8.10.2018

Syyttäjän rangaistusvaatimus

- - - - - - - - - -

2. Törkeä kavallus
Rikoslaki 28 luku 5 § 1
09.01.2013 - 31.12.2013 Lappeenranta

A on työskennellessään C Oy:n isännöitsijänä ja hoitaessaan Kiinteistö Oy D:n isännöintiä anastanut Kiinteistö Oy D:n pankkitililtä varoja yhteensä 9.069,10 euroa.

A:lla on asunto-osakeyhtiön isännöitsijänä ollut oikeus käyttää asunto-osakeyhtiön tiliä. A on 9.1.2013 - 31.12.2013 välisenä aikana viidellä eri kertaa siirtänyt asunto-osakeyhtiön pankkitililtä C Oy:n tilille yhteensä 9.503,10 euroa. Tosiasiallisesti C Oy olisi saanut laskuttaa Kiinteistö Oy D:ltä erillisveloitushinnaston mukaisesti 434 euroa yhtiöjärjestyksen muutoksen aiheuttamasta ylimääräisestä työstä.

Kavalluksen kohteena on ollut suuri määrä varoja ja ottaen huomioon, että A on tehnyt anastusteon luottamusasemassa asunto-osakeyhtiön isännöitsijänä on kavallus myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

3. Törkeä kavallus
Rikoslaki 28 luku 5 § 1
13.02.2013 - 09.12.2013 Lappeenranta

A on työskennellessään C Oy:n isännöitsijänä ja hoitaessaan Asunto Oy E:n isännöintiä anastanut Asunto Oy E:n pankkitililtä varoja yhteensä 9.365,72 euroa.

A:lla on asunto-osakeyhtiön isännöitsijänä ollut oikeus käyttää asunto-osakeyhtiön tiliä. A on 13.2.2013 - 9.12.2013 välisenä aikana neljällä eri kertaa siirtänyt asunto-osakeyhtiön pankkitililtä C Oy:n tilille yhteensä 11.367,82 euroa. Tosiasiallisesti C Oy olisi saanut laskuttaa Asunto Oy E:ltä erillisveloitushinnaston mukaisesti 2.002,10 euroa projektinhallintana vuonna 2013 tehdyistä urakoista.

Kavalluksen kohteena on ollut suuri määrä varoja ja ottaen huomioon, että A on tehnyt anastusteon luottamusasemassa asunto-osakeyhtiön isännöitsijänä on kavallus myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

- - - - - - - - - -

Vastaus

A vastusti rangaistusvaatimusta. Kohdassa 2 ja 3 liikaa laskutetun määrän perusteella kyse oli enintään perusmuotoisesta kavalluksesta. A pyysi heikon terveydentilansa huomioimista rangaistuksen kohtuullistamisperusteena.

- - - - - - - - - -

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen

Kohdissa 2 ja 3 käräjäoikeus luki A:n syyksi törkeän kavalluksen. Kaikkiaan käräjäoikeus luki A:n syyksi seitsemän törkeää kavallusta, 14 kavallusta ja kolme väärennystä.

Perustelut

Kohta 2

A:n kavaltama määrä 6.069,10 euroa ei ole sillä tavoin suuri, että se täyttäisi törkeän kavalluksen kvalifiointiperusteen. Syyttäjä on ilmoittanut tarkoittaneensa vedota kvalifiointiperusteena myös erityisen vastuulliseen asemaan. Lain esitöiden mukaan tällaisessa erityisen vastuullisessa asemassa voisi olla se, jonka tehtäväksi on annettu pitää huolta toiselle kuuluvasta omaisuudesta, jolla on huomattavaa taloudellista arvoa. Esimerkkeinä tällaisessa asemassa olevina henkilöinä on mainittu suurten liikelaitosten johtohenkilöt, asianajajat, erikseen määrätyt holhoojat sekä pankki- ja luottolaitosten vastuuhenkilöt. Vastaavasti tavallista työntekijää, esimerkiksi pankin tai valintamyymälän kassanhoitajaa, ei ole pidettävä tällaisessa asemassa olevana pelkästään sen vuoksi, että hän vastaa jostakin kassasta (HE 66/1988 vp. s. 48). Kun A on toiminut asunto-osakeyhtiön isännöitsijänä ja hänelle on uskottu tehtävää varten yhtiön verkkopankkitunnukset, on hänen katsottava olleen rikoslain 28 luvun 5 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla erityisen vastuullisessa asemassa teon tehdessään. Tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä huomioiden pitkähkön tekoajan ohella se, ettei kavallettujen varojen määrä kuitenkaan ole ollut vähäinen. Siten A on syyllistynyt törkeään kavallukseen.

Kohta 3

A:n kavaltama määrä 8.885,60 euroa on kvalifiointiperusteen edellyttämällä tavalla suuri. Lisäksi syyttäjä on tässäkin kohdassa vedonnut myös erityisen vastuulliseen asemaan, mikä ankaroittamisperusteena myös täyttyy samalla perusteella kuin kohdassa 2. Kahden kvalifiointiperusteen täyttymisen johdosta tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Rangaistuksen kohtuullistamisperusteen soveltaminen

Käräjäoikeus lausui, että vankeinhoitoviranomaisilla on velvollisuus järjestää tarvittava terveydenhuolto ja etteivät A:n terveydentilasta esitetyt seikat ole sellaisia, että ne tekisivät yleistä käytäntöä vastaavan rangaistuksen kohtuuttomaksi tai että sellainen rangaistus johtaisi poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

- - - - - - - - - -

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-24
2 vuotta 4 kuukautta vankeutta

- - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Juhana Moilanen

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on muun ohessa vaatinut, että kohtien 2 ja 3 osalta kavalluksia ei katsota törkeiksi ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi.

Tekojen kohteena ei ole ollut suuri määrä varoja eikä A ole ollut erityisen vastuullisessa asemassa.

Käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus on vahinkojen kokonaismäärään ja teon moitittavuuteen nähden liian ankara. Teoilla on ajallinen yhteys ja niiden käsittely erillisinä rikoksina on johtunut siitä, että rikoksilla on ollut useampia asianomistajia. Rangaistuksen mittaamisessa ja rangaistuslajin valinnassa tulee ottaa huomioon myös A:n heikko terveydentila ja hänen muut henkilökohtaiset olonsa rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna kohtuullistamisperusteena.

Vastaukset

Syyttäjä on vastustanut muutosvaatimuksia.

Käräjäoikeus on arvioinut oikein tekojen kvalifioinnin ja vastaajan erityisen vastuullisen aseman. Ottaen lisäksi huomioon, että kavallusteot sisältävät usean omaisuuserän siirron noin vuoden aikana ja että aiheutettu vahinko on kokonaisuutena lähellä oikeuskäytännössä vakiintunutta törkeän kavalluksen alarajaa, teot ovat myös kokonaisuutena arvostellen törkeitä.

Rangaistus on mitattu oikein. Mittaamisessa on kiinnitettävä vahingon määrän lisäksi huomiota teon vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, sen vaikuttimiin sekä muihin tekijän syyllisyyttä ilmentäviin seikkoihin. Tekokokonaisuus kuvastaa erityistä suunnitelmallisuutta. A on tehnyt teot isännöitsijänä erityisen vastuullisessa asemassa ja käyttänyt asemaansa hyväksi peittäessään kavallustekojaan muun muassa tilinpäätösvaiheessa. Suunnitelmallisuutta osoittavat osaltaan myös A:n syyksi kohdissa 22-24 luetut väärennysrikokset.

Asunto-Osakeyhtiö B on vastustanut muutosvaatimuksia.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Syyksilukeminen

Kohta 2

Rikoslain 28 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan, jos kavalluksessa kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja, aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kavalluksesta.

