Ympäristöministeriön asetus luonnonsuojelualueen rajojen merkitsemisestä
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Ajantasaistettu säädös
- 53/2008
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 9/2008 (Julkaistu 30.1.2008)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Ympäristöministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun luonnonsuojelulain (1096/1996) 21 §:n 2 momentin nojalla:
1 §Luonnonsuojelualueen rajojen merkitseminen
Luonnonsuojelualueen rajat merkitään maastoon luonnonsuojelualueen rajalinjoilla olevien puiden runkoihin tai paaluihin asetettavilla tunnuskilvillä ja puun runkoihin tai muihin maamerkkeihin maalattavilla maalimerkeillä.
Rajat on merkittävä siten, että tunnuskilveltä tai maalimerkiltä voidaan havaita seuraava tunnuskilpi tai maalimerkki.
2 §Tunnuskilpi
Tunnuskilven leveys on 95 millimetriä ja korkeus 135 millimetriä.
Tunnuskilpien kuvat on osoitettu asetuksen liitteessä 1 seuraavasti:
kuvassa 1 on kansallispuiston tunnuskilpi;
kuvassa 2 on luonnonpuiston tunnuskilpi;
kuvassa 3 on valtion muun luonnonsuojelualueen tunnuskilpi;
kuvassa 4 on yksityisen luonnonsuojelualueen tunnuskilpi.
Tunnuskilpi asetetaan noin 150 senttimetrin korkeudelle siten, että se osoittaa luonnonsuojelualueesta ulospäin.
3 §Maalimerkki
Maalimerkki maalataan valkoisella maalilla noin 50 millimetrin levyisenä nauhana puoliksi puun rungon tai muun maamerkin ympäri noin 150 senttimetrin korkeudelle siten, että maalattu puoli osoittaa luonnonsuojelualueesta poispäin.
4 §Alueen nimikilpi
Luonnonsuojelualueen rajoilla voidaan käyttää 2 §:ssä tarkoitetun tunnuskilven ohessa alueen nimen ilmaisevaa kilpeä paikassa, jossa polku tai tie tulee luonnonsuojelualueelle, tai jota käytetään veneellä rantautumiseen.
5 §Lisämerkit
Luonnonsuojelualueen rajoilla voidaan tarvittaessa käyttää 2 §:ssä tarkoitetun tunnuskilven ohella muutakin kilpeä tai merkkiä.
6 §Poikkeukset merkintätavasta
Jos luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset eivät aseta rajoituksia ulkopuolisen henkilön toiminnalle, luonnonsuojelualue voidaan merkitä maastoon alueen omistajan tai haltijan sopivaksi harkitsemalla tavalla. Merkitsemisessä on kuitenkin noudatettava soveltuvin osin, mitä 2 ja 3 §:ssä säädetään.
Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös puolustusvoimien harjoituksiin käytettävällä alueella olevan luonnonsuojelualueen merkintää.
Jos kahden tai useamman toisiinsa liittyvän luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset ovat yhteneväiset ulkopuolisen henkilön toimintaan nähden, voidaan niiden välinen raja merkitä alueen omistajan tai haltijan sopivaksi harkitsemalla tavalla noudattaen kuitenkin soveltuvin osin mitä 2 ja 3 §:ssä säädetään.
Saaressa sijaitseva luonnonsuojelualue merkitään luonnonsuojelualueen omistajan tai haltijan sopivaksi harkitsemalla tavalla kuitenkin siten, että 2 §:ssä tarkoitetut tunnuskilvet asetetaan paikoille, joita käytetään veneellä rantautumiseen sekä tarpeen mukaan veneväylien suuntaan.
7 §Voimaantulo ja siirtymäsäännös
Tämä asetus tulee voimaan 31 päivänä tammikuuta 2008.
Tällä asetuksella kumotaan 15 päivänä kesäkuuta 1982 annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös eräiden valtion omistamille alueille perustettujen luonnonsuojelualueiden rajojen merkitsemisestä (449/1982).
Ennen tämän asetuksen voimaantuloa maastoon tehdyt luonnonsuojelualueen merkinnät voivat jäädä käyttöön, kunnes ne on kulumisen tai muun syyn vuoksi uusittava.
Helsingissä 23 päivänä tammikuuta 2008
Ympäristöministeri Kimmo TiilikainenYlitarkastaja Tuuli Lovén