e / kk] korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 3.3.2015 lukien;

3. lomakorvauksena 6.767,78 euroa [4.229,86 e / 20,83 x 32 (pv)] ja lomarahana 2.960,90 euroa [4.229,86 e x 0,05 x 14 (kk)] korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 3.3.2015 lukien;

4. oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä lukien.

VASTAUS

Vaatimukset

B on vastustanut kannetta kokonaisuudessaan sekä perusteiltaan että määrältään ja vaatinut, että käräjäoikeus hylkää kanteen perusteettomana.

Lisäksi B on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa A:n korvaamaan koulutusyhtymän oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisun antamisesta lukien.

- - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

- - - - - - - - - - -

Näytöstä tehdyt johtopäätökset

Käräjäoikeus toteaa, että A:lla on ollut merkittävä rooli B:ssä tietovarastomallin ja siihen liittyvien palveluiden kehittämistyössä sekä kehitystyöhön liittyvässä D Oy:n ja muiden koulutuksenjärjestäjien kanssa toteutetussa yhteistyössä. Kehitystyötä ovat tehneet itsenäisesti B:n puolesta F, A ja G.

Käräjäoikeus toteaa, että A on toiminut johtavassa asemassa C Oy:ssä ja hänellä on ollut merkittävää päätösvaltaa yhtiön toiminnasta. A:n tosiasiallinen toiminta C Oy:ssä on myös ollut merkittävää.

Käräjäoikeus katsoo, että C Oy:n toiminta on perustunut olennaisella tavalla siihen kehitystyöhön, jota A oli palkattu B:ssä tekemään. C Oy on tarjonnut toimintaa juuri sillä alalla, mihin A:n työtehtävät ovat liittyneet. C Oy:n osaaminen ja sen tarjoamat palvelut ovat merkittävältä osin perustuneet A:n, F:n ja G:n virka- ja työsuhteidensa aikana B:ssä ja sen yhteistyöverkostossa kehitettyyn ja hankittuun tietoon sekä osaamiseen.

Käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että A on hyödyntänyt B:n palveluksessa saatua tietoa ja hankittua osaamistaan omassa yritystoiminnassaan. A on hyödyntänyt B:n asiakassuhteita ja tarjonnut palveluita B:n yhteistyökumppaneille. A on käyttänyt työaikaansa oman yritystoimintansa harjoittamiseen.

A:n olisi tullut hakea sivutoimilupaa toimintaansa C Oy:ssä. A:lle 2007 myönnetty sivutoimilupa ei koske C Oy:n toimintaa. B oli vuonna 2013 peruuttanut kaikkien koulutuskuntayhtymän työntekijöiden ja viranhaltijoiden sivutoimiluvat sekä velvoittanut kaikkia sivutointa harjoittavia hakemaan uudet luvat tai tekemään sivutoimi-ilmoituksen. Asiassa ei ole esitetty näyttöä, joka tukisi A:n kertomusta siitä, että hän olisi 2013 jättänyt sivutoimihakemuksen/ -ilmoituksen R:lle. Käräjäoikeus ei pidä tätä A:n väitettä uskottavana. A:lla ei ole ollut sivutoimilupaa eikä hän ollut tehnyt sivutoimi-ilmoitusta, joka olisi oikeuttanut häntä toimimaan työsuhteensa aikana C Oy:n lukuun. A on toiminut vastoin B:n sivutoimimääräyksiä.

Käräjäoikeus toteaa, että G on tehnyt C Oy:tä koskevan sivutoimi-ilmoituksen helmikuussa 2015, vaikka se olisi tullut tehdä jo vuoden 2013 loppupuolella, kun C Oy oli rekisteröity ja G oli jo ollut palkattu B:hen järjestelmäkehittäjäksi. Ilmoitus oli tehty G:n varsinaisen esimiehen I:n loman aikana ja sitä oli puoltanut esimiehen sijaisena A ja sen oli vastaanottanut F, jotka A ja F ovat olleet G:n yhtiökumppaneina esteellisiä käsittelemään asiaa. Ilmoitusta ei ollut merkitty B:n järjestelmään, vaan se oli myöhemmin löytynyt F:n huoneesta.

Käräjäoikeus katsoo, ettei F:n sivutoimiluvasta ole pääteltävissä C Oy:n harjoittamaa toimintaa. Myöskään F:n ansioluettelon, jossa on C Oy:n nimi ollut kirjoitettuna virheellisesti, tai F:n kehityskeskustelun perusteella ei ole ollut mahdollista päätellä A:n toimintaa C Oy:ssä.

Käräjäoikeus katsoo, ettei myöskään tilanteesta, jossa on ollut kysymys S:lle annettavasta käyntikortista, E:n työhuoneessa pidettyyn palaveriin ja sen jälkeiseen kahvilla käyntiin liittyneestä tilanteesta tai 3.2.2015 B:n johtoryhmän kokouksessa pidetystä C Oy Instant Survey -laitteen esittelytilanteesta ole tullut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella olisi pääteltävissä, että B olisi tullut tietoiseksi C Oy:n toiminnasta tai A:n osallistumisesta siihen.

Käräjäoikeus katsoo, ettei B ole ollut tietoinen C Oy:n toiminnasta ja A:n osallisuudesta siihen ennen kuin K oli sen johdosta ottanut yhteyttä E:hen 12.2.2015 ja B:n puolesta oli alettu selvittää C Oy:tä ja sen toimintaa.

Käräjäoikeus toteaa, että B on ollut päävastuussa tietomalliin pohjautuvan tietovarastoinnin kehittämisestä ja käytännön toteuttamisesta D:ssä. B:n tarkoituksena on ollut tarjota tietovarastointiin liittyviä palveluita D Oy:lle ja muille koulutuksenjärjestäjille ja yhteistyökumppaneilleen. Kehitystyö oli kuitenkin ollut kesken, minkä vuoksi palvelujen tarjoamista ei oltu vielä voitu toteuttaa. B ei siis ollut ehtinyt hyödyntämään kehitystyön tuloksia, kun C Oy oli A:n, F:n ja G:n esityksestä ryhtynyt B:n sijasta hyödyntämään niitä omassa liiketoiminnassaan.

B:n kehitystyö on A:n, F:n ja G:n menettelyn vuoksi viivästynyt. Tämä on johtanut myös siihen, että D Oy:n kanssa yhteistyössä kehitettävän tietomallin valmistuminen ja käyttöönottaminen sekä palvelujen tarjoaminen on viivästynyt. A:n, F:n ja G:n menettelystä on aiheutunut B:lle myös huomattava määrä ylimääräistä työtä, koska B:llä ollut kehitystyöhön liittynyt dokumentaatio on ollut puutteellista. Ylimääräisestä työstä on aiheutunut B:lle merkittäviä kustannuksia.

C Oy:n harjoittama toiminta on ollut omiaan vahingoittamaan myös B:n mainetta sekä B:n ja sen yhteistyökumppaneiden välisiä suhteita. C Oy:n toiminta on herättänyt ihmetystä ja se on antanut myös B:n toiminnasta epäedullisen kuvan muille yhteistyön osapuolille.

Käräjäoikeus katsoo, ettei kehitystyön aikana syntyneiden ohjelmien tekijänoikeuksilla ei ole merkitystä arvioitaessa A:n työsuhteen mahdollisia purkamis- tai irtisanomisperusteita.

Myöskään sillä, onko B laiminlyönyt yhtiöittämisvelvoitteen, ei ole vaikutusta arvioitaessa A:n työsuhteen mahdollisia purkamis- tai irtisanomisperusteita.

Sovellettavat säännökset

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n mukaan "työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua.

Työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan "työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta. Työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa."

Työsopimuslain 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan "työntekijä ei saa tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa sellaista toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja työntekijän asema ilmeisesti vahingoittaa hänen työnantajaansa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona". Pykälän 2 momentin mukaan "työntekijä ei saa myöskään työsuhteen kestäessä ryhtyä kilpailevan toiminnan valmistelemiseksi sellaisiin toimenpiteisiin, joita edellä mainittu huomioon ottaen ei voida pitää hyväksyttävinä".

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan "työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisella ja painavalla perusteella".

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan "työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan."

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan "työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä".

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentin mukaan "jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää työsopimuksen jatkamista, ei 3 ja 4 momentissa säädettyä tarvitse noudattaa".

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan "työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa."

Työsopimuslain 8 luvun 2 §:n mukaan "purkamisoikeus raukeaa, jos työsopimusta ei ole purettu 14 päivän kuluessa siitä, kun sopijapuoli sai tiedon 1 §:ssä tarkoitetun purkamisperusteen täyttymisestä".

