Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

105/1998

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain muuttamisesta

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä
Alkuperäinen julkaisu
Vihko 14/1998 (Julkaistu 13.2.1998)

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä 2 päivänä helmikuuta 1973 annetun lain ( 87/1973 ) 21 §:n 2 momentti,

muutetaan 1 §:n 1 momentti, 5, 5 a, 10 ja 15 §, sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 1 momentti osaksi laeissa 1125/1988 ja 200/1996, 5 § laissa 736/1988 ja mainitussa laissa 1125/1988, 5 a § laissa 1668/1992, 10 § laissa 3/1977 sekä mainituissa laeissa 1125/1988 ja 1668/1992 ja 15 § osaksi viimeksi mainitussa laissa, sekä

lisätään lakiin uusi 1 a § seuraavasti:

1 §

Maksuton oikeudenkäynti myönnetään tässä laissa säädetyillä ehdoilla Suomen kansalaiselle tai ulkomaalaiselle, joka, huomioon ottaen hänen tulonsa ja varansa sekä elatusvelvollisuutensa ja muut taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat, ei asiaan osallisena vaikeuksitta kykene kokonaisuudessaan suorittamaan asian käsittelyn vaatimia menoja:

1)

yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä riita-, rikos- tai hakemusasiassa taikka ulosottolain mukaisessa valitusasiassa;

2)

sotaoikeudessa käsiteltävässä asiassa;

3)

vesioikeudessa tai vesiylioikeudessa taikka maaoikeudessa käsiteltävässä asiassa;

4)

lääninoikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävässä asiassa; tai

5)

asiassa, joka koskee kantelua taikka lainvoiman saaneen tuomion purkamista tai menetetyn määräajan palauttamista 1―4 kohdassa tarkoitetuissa asioissa.


1 a §

Maksutonta oikeudenkäyntiä ei myönnetä, jos asianomaiselle annetaan oikeusapua yleisestä oikeusavusta annetun lain (104/1998) nojalla. Asianomaiselle voidaan myöntää maksuton oikeudenