3.10.2018

A oli kauppaliikkeen kassavastaavana työskennellessään anastanut kauppaliikkeen varoja 11.768,21 euroa pohjakassasta ja kassakaapista ottamalla. Hovioikeus katsoi, ettei kavalluksen kohteena ollut törkeän kavalluksen edellyttämä suuri määrä varoja. A tuomittiin rangaistukseen perusmuotoisesta kavalluksesta.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 27.9.2017

Syyte törkeästä kavalluksesta

A oli 1.1. - 30.09.2016 anastanut hallussaan olleita B Oy:n käteisvaroja yhteensä 11.768,21 euroa. A oli työskennellessään kauppaliikkeessä kassavastaavana tehnyt oikeudettomasti pohjakassa-automaatista useita nostoja sekä ottanut useina kertoina käteisvaroja kassakaapista ja anastanut näin haltuun saamansa käteisvarat. A:n menettelyn johdosta asianomistajalle oli aiheutunut taloudellista vahinkoa yhteensä 11.768,21 euroa. Kavalluksessa kohteena oli ollut suuri määrä varoja ja kavallus oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon tekoajan pituus.

Vastaus

A myönsi syytteen teonkuvauksen katsoen kuitenkin, ettei tekoa ollut pidettävä törkeänä.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus katsoi, että A:n tunnustamat tosiseikat sekä kirjalliset todisteet osoittivat, että hän oli menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla.

Käräjäoikeus katsoi edelleen, että teon kohteena oli ollut suuri määrä varoja. Teon kokonaistörkeyttä koskevassa arvioinnissa sitä vastaan, että kavallus olisi kokonaisuutena arvostellen törkeä, puhuivat seuraavat seikat. Vastaajan suorittamat yksittäiset nostot olivat olleet pieniä. Teon syynä oli ollut peliriippuvuus, jonka vuoksi A oli hakeutunut hoitoon. Hänellä oli ollut tarkoitus maksaa rahat takaisin. A oli osoittanut katumusta. Kavalluksen arvioimista törkeäksi puolsivat seuraavat seikat. Tekoaika oli ollut yhdeksän kuukautta. A oli käyttänyt hyväkseen luottamusasemaansa. Takaisinmaksuaikomus ei ollut perustunut kovin realistiseen suunnitelmaan. Teon selvittäminen jälkikäteen paljastumisen jälkeen ei vaikuttanut törkeysarviointiin eikä seuraamusharkintaan.

Käräjäoikeus katsoi, että kavalluksen arvioimista törkeäksi puoltavien seikkojen painoarvo oli sellainen, että tekoa oli kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä, ja tuomitsi A:n törkeästä kavalluksesta kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jukka Jaakkola ja lautamiehet

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO

Valitus

A vaati, että hänen syykseen luetaan kavallus törkeän kavalluksen asemesta ja että rangaistusta alennetaan.

Kavalluksen kohteena ei ollut ollut suuri määrä varoja. Lakia säädettäessä tarkoitus oli ollut se, että varojen määrää koskevan kvalifiointiperusteen täyttymistä arvioitaessa tulkinnan tuli olla pitkälti samanlainen eri rikosten kohdalla. Ottaen huomioon veropetosta ja petosta koskevat ennakkoratkaisut (KKO 2007:102 ja 2015:52), A:n anastama 11.768,21 euron määrä ei täyttänyt törkeän kavalluksen tunnusmerkistöä.

Kavallus ei ollut ainakaan kokonaisuutena arvostellen törkeä. A oli nostanut yleensä vain joitakin kymmeniä euroja yhdellä kerralla ja enimmilläänkin 170 euroa. A oli työskennellyt kaupan kassalla eikä hänellä ollut ollut sellaista luottamusasemaa, joka vaikuttaisi törkeysarviointiin. Lisäksi oli otettava huomioon, että nostojen syynä oli ollut A:n peliriippuvuus, ja hän oli osoittanut katumusta ja hakeutunut hoitoon.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea sekä syyksilukemisen että rangaistuksen mittaamisen osalta.

Ilmaisun "suuri määrä varoja" tulkinnalle voidaan saada johtoa muiden omaisuusrikosten törkeää tekomuotoa koskevien säännösten soveltamisesta. Viimeaikaisessa oikeuskäytännössä euromääräiset rajat ovat kuitenkin jossakin määrin eriytyneet eri rikosnimikkeiden osalta. Törkeän petoksen kvalifiointiperusteena olevan tavoitellun hyödyn määrän raja-arvo on noin 12.000 euroa, kun taas törkeän varkauden kvalifiointiperusteena olevan erityisen arvokkaan omaisuuden raja-arvona on pidetty noin 10.000 euroa. Kyseessä olevaa tekoa tulisi arvioida rinnastamalla se pikemminkin törkeän varkauden kvalifiointiperusteena olevaan erityisen arvokkaaseen omaisuuteen kuin törkeän petoksen kvalifiointiperusteena olevaan tavoiteltuun huomattavaan hyötyyn. Valittajan viittaamat ratkaisut eivät olleet rinnastettavissa senkään vuoksi, että niissä oli ollut kysymys julkisiin varoihin kohdistuneista petosrikoksista.

Käräjäoikeus on arvioinut teon törkeyden myös kokonaisuutena oikein. A oli työskennellyt kassavastaavana ja hänellä oli ollut asemansa nojalla käyttäjätunnus pohjakassa-automaattiin sekä pääsy työnantajansa kassakaapin käteisvaroihin. Hänen asemansa oli edellyttänyt luottamusta ja vastuuta. Kvalifiointiperusteena ei ollut se, että A olisi käyttänyt hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa, vaan hänen asemansa oli huomioitu nimenomaan kokonaisarvostelussa. Tekoajan pituus oli ollut yhdeksän kuukautta ja tänä aikana A oli tehnyt nostoja toistuvasti. A:n menettely oli siten vaatinut jatkuvasti aktiivisia toimenpiteitä. Toisin kuin valituksessa oli väitetty, yksittäiset nostot eivät olleet erityisen pieniä, sillä nostetut erät olivat olleet pääsääntöisesti usean sadan euron suuruisia ja A oli tehnyt jopa 2.000 euron suuruisen yksittäisen noston.

Aihetta rangaistuksen alentamiseen ei ollut.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

A on kauppaliikkeen kassavastaavana työskennellessään anastanut hallussaan olleita kauppaliikkeen käteisvaroja 11.768,21 euroa tekemällä pohjakassa-automaatista nostoja ja ottamalla varoja kassakaapista.

Käräjäoikeus on tuominnut A:n syytteen mukaisesti törkeästä kavalluksesta.

Asiassa on A:n valituksen johdosta arvioitavana, onko A:n syyksi luettava perusmuotoinen vai törkeä kavallus.

2. Onko kysymyksessä ollut suuri määrä varoja?

Rikoslain 28 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan kavallusta on pidettävä törkeänä muun ohella silloin, jos sen kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Rikoslaissa rikoksentekijän tavoitteleman tai saaman taloudellisen hyödyn suuruus taikka rikoksen kohteena olleen omaisuuden arvo on rikoksen ankaroittamisperusteena useissa rikostyypeissä. Niissä käytetään jossain määrin erilaista sanamuotoa, kuten erittäin arvokas omaisuus (törkeä varkaus, törkeä kavallus, törkeä kätkemisrikos, törkeä rahanpesu), huomattava hyöty tai huomattava taloudellinen hyöty (törkeä luvaton käyttö, törkeä veropetos, törkeä avustuspetos) ja erittäin arvokas taloudellinen etu (törkeä kiristys). Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuissa on arvioitu sitä, antaako tämä toisistaan poikkeava sanamuoto aiheen asettaa kvalifiointiperusteen euromääräinen raja erisuuruiseksi eri rikostyyppien kohdalla.

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2018:47 oli kysymys siitä, oliko varkausrikoksen kohteena ollut rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla erittäin arvokas omaisuus. Anastettujen tietokoneiden ja muun elektroniikan rahallinen arvo oli ollut noin 6.000 euroa. Korkein oikeus viittasi lain esitöihin, joissa on todettu, että erittäin arvokas omaisuus oli törkeää varkautta vastaavalla tavalla säädetty rikoksen ankaroittamisperusteeksi muun muassa törkeässä kavalluksessa. Kyseisen rikoksen osalta esitöissä oli lausuttu, että erittäin arvokasta omaisuutta tulisi arvioida samoin kuin törkeässä varkaudessa (HE 66/1988 vp s. 41). Sen osalta, että eri rikosten ankaroittamisperusteiden sanamuodot poikkeisivat toisistaan, korkein oikeus viittasi aikaisempiin ennakkoratkaisuihin (KKO 2015:52 kohdat 10 - 14 ja 2016:39 kohta 53), joissa lähtökohtana oli pidetty sitä, että rikoksella saadun hyödyn huomattavuutta koskevan tulkinnan tulisi olla pitkälle sama eri rikoksissa tai ainakin toisiaan vastaavissa rikoksissa. Korkein oikeus totesi, että käsitteet "erittäin arvokas omaisuus" ja "huomattava hyöty" eivät yleisessä kielenkäytössä eronneet toisistaan sillä tavalla, että huomattavalla hyödyllä tarkoitettaisiin suurempaa raha-arvoa kuin mikä on erittäin arvokkaalla omaisuudella. Kun arvioidaan erittäin arvokasta omaisuutta törkeän tekomuodon tunnusmerkistötekijänä, kysymys oli rahassa mitattavan arvon määrittämisestä. Tämän vuoksi käsitteen tulkinnan tulisi olla sama riippumatta omaisuuden laadusta tai asianomistajan taloudellisesta asemasta. Näillä seikoilla voi sen sijaan olla merkitystä muita ankaroittamisperusteita sovellettaessa samoin kuin teon kokonaisarvioinnissa (kohdat 9 ja 10).

Korkein oikeus katsoi Kansaneläkelaitokseen kohdistunutta petosta koskevassa ennakkoratkaisussa KKO 2015:52, ettei noin 10.000 euron määrää ollut pidettävä huomattavana hyötynä. Ennakkoratkaisussa KKO 2007:102 puolestaan 14.570,89 euron suuruista hyötyä ei pidetty törkeää veropetosta koskevan 29 luvun 2 §:ssä tarkoittamin tavoin huomattavana.

Hovioikeus katsoo, että törkeän kavalluksen tunnusmerkistössä käsitteet "erittäin arvokas omaisuus" ja "suuri määrä varoja" on rinnastettu toisiinsa siten, että niiden rahallisella arvolla ei ole tarkoitettu olevan eroa. Kun otetaan huomioon, että edellä viitattujen korkeimman oikeuden ennakkoratkaisujen mukaan käsitteiden "erittäin arvokas omaisuus" ja "huomattava hyöty" tulkinnan tulisi olla sama, ja kun A:n anastama rahamäärä on pienempi kuin ennakkoratkaisussa KKO 2007:102, jossa kavalifiointiperusteen ei katsottu täyttyneen hyödyn suuruuden perusteella, törkeän kavalluksen tunnusmerkistö ei tässä tapauksessa täyty. A on siten syyllistynyt rikoslain 28 luvun 4 §:ssä rangaistavaksi säädettyyn kavallukseen ja syyte on enemmälti hylättävä.

3. Rangaistusseuraamus

A:n syyksi on luettu törkeän kavalluksen asemesta kavallus. Käräjäoikeuden tuomitsema 6 kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus on liian ankara seuraamus ja sitä on alennettava. Kavalluksen rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään yksi vuosi kuusi kuukautta vankeutta. Hovioikeus katsoo, että vaikka A:n anastamien varojen määrä ei ole ollut rikoslain 28 luvun 5 §:ssä tarkoitetusti suuri, teko ei kuitenkaan ole anastettujen varojen määrän vuoksi sakkorangaistuksella sovitettavissa. Rangaistusta korottavina seikkoina on otettava huomioon myös se, että A oli jatkanut anastuksia pitkän ajan ja teko oli siten edellyttänyt lukuisia erillisiä rikoksentekopäätöksiä ja hän oli käyttänyt hyväkseen asemaansa kaupan kassavastaavana. Toisaalta hovioikeus pitää uskottavana A:n valituksessaan esiin tuomia rikokseen johtaneita syitä eli peliriippuvuutta. Näiden seikkojen perusteella hovioikeus katsoo oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi 4 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luettu rikos

Kavallus 1.1. - 30.09.2016
Rikoslaki 28 luku 4 § 1

Rangaistusseuraamukset

4 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä ja päättyy 27.3.2019

Asian ovat ratkaisseet: hovioikeudenneuvos Timo Ojala, hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen ja asessori Laura Nisula

Lainvoimainen