Onko purkamisoikeus rauennut

Kuten edellä on todettu, B on 12.2.2015 saanut tiedon A:n, F:n ja G:n yhdessä harjoittamasta yritystoiminnasta E:n kuultua siitä K:lta. B:ssä on sen jälkeen usean päivän ajan tutkittu ja selvitetty asiaa, pidetty hallituksen kokous, minkä jälkeen on 26.2.2015 pidetty A:n kuulemistilaisuus ja 3.3.2015 purettu A:n työsopimus.

Purkamisperusteeseen vetoamiselle säädetty 14 päivän määräaika lasketaan siitä, kun työnantaja on saanut sellaiset tiedot tosiseikoista, joiden perusteella päättämisperusteelle asetettujen edellytysten arviointi on mahdollista. (Tiitinen - Kröger: Työsopimusoikeus, 2012, s. 676)

B on katsonut, että määräaika on alkanut kulua A:n kuulemistilaisuudesta 26.2.2015 tai aikaisintaan B:n hallituksen kokouksesta 18.2.2015.

Käräjäoikeus katsoo, että päättämisperusteelle asetettujen edellytysten arviointi on vaatinut B:ltä K:lta 12.2.2015 tulleen tiedon jälkeen usean päivän kestänyttä selvitystyötä ja että päättämisperusteelle asetettujen edellytysten arvioinnin on katsottava tulleen mahdolliseksi aikaisintaan 18.2.2015.

Käräjäoikeus näin ollen katsoo, että B on purkanut A:n työsopimuksen 8 luvun 2 §:ssä säädetyssä määräajassa.

Onko B:llä ollut perusteita purkaa tai irtisanoa A:n työsopimusta

Käräjäoikeus toteaa, ettei T:lle ja U:lle vuonna 2009 kilpailevasta toiminnasta annettujen varoitusten perusteella voida katsoa, että B:ssä olisi muodostunut käytäntö, jonka mukaan työnantaja antaisi ensin varoituksen kilpailevan toiminnan harjoittamisesta. Jokainen tapaus tulee siten arvioida ja ratkaista erikseen. Nyt kysymyksessä oleva tilanne ei ole verrattavissa T:n ja U:n tilanteeseen.

Työsopimuslain 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukainen kilpailevan toiminnan kielto on osa työsopimuslain 3 luvun 1 §:ssä säädetty työntekijän uskollisuusvelvollisuutta (lojaliteettivelvollisuus). Tämän lojaliteettivelvollisuuden rikkominen voi aiheuttaa työsopimuksen irtisanomisperusteeksi riittävää luottamuspulaa. Täyttääkseen purkamisperusteen kilpailevan toiminnan tulee olla toteuttamistavaltaan törkeämpi sekä työnantajan toimintaa vahingoittavilta vaikutuksiltaan suurempi kuin irtisanomisperusteen osalta. Teon törkeyttä arvioidaan kilpailevan toiminnan vaikutuksilla osapuolten välisen luottamuksen säilymiseen. Mitä vakavammalla tavalla kilpaileva toiminta vahingoittaa työnantajaa, sitä suurempi tarve työnantajalla on työsuhteen välittömään päättämiseen. Mikäli työntekijän lojaalisuusvelvoite on työn luonteen vuoksi erityisen korostunut, työsopimuksen purkaminen on yleensä oikeutettua, jos työntekijä rikkoo törkeällä tavalla työsopimuksen kilpailevan toiminnan kieltoa. (Koskinen - Nieminen - Valkonen: Työsuhteen päättäminen, s. 203, 205, Tiitinen - Kröger: Työsopimusoikeus, 2012, s. 676)

Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000) mukaan 3 luvun 3 §:n 1 momentin tulkinnassa hyvän tavan vastainen kilpailutoimi tulisi arvioitavaksi tapauskohtaisesti. Tulkinnassa on otettava huomioon työn luonne ja työntekijän asema. Työnantajan organisaatiossa ylempänä oleville työntekijöille voidaan asettaa laajempi uskollisuusvelvollisuus kuin alempana oleville ja siksi heidän oikeutensa harjoittaa työnantajansa kanssa kilpailevaa toimintaa voi olla rajoitetumpaa. Pelkkä mahdollisuus vahingon syntymiseen ei olisi riittävä, vaan kilpailevan toiminnan tulee ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa.

Käräjäoikeus toteaa olevan jonkin verran tulkinnanvaraista, täyttääkö A:n toiminta työsopimuslain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun kilpailevan toiminnan edellytykset ottaen huomioon, että B:llä ei vielä ollut ollut vastaavanlaista liiketoimintaa. Käräjäoikeus kuitenkin päätyy siihen, että kysymys on ollut lainkohdassa tarkoitetusta kilpailevasta toiminnasta. A on harjoittanut sellaista toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja A:n asema on vahingoittanut B:tä työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona.

Riippumatta siitä, katsotaanko A:n toiminta työsopimuslain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi kilpailevaksi toiminnaksi vai ei, käräjäoikeus katsoo, että A on käyttänyt väärin asemaansa B:ssä ja rikkonut vakavasti työsopimuksesta ja laista johtuvia työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan. A on toiminnallaan aiheuttanut vakavan luottamuspulan, jonka vuoksi B:llä on ollut oikeus päättää A:n työsuhde.

Asiaa kokonaisuutena harkitessaan käräjäoikeus katsoo, että B:llä on ollut työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu erittäin painava syy purkaa A:n työsopimus välittömästi siten, ettei siltä ole voitu kohtuudella edellyttää A:n työsopimuksen jatkamista irtisanomisajaksi.

Irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus

Koska B:llä on ollut oikeus purkaa A:n työsopimus, A:lla ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan eikä lomakorvaukseen.

- - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

- - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Seppo Isometsä

- - - - - - - - - -

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja että koulutuskuntayhtymä B velvoitetaan suorittamaan hänelle irtisanomisajan palkkana kahden kuukauden irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen 8.459,72 euroa korkoineen 3.3.2015 alkaen, korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 50.758,32 euroa (4.229,86 e/kk) korkoineen 3.3.2015 alkaen, lomakorvauksena 6.767,78 euroa (4.229,86 e / 20,83 x 32 pv) ja lomarahana 2.960,90 euroa (4.229,86 e x 0,05 x 14 kk) korkoineen 3.3.2015 alkaen sekä oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut asiassa korkoineen.

B:llä ei ole ollut erittäin painavaa syytä purkaa A:n työsopimusta eikä edes asiallista ja painavaa perustetta työsopimuksen irtisanomiseen.

A:n osaksi omistama yhtiö C Oy ja B eivät ole harjoittaneet kilpailevaa toimintaa keskenään, koska B ei ole harjoittanut eikä edes laillisesti voinut harjoittaa vastaavaa liiketoimintaa kuin C Oy. Ottaen huomioon A:n työn luonne ja asema A:n toiminta ei ole vahingoittanut B:tä työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona.

A ei ole hyödyntänyt B:n asiakassuhteita tai tarjonnut palveluitaan B:n yhteistyötahoille eikä käyttänyt työaikaansa yritystoiminnan harjoittamiseen. Koska B ei ole harjoittanut liiketoimintaa, ei sillä ole voinut olla asiakkaita. A on jossain yhteistyötahotapaamisissa maininnut yrityksensä ja että se voi tehdä tietynlaisia ohjelmointeja, mutta tämä ei ole oikeuttanut päättämään työsuhdetta.

A:n asema organisaatiossa ei ole ollut mitenkään erityinen vaan hän on ollut täysin normaalissa asemassa oleva toimihenkilö.

Vaikka A:n toiminnassa olisikin ollut kyse kilpailevasta toiminnasta, työnantajalle ei ole voinut aiheutua oleellista vahinkoa. Väitetty sivutoimi-ilmoituksen jättämisen laiminlyönti ei vaikuta päättämisperusteeseen.

A ei ole käyttänyt hyväkseen B:stä tietoonsa saamia kehitystyön tuloksia vaan hän on itse kehittänyt B:n järjestelmän käyttäen hyväksi omaa asiantuntijuuttaan. A:n B:lle kehittämä tietovaraston ohjelmointi ei ole kopioitavissa muille vaan jokaiselle on tehtävä oma räätälöity versionsa.

B ei ole purkaessaan A:n työsuhteen 3.3.2015 mennessä toiminut 14 päivän kuluessa purkuperusteen tiedoksi saatuaan, sillä A:n esimies E oli saanut väitetystä perusteesta tiedon jo 12.2.2015.

A:n kohdalla B:n olisi tullut toimia vastaavalla tavalla kuin aiempien B:n työntekijöiden kohdalla eli korkeintaan antaa hänelle varoitus.

Vastaus

Koulutuskuntayhtymä B on vastustanut A:n muutosvaatimuksia ja vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Käräjäoikeus on arvioinut esitetyn näytön oikein ja tehnyt siitä oikeat johtopäätökset. Sillä, onko kysymys ollut kilpailevasta toiminnasta vai ei, ei ole merkitystä asian lopputuloksen kannalta. A on joka tapauksessa rikkonut työsuhteen jatkumisen edellytyksenä olevan luottamuksen vakavalla tavalla, minkä vuoksi B:llä on ollut oikeus purkaa A:n työsopimus.

B:n tietovarastointiin liittyvä kehitystyö on ollut kesken. B:n tarkoituksena on ollut hyödyntää kehitystyön tuloksia tarjoamalla siihen liittyviä palveluita muille. Sillä, oliko B:llä jo vastaavaa liiketoimintaa vai ei, ei ole merkitystä. Olennaista on se, että A on yhdessä yhtiökumppaniensa kanssa vienyt omassa yhtiössään eteenpäin sitä kehitystyötä, joka olisi ollut edelleen kehitettävissä ja kaupallistettavissa myös B:ssä, ja hyödyntänyt kehitystyön tuloksia tarjoten sen mahdollistamia palveluja oman yrityksensä C Oy:n nimissä. Sen lisäksi A on käyttänyt myös työaikaansa C Oy:n toimintaan.

A on ollut niin sanottu avainhenkilö tietovarastointiin liittyvässä kehitystyössä ja toiminut tehtävässä, joka on edellyttänyt erityistä luottamusta. A:lla on ollut työtehtävän ja kehitystyön edellyttämä asiantuntemus, mutta se ei ole oikeuttanut häntä hyödyntämään vapaasti sen työn tuloksia, jota varten hänet oli palkattu B:hen. A:lla ei olisi ollut mahdollisuutta kehitystyön toteuttamiseen ilman B:n toimintaympäristöä ja yhteistyöverkostoa.

Työsopimuslain vaatimus toiminnan ilmeisestä vahingollisuudesta ei tarkoita vain taloudellista vahingollisuutta vaan myös liike- ja ammattisalaisuuksien vaarantumista tai yrityskuvan heikkenemistä.

Myös laiminlyömällä sivutoimiluvan hakemisen eli jättämällä kertomatta B:lle liiketoiminnastaan A on toiminut vastoin lojaliteettivelvoitettaan.

B:ssä ei ole ollut mitään käytäntöä, jonka perusteella A olisi voinut olettaa, ettei kilpaileva toiminta voisi johtaa työsuhteen päättämiseen.

B ei ole saanut 12.2.2015 tapahtuneen D ry:n edustajan yhteydenoton perusteella sellaista tosiasioihin perustuvaa tietoa purkamisen perusteista, jota purkamismääräajan alkaminen edellyttää. On selvää, että selvitystyö on kestänyt vähintään käräjäoikeuden tuomiossaan mainitseman ajan, joten purkaminen on tehty 14 päivän määräajan puitteissa.

Korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä ei oikeuta lomakorvaukseen. Kahden kuukauden irtisanomisajan osalta korvauksen määrä on 966,83 euroa. Työehtosopimuksen mukaan lomarahaa ei makseta, kun työsuhde päättyy purkamiseen.

- - - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko B voinut päättää A:n työsuhteen purkamalla vedoten työsopimuslain 3 luvun 1 ja 3 §:ään tai toissijaisesti onko B:llä ollut laillista irtisanomisperustetta. Asian arvioimiseksi on ensin selvitettävä, onko A:n harjoittama toiminta ollut B:n harjoittaman toiminnan kanssa kilpailevaa siten, että se on ollut kiellettyä, tai onko A:n menettely työsuhteessa ollut työntekijän yleisten velvollisuuksien vastaista. Mikäli A:n toiminnan todetaan olleen siinä määrin työntekijän edellä mainittujen velvollisuuksien vastaista, että työsuhteen on voinut purkaa, on asiassa arvioitava, onko työsuhteen purkaminen tapahtunut laissa säädetyssä määräajassa. Mikäli todetaan, ettei työsuhteen purkamiselle ole ollut edellytyksiä tai että purkaminen on tapahtunut myöhässä, on asiassa vielä kysymys A:n oikeudesta korvauksiin B:ltä sekä Työttömyysvakuutusrahastolle määrättävästä korvauksesta.

- - - - - - - - - - - -

Johtopäätökset

Asiassa sovellettavat lainkohdat on selostettu käräjäoikeuden tuomiossa.

Kilpaileva toiminta

Kaupparekisteriotteen (päivätty 16.2.2015) mukaan C Oy on osakeyhtiö, jonka toimialana on liikkeenjohdon konsultointi ja koulutuspalvelut, tieteelliset tutkimuspalvelut, ohjelmistojen konsultointi, suunnittelu, valmistus, markkinointi ja myynti. A on ollut työsuhteen päättämisen aikaan C Oy:n toimitusjohtaja, hallituksen jäsen ja osakkeenomistaja. C Oy:n omistajia ja hallituksen jäseniä ovat myös olleet F ja G, jotka ovat olleet myös B:ssä keskeisessä asemassa jäljempänä mainitun tietojärjestelmän kehittämisessä.

Todistajina hovioikeudessa kuultujen E:n, H:n ja I:n sekä todistelutarkoituksessa kuullun J:n kertomuksista on ilmennyt, että B:ssä oli käynnistetty vuonna 2013 tietovarastointia koskeva hanke, jonka tavoitteena oli ollut luoda järjestelmä, josta saatavia tietoja hyödynnettäisiin johtamisen apuvälineenä. Järjestelmän perustana oli tietovarastomalli, jonka avulla rakennetaan tietovarasto, jota hyödynnetään tietokortilla, eli malli ei ole irrallinen kokonaisuus vaan osa järjestelmää. A oli toiminut tässä B:n kehitystyössä tietojärjestelmäasiantuntijana keskeisessä roolissa. Edelleen E:n ja H:n kertoman mukaan D ry oli ollut tästä B:n kehitystyöstä kiinnostunut. H:n mukaan kehitystyöllä B:ssä oli tavoiteltu tiedolla johtamisen järjestelmää, jota oli kehitetty yhteistyössä D ry:n kanssa, ja jota oli ollut tarkoitus myös tarjota eteenpäin maksullisena palvelutoimintana D ry:n kanssa.

C Oy:n 28.8.2014 D Oy:lle jättämän tarjouksen mukaan C Oy toteuttaisi tietovaraston mallintamisen ja toteuttamisen tilaajaorganisaation ympäristössä. D Oy:n toimitusjohtaja K on hovioikeudessa kertonut ihmetelleensä tarjouksen osalta sitä, että C Oy otti roolia, joka hänen käsityksensä mukaan oli kaavailtu B:lle. Edelleen K oli kertomansa mukaan varmistellut C Oy:ssä toimivien henkilöiden sivutoimilupien olemassaoloa. K:n käsityksen mukaan palveluntarjoajaksi oli suunniteltu B:tä ja sen tilalle olikin tulossa yllättäen C Oy.

B:llä oli ollut A:nkin kertoman mukaan tarkoitus kehittää tietomalli ja sen pohjalta edelleen ohjelma johdon työkaluksi. L:n koulutuskuntayhtymän 13.11.2014 tekemästä hankintapäätöksestä ilmenee, että D:n jäsen L:n koulutuskuntayhtymä on päättänyt hankkia tietovarastopilotin toteutuksessa tarvittavan asiantuntijapalvelun C Oy:ltä.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on näytetty, että C Oy on omassa toiminnassaan tarjonnut sellaista tuotetta, jollaista B:ssä oli kehitetty, mutta jota B ei vielä ollut ehtinyt tarjota ulkopuolisille tahoille.

A on katsonut, ettei kysymys ollut ollut kilpailevasta toiminnasta, koska B ei ollut voinut lain mukaan harjoittaa samaa kaupallista toimintaa kuin C Oy yhtiöittämättä toimintaansa. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella B:n tarkoituksena oli ollut myöhemmin markkinoida B:ssä kehitettyä tai B:n kehitystyöhön perustuvaa tuotetta D:n verkostolle eli ammatillisen koulutuksen järjestäjille ja muille yhteistyökumppaneille. Arvioitaessa sitä, onko kysymys ollut kilpailevasta toiminnasta, olennaista on se, että C Oy:n tarjoamalla tuotteella on samantyyppinen käyttötarkoitus kuin tuotteella, jollaista B:ssä oli kehitetty, eikä se, onko C Oy:n tuote perustunut nimenomaan B:ssä tehtyyn kehitystyöhön.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kiellettyä voi olla kilpaileva toiminta sellaisella toimialalla, jolle työnantaja on suunnitellut siirtyä ja työntekijä on tästä suunnitelmasta tietoinen (Saarinen: Työsuhdeasioiden käsikirja I, 2013, s. 1066). Edelleen esimerkiksi kilpailevan tarjouksen jättämistä lienee kaikissa olosuhteissa pidettävä sellaisena hyvän tavan vastaisena kilpailutekona, joka ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa (Äimälä-Kärkkäinen: Työsopimusoikeus, 2017, s. 249).

Asiassa esitetystä kirjallisesta todistelusta sekä H:n, I:n ja M:n kertomana on ilmennyt, että B:llä on ollut tarkoituksena yhtiöittää ohjelmistoliiketoimintansa toimiakseen kilpailutilanteessa markkinoilla. Se seikka, että B:llä ei ollut ollut A:n työsuhteen purkamisen aikaan yhtiöitettyä ohjelmistoliiketoimintaa tai että ohjelmistoja ei ollut myyty vielä silloin ulkopuolisille, ei näissä olosuhteissa estä katsomasta A:n toimintaa työsopimuslaissa tarkoitetuksi kielletyksi kilpailevaksi toiminnaksi.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden esittämillä perusteilla hovioikeus katsoo, että A:n C Oy:ssä harjoittama toiminta on ollut kilpailevaa toimintaa hänen työnantajaansa B:hen nähden.

Kilpailevan toiminnan ilmeinen vahingollisuus

Arvioitaessa sitä, onko A:n toiminta C Oy:ssä tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla ilmeisesti vahingoittanut B:tä, hovioikeus on ottanut huomioon seuraavat seikat.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että riittävää ei ole se, että työntekijän toiminta mahdollisesti vahingoittaa työnantajaa. Toisaalta ei edellytetä, että työnantaja tosiasiassa kärsisi vahinkoa. Olosuhteiden täytyy kuitenkin olla sellaiset, että vahingon syntymisestä on konkreettinen vaara. Kilpailukiellon olennainen tarkoitus on suojata työnantajan olemassa olevaa toimintaa ja asemaa yritysten välisessä kilpailussa. Työnantajalle voi aiheutua vahinkoa työntekijän kilpailevasta toiminnasta muun muassa asiakaskunnan menettämisen, kilpailuaseman heikkenemisen, liike- ja ammattisalaisuuksien suojan vaarantumisen ja yrityskuvan heikkenemisen muodossa. Tällaisten haittojen johdosta syntyneen taloudellisen menetyksen näyttäminen on usein vaikeaa eikä tätä säännöksessä vaaditakaan. (Äimälä-Kärkkäinen: Työsopimuslaki, 2017, s. 249)

B:n ja D:n tarkoitus on edellä todetulla tavalla ollut rakentaa B:llä tehdystä kehitystyöstä myytävä tuote. On ilmeistä, että kaupallistamisesta olisi tullut taloudellista etua B:lle, jolloin C Oy:n tarjotessa olennaisesti samaan kehitystyöhön perustuvaa tuotetta, olisi kyseinen toiminta aiheuttanut B:lle konkreettista taloudellista vahinkoa. Toiminta on myös vahingoittanut B:n ja sen yhteistyökumppaneiden välisiä suhteita. Toiminnan ilmeistä vahingollisuutta ei poista se, että A:n C Oy:ssä harjoittama kilpaileva toiminta ei ole taloudellisessa laajuudessaan ollut verrattavissa hänen työnantajansa B:n toimintaan.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että A:n C Oy:ssä harjoittama toiminta on ilmeisesti vahingoittanut B:tä. A:n työsuhteen päättämistä seurannut B:n kehitystyön viivästyminen ei ole kuitenkaan aiheutunut kilpailevasta toiminnasta vaan A:n työsuhteen purkamisesta.

Lojaliteettivelvoitteen rikkominen

Oikeuskirjallisuuden mukaan työntekijän tulee pidättäytyä asettamasta itseään sellaiseen tilanteeseen, jossa hänen etunsa joutuisi ristiriitaan työnantajan kanssa. Työntekijän tulee välttää tällaiset tilanteet jo ennakolta ja, jos ristiriitaa ei voida välttää, selvittää työnantajan kanta asiaan. Lojaliteettivelvoitteeseen kuuluu avoimuus sellaisista seikoista, joilla voi olla seurauksia osapuolten välisen luottamussuhteen kannalta. Työntekijän asemalla ja tehtävillä työnantajan organisaatiossa on keskeinen merkitys lojaliteettivelvoitteen laajuuden ja sisällön kannalta. (Äimälä-Kärkkäinen: Työsopimuslaki, 2017 s. 245 ja 246)

Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla A on toiminnassaan tuonut esille omaa yritystoimintaansa ollessaan edustamassa B:tä. A on siten käyttänyt hyväkseen B:n palveluksessa luotuja suhteita D:n yhteistyökumppaneihin. Epäselväksi asiassa on jäänyt, onko A muutoin käyttänyt työaikaansa yritystoimintaansa sillä tavoin, että sille voitaisiin antaa merkitystä asian arvioinnissa. Huomioon ottaen kehitteillä olleen ohjelmiston parissa B:ssä työskennelleen henkilöstön varsin pieni lukumäärä ja itsenäinen asema A on ollut varsin vastuullisessa asemassa ja avainhenkilö kyseisessä projektissa B:ssä. Vastuullisessa asemassa olevalla on korostetumpi velvollisuus toimia lojaalisti työnantajaansa kohtaan.

Lojaliteettivelvoitteen vastaista toimintaa on ollut myös käräjäoikeuden toteama A:n laiminlyönti ilmoittaa työnantajalleen yritystoiminnastaan ja menettely G:n sivutoimi-ilmoituksen käsittelyssä. B ei ole muutoinkaan ollut käräjäoikeuden toteamilla perusteilla tietoinen C Oy:n toiminnasta tai A:n osallistumisesta siihen.

Hovioikeus toteaa, että A ei ole toiminnassaan välttänyt kaikkea, mikä olisi ollut ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.

Työsuhteen purkamisperusteesta

Työsopimuksen päättämisedellytyksiä on lopuksi tarkasteltava kokonaisarvioinnilla, jossa voidaan kiinnittää huomiota muun muassa rikkomuksen vakavuuteen ja vaikutuksiin, työntekijän suhtautumiseen tekoonsa, työn luonteeseen ja sen mahdollisiin erityispiirteisiin sekä työntekijän ja työnantajan olosuhteisiin ja asemaan kussakin sopimussuhteessa (KKO 2012:89, kohta 10 sekä HE 157/2000 vp, s. 98 ja 110). Päättämiskynnys voi täyttyä, jos työntekijällä on korkea asema työnantajaorganisaatiossa ja merkittävä asema kilpailevassa osakeyhtiössä, jonka päätöksentekoon hän on myös tosiasiallisesti osallistunut (Laine, Johanna: Kilpaileva toiminta johtavassa tai siihen rinnastettavassa asemassa olevien henkilöiden työsopimuksen päättämisperusteena, DL 2014, s. 607).

A on ollut edellä todetulla tavalla erityistä asiantuntemusta edellyttäneessä avainhenkilöasemassa B:ssä, jossa hänen keskeinen velvollisuutensa on ollut kehittää ohjelmistoratkaisua myös taloudellisesti hyödynnettäväksi. Samanaikaisesti A on edellä todetulla tavalla kehittänyt yhtiössä, jossa hän on käyttänyt päätösvaltaa, kilpailevan tuotteen markkinoille ja tarjonnut tuotetta ostettavaksi myös B:n yhteistyökumppaneille. Hän on harjoittanut kilpailevaa toimintaa, joka on ilmeisesti vahingoittanut B:tä, sekä rikkonut lojaliteettivelvoitettaan B:tä kohtaan. A:n kerrottu menettely on rikkonut hänen ja B:n välisen luottamussuhteen niin merkittävästi, ettei B:n ole voitu kohtuudella edellyttää jatkavan A:n työsuhdetta edes irtisanomisaikaa noudattaen. Kokonaisuutena arvioiden hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että B:llä on ollut erittäin painava syy A:n työsuhteen välittömään purkamiseen.

A on katsonut, että B:n käytännön mukaisesti hänelle olisi ensin tullut antaa varoitus, koska kahdelle muulle henkilölle on annettu varoitus vuonna 2009 kilpailevasta toiminnasta. Asiassa on käynyt selville, että mainitut henkilöstösuunnittelijan ja koulutussuunnittelijan tehtävissä toimineet henkilöt eivät ole olleet sellaisessa avainhenkilöasemassa kuin missä A on ollut. Hovioikeus katsoo, että varoitusten antaminen B:ssä vuonna 2009 ei ole muodostunut sellaiseksi käytännöksi, jonka perusteella myös A:lle olisi tullut antaa varoitus ennen työsuhteen purkamista.

Työsuhteen purkamisen määräajasta

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ja johtopäätöksen purkamisoikeuden raukeamisen osalta. Työsuhteen purkaminen on tapahtunut työsopimuslain 8 luvun 2 §:ssä säädetyssä määräajassa.

- - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

- - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Heikki Hakkarainen
hovioikeudenneuvos Pirjo Soininen
hovioikeudenneuvos Sisko Heimonen

Valmistelija: hovioikeuden esittelijä Markus Kemppainen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 5.2.2019 nro 164 : Ei valituslupaa.