26.10.2018

Asiassa oli aluehallintovirastossa ollut kysymys lasitehtaan ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamisesta komission lasin valmistuksen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevien päätelmien laatimisesta antaman täytäntöönpanopäätöksen (2012/134/EU, BAT-päätelmät) vuoksi. Yhtiö oli hakemuksessaan aluehallintovirastolle esittänyt, että tehtaan vannauunien savukaasujen typenoksidien ja hiukkasten päästöraja-arvot määrättäisiin BAT-päästötasoja lievempinä. Yhtiö oli perustellut hakemustaan sillä, että potentiaalisia kustannuksia päästötasoihin pääsemiseksi oli hankala määritellä, koska soveltuvaa tekniikkaa typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen vähentämiseksi ei ollut.

Aluehallintovirasto oli valituksenalaisella päätöksellään myöntänyt yhtiön vannauunien hiukkas- ja typenoksidipäästöille ympäristönsuojelulain 78 §:n mukaiset BAT-päätelmien päästötasoja lievemmät päästöraja-arvot. Aluehallintovirasto oli perustellut BAT-päästötasoja lievempiä hiukkaspäästön päästöraja-arvoja sillä, että päästötasoja lievemmät raja-arvot voitiin määrätä, koska tehtaalle sopivaa suodatustekniikkaa ei ollut saatavilla. Hakija oli myös tehnyt muutoksia käytettäviin raaka-aineseoksiin. Typenoksidipäästöjen päästöraja-arvoja aluehallintovirasto oli perustellut sillä, että ei ollut saatavilla sellaista käyttökelpoista tekniikkaa, jonka avulla uunien savukaasujen typenoksidipitoisuudet voitaisiin alentaa päätelmien päästötason mukaisiksi. Ainoat toteuttamiskelpoiset tekniikat oli jo toteutettu tehtaalla.

Asiassa oli hallinto-oikeudessa arvioitavana, oliko aluehallintovirasto voinut myöntää yhtiölle ympäristönsuojelulain 78 §:n mukaiset lasinvalmistuksen BAT-päätelmien päästötasoja lievemmät raja-arvot vannauunien typenoksidien ja hiukkasten päästöille. Hallinto-oikeus totesi, että harkittaessa päästötasoja lievempien raja-arvojen sallittavuutta, ympäristönsuojelulain 78 §:n mukaan oli tehtävä parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisen kustannusten ja saavutettavien ympäristöhyötyjen vertailu sekä varmistuttava siitä, että ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaiset luvan myöntämisedellytykset edelleen täyttyivät.

Hallinto-oikeus totesi edelleen, että yhtiö oli perustanut poikkeamishakemuksensa tekniseen tarkasteluun. Hakemuksessa ei ollut esitetty teknis-taloudellista selvitystä BAT-päätelmien mukaisten päästötasojen noudattamista koskevan vaatimuksen kohtuullisuudesta, selvitystä päästötasojen noudattamisen ympäristöhyödyistä suhteessa paikallisiin ympäristöoloihin eikä kustannusten ja ympäristöhyötyjen vertailua koskevaa selvitystä. Hallinto-oikeus katsoi, että hakemuksessa esitetyt tiedot eivät vastanneet ympäristönsuojeluasetuksen 3 §:n 3 momentin 4 kohdassa tarkoitettua perusteltua esitystä haettaessa lievempien päästöraja-arvojen soveltamista. Hakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella ei siten ollut voinut tehdä ympäristönsuojelulain 78 §:n 1 momentissa tarkoitettua kustannuksia ja ympäristöhyötyjä vertailevaa kokonaisharkintaa. Asiassa ei ollut myöskään voinut varmistua siitä, että ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaiset luvan myöntämisen edellytykset edelleen täyttyivät. Aluehallintoviraston päätös oli näin ollen kumottava ja palautettava asia sille uudelleen käsiteltäväksi.

Ympäristönsuojelulaki 49 §, 75 §, 78 §, 80 § ja 81 §