16.10.2018

Kunnan ympäristölupaviranomainen oli aiemmin antamallaan päätöksellä hyväksynyt yhtiön biokaasulaitoksella tapahtuvaa ympäristönsuojelulain 31 §:ssä tarkoitettua koeluonteista toimintaa koskevan ympäristönsuojelulain 119 §:n mukaisen ilmoituksen siltä osin, kuin se oli koskenut mädätysjäännöksen käsittelykokeiden ensimmäistä vaihetta ja hylännyt ilmoituksen muilta osin. Päätös oli lainvoimainen.

Kunnan lupaviranomainen oli valituksenalaisella päätöksellään keskeyttänyt yhtiön koeluonteisen mädätysjäännöksen käsittelykokeisiin liittyvän toiminnan ympäristönsuojelulain 122 §:n 2 momentin nojalla.

Asiassa oli hallinto-oikeudessa yhtiön vaatimuksesta arvioitavana, oliko kunnan lupaviranomaisen päätös koeluonteisen toiminnan keskeyttämisestä kumottava lainvastaisena.

Hallinto-oikeus totesi, että ympäristönsuojelulain 122 §:llä säädetään pykälän otsikon mukaisesti lain 118 - 120 §:ien mukaisesti tehtyjen ilmoitusten käsittelystä. Käsitellessään lain 119 §:n mukaista ilmoitusta koeluonteisesta toiminnasta lupaviranomainen arvioi koeluonteisen toiminnan hyväksyttävyyden edellytykset suhteessa päätöksessä asetettaviin määräyksiin. Mikäli ilmoituksen mukaisesta koeluonteisesta toiminnasta aiheutuvia huomattavia haittoja ei voitaisi määräyksillä riittävästi vähentää, tulisi lupaviranomaisen ilmoituksen hyväksymisen sijaan kieltää ja tarvittaessa keskeyttää ilmoituksen mukainen koeluonteinen toiminta. Lainkohdalla säädellään siten lupaviranomaisen harkintaa ilmoituksen käsittelyvaiheessa.

Ilmoituksenvaraisen toiminnan valvonta on ilmoituksen käsittelyn ja ratkaisemisen jälkeen päätöksen noudattamisen valvontaa eli ympäristönsuojelulain mukaista jälkivalvontaa, josta säädetään ympäristönsuojelulain 175, 179 ja 181 §:issä. Koetoiminnan jälkivalvonnassa oli noudatettava kyseisiä pykäliä ja niiden mukaisia menettelyitä siitä riippumatta, että koetoiminnan hyväksymistä koskevassa päätöksessä oli annettu määräys toiminnan mahdollisesta kieltämisestä tai keskeyttämisestä tarvittaessa. Näin ollen ja kun otettiin huomioon, että kysymyksessä olevaa koeluonteista toimintaa koskeva ilmoitus oli hyväksytty aiemmin annetulla päätöksellä, ei kunnan lupaviranomainen ollut voinut keskeyttää kysymyksessä olevaa toimintaa ympäristönsuojelulain 122 §:n 2 momentin nojalla.

Edellä mainituilla perusteilla kunnan lupaviranomaisen päätös koeluonteisen toiminnan keskeyttämisestä oli kumottava. Hallinto-oikeus ei ottanut ensi asteena kantaa siihen, olisiko asiassa voitu antaa ympäristönsuojelulain 175 tai 181 §:n mukainen päätös.

Ympäristönsuojelulaki 122 §, 175 §, 179 § ja 181 §