Kuten käräjäoikeus on todennut, kavalluksen kohteena ei ole ollut mainitussa lainkohdassa tarkoitettua suurta määrää varoja. Näin ollen asiassa on kysymys siitä, onko A ollut säännöksessä tarkoitetulla tavalla erityisen vastuullisessa asemassa toimiessaan asianomistajana olevan yhtiön isännöitsijänä.

Rikoslain 28 luvun 5 §:n säätämiseen johtaneiden esitöiden mukaan erityisen vastuullisen aseman katsottaisiin olevan sillä, jonka tehtäväksi on annettu pitää huolta toiselle kuuluvasta omaisuudesta, jolla on huomattavaa taloudellista arvoa. Tällaisia henkilöitä ovat muun muassa suurten liikelaitosten johtohenkilöt, asianajajat, erikseen määrätyt holhoojat sekä pankki- ja luottolaitosten vastuuhenkilöt (HE 66/1988 vp, s. 41-42).

Asunto-osakeyhtiölain 7 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan isännöitsijän yleisiin tehtäviin kuuluu huolehtia kiinteistön ja rakennusten pidosta ja hoitaa yhtiön muuta päivittäistä hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Isännöitsijä vastaa siitä, että yhtiön kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty.

Isännöitsijä on yleisten tehtäviensä vuoksi asunto-osakeyhtiöön nähden luottamusasemassa. Isännöitsijän ei ole kuitenkaan yksin tämän asemansa perusteella katsottava olevan rikoslain 28 luvun 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa erityisen vastuullisessa asemassa. Isännöitsijän tehtävät ja vastuut voivat vaihdella ja muodostua erilaisiksi taloudelliselta asemaltaan erilaisissa asunto-osakeyhtiöissä, minkä vuoksi sitä, onko isännöitsijä toiminut erityisen vastuullisessa asemassa, on arvioitava tapauskohtaisesti. Tässä harkinnassa merkitystä on esimerkiksi asunto-osakeyhtiön pankkitileillä olevien varojen määrällä, joiden käyttämiseen isännöitsijällä on asemansa perusteella mahdollisuus.

Ratkaistavana olevassa asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene tarkemmin yhtiön varallisuusasema eikä se, mikä merkitys kavalletuilla varoilla on ollut yhtiön taloudelle ja toiminnalle. Asiassa ei ole näytetty, että A olisi rikoslain 28 luvun 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla toiminut erityisen vastuullisessa asemassa. Hänen asemansa isännöitsijänä ei ole esitetyn selvityksen valossa verrattavissa lain esitöissä (HE 66/1988 vp. s. 42) mainittuihin vastuuhenkilöihin. Näin ollen A:n menettely ei täytä törkeän kavalluksen tunnusmerkistöä. A on menettelyllään syyllistynyt törkeän kavalluksen asemesta kavallukseen.

Kohta 3

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ja johtopäätöksen siltä osin kuin A:n kavaltamien varojen määräksi on katsottu 8.885,22 euroa.

Siltä osin kuin asiassa on kysymys siitä, onko 8.885,22 euroa pidettävä rikoslain 28 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla suurena määränä, hovioikeus lausuu seuraavaa.

Törkeää petosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 66/1988 vp. s. 135) ei ole annettu rahamääräisiä ohjeita sen arvioimiseksi, minkä suuruista tavoiteltua hyötyä tulisi pitää huomattavana. Tällaisen ohjeen antaminen on päinvastoin todettu mahdottomaksi. Arvioinnissa olisi kuitenkin sovellettava yleistä mittapuuta eli kysymys olisi objektiivisesta arviosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2015:52 (kohdat 10 - 14) lähtökohtana on pidetty sitä, että rikoksella saadun hyödyn huomattavuutta koskevan tulkinnan tulisi olla pitkälle sama eri rikoksissa tai ainakin toisiaan vastaavissa rikoksissa (ks. myös KKO 2016:39 kohta 53). Myös ratkaisussa KKO 2018:47 (kohdat 4-10) on todettu, että omaisuus- ja talousrikosten, kuten törkeän varkauden, törkeän kavalluksen ja törkeän petoksen, ankaroittamisperusteiden soveltamisen ei tulisi lähtökohtaisesti erota toisistaan silloin, kun kysymys on toisiaan muutoin vastaavista rikoksista. Kun arvioidaan erittäin arvokasta omaisuutta törkeän tekomuodon tunnusmerkistötekijänä, kysymys on rahassa mitattavan arvon määrittämisestä. Tämän vuoksi käsitteen tulkinnan tulisi olla sama riippumatta omaisuuden laadusta tai asianomistajan taloudellisesta asemasta. Petosta koskevassa ratkaisussa KKO 2015:52 noin 10.000 euron määrää ei pidetty huomattavana hyötynä eikä varkautta koskevassa ratkaisussa KKO 2018:47 6.000 euron määrää pidetty erittäin arvokkaana. Kun otetaan huomioon edellä selostettu oikeuskäytäntö, nyt kysymyksessä olevaa 8.885,22 euron määrää ei ole pidettävä rikoslain 28 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla suurena määränä varoja.

Myöskään kohdan 3 osalta asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene tarkemmin yhtiön varallisuusasema eikä se, mikä merkitys kavalletuilla varoilla on ollut yhtiön taloudelle ja toiminnalle. Tämän vuoksi ja lisäksi edellä kohdassa 2 lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että A olisi rikoslain 28 luvun 5 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla toiminut erityisen vastuullisessa asemassa. Hänen asemansa isännöitsijänä ei ole esitetyn selvityksen valossa verrattavissa lain esitöissä (HE 66/1988 vp. s. 42) mainittuihin vastuuhenkilöihin. Näin ollen A:n menettely ei täytä törkeän kavalluksen tunnusmerkistöä. A on menettelyllään syyllistynyt törkeän kavalluksen asemesta kavallukseen.

Rangaistuksen määrääminen

Rangaistuksen mittaaminen

Käräjäoikeuden toteamin tavoin rangaistuksen määräämisessä on otettava huomioon rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin ja 4 §:n sekä 7 luvun 5 §:n 2 momentin säännökset.

Samalla kerralla tuomittavana olevien rikosten keskinäinen yhteys voi vaikuttaa yhteistä rangaistusta lieventävästi tai sitä korottavasti. Rikoslain 7 luvun säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että rikoksentekijän kokonaissyyllisyyttä vähentävänä seikkana voidaan pitää esimerkiksi sitä, että tekijä on tehnyt vain yhden rikollisen teon, joka kuitenkin täyttää useamman rikoksen tunnusmerkistön. Toisaalta keskinäinen yhteys voi olla koventamisperuste esimerkiksi silloin, jos rikollinen toiminta osoittaa suunnitelmallisuutta (HE 40/1990 vp. s. 32).

Vaikka yhteinen rangaistus mitataan rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaisesti lähtemällä ankarimmin rangaistavan rikoksen rangaistuksesta ja lisäämällä siihen oikeudenmukaiseksi arvioitu osa muiden rikosten rangaistuksesta, tarkoituksena on viime kädessä kuitenkin pyrkiä kokonaisrangaistukseen, joka on oikeudenmukaisessa suhteessa tuomittavana olevien rikosten kokonaisuuteen (HE 40/1990 vp. s. 31). Tämä on erityisen perusteltua silloin kun rikokset liittyvät kiinteästi toisiinsa.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:88 (kohta 27) katsonut, että tilanteessa, jossa rikokset muodostivat laatuunsa, tekotapaansa ja ajalliseen yhteyteensä nähden jatkumon ja vastaajien toiminnan motivaatioperusta oli pysynyt samana, aina uudesta rikoksesta johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus oli vähäisempi verrattuna tilanteeseen, jossa rikoksilla ei ollut mitään keskinäistä yhteyttä.

Oikeuskäytännössä rangaistuksen määrääminen talousrikoksissa on usein suhteutettu etupäässä tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon rahamääriin. Rangaistusta mitattaessa on kuitenkin tämän ohella tapauskohtaisesti arvioitava, liittyykö rikoksiin myös muita teon vahingollisuuden ja vaarallisuuden sekä tekijän syyllisyyden arviointiin vaikuttavia seikkoja, joille on syytä antaa merkitystä teon rangaistusarvoa määriteltäessä (ks. KKO 2013:92 ja KKO 2017:41).

A:n syyksi luetuilla rikoksilla aiheutetun vahingon kokonaismäärä on noin 132.000 euroa. Kavallusrikokset on tehty vuoden kuluessa ja väärennösrikokset peittelytarkoituksessa niiden jälkeen. Teot muodostavat laatuunsa, tekotapaansa ja ajalliseen yhteyteensä nähden jatkumon ja A:n toiminnan motivaatioperusta on pysynyt samana. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden A:lle tuomitsema yhteinen vankeusrangaistus on liian ankara. Hovioikeus toteaa, että yleinen rangaistuskäytäntö huomioiden yksittäisenä rikoksena ankarimmin rangaistavasta syytekohdan 4 rikoksesta tuomittaisiin yksinään noin kahdeksan kuukauden vankeusrangaistus.

Hovioikeuden 2 ja 3 kohtien osalta tekemien syyksilukemisten muutosten alentava vaikutus on kaksi kuukautta. Oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi jäävästä menettelystä olisi lähtökohtaisesti yhden vuoden kymmenen kuukauden vankeusrangaistus.

Rangaistuksen kohtuullistaminen

Rikoslain 6 luvun 7 §:n mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon muun muassa tekijän heikko terveydentila tai muut henkilökohtaiset olot, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

Lainkohdan esitöiden (HE 44/2002 vp. s. 199-200) mukaan 7 §:ään on koottu omaksi ryhmäkseen moitearvosteluun kuulumattomat kohtuusperusteet. Näissä ei ole kysymys niinkään rikoksen vakavuuden tai tekijän syyllisyyden arvottamisesta, vaan paino on tekijälle tuomittavan seuraamuksen vaikutusten arvioimisessa, tarvittaessa sen kohtuullistamisessa ja tarpeettomien haittojen välttämisessä. Tarkasteltavat perusteet koskevat ensi sijassa valintaa ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä, mutta niillä on merkitystä myös ehdottoman vankeuden pituudesta päätettäessä.

A:ta koskevien 28.2.2017 ja 22.2.2018 päivättyjen lääkärinlausuntojen sekä hänen käräjäoikeudessa antamansa kertomuksen perusteella A kärsii vuonna 2015 liikenneonnettomuudessa saamistaan vakavista vammoista, joiden johdosta hän tarvitsee jatkuvaa hoitoa ja kuntoutusta. Tästä syystä vankeusrangaistuksen suorittamisen voidaan katsoa aiheuttavan A:lle tavanomaista enemmän haittaa. A:n heikon terveydentilan vuoksi vakiintuneen rangaistuskäytännön mukainen rangaistus johtaisi tässä tapauksessa kohtuuttomaan lopputulokseen. Tämän vuoksi hovioikeus harkitsee oikeaksi soveltaa asiassa edellä mainittua rangaistuksen kohtuullistamisperustetta ja alentaa A:lle tuomitun rangaistuksen yhteen vuoteen neljään kuukauteen vankeutta. Koska A:ta ei ole aiemmin rikoksista rekisteröity, vankeusrangaistus voidaan tuomita ehdollisena.

Tuomiolauselma

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Vastaaja A

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

Syyksi luetut rikokset

2. Kavallus 09.01.2013 - 31.12.2013
Rikoslaki 28 luku 4 § 1
Rikoslaki 6 luku 7 § / 2

3. Kavallus 13.02.2013 - 09.12.2013
Rikoslaki 28 luku 4 § 1
Rikoslaki 6 luku 7 § / 2

Rangaistusseuraamukset
Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-24
1 vuosi 4 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.

- - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Eero Antikainen
Hovioikeudenneuvos Tiina Kiviranta
Hovioikeudenneuvos Eeva Kaisa Kääriäinen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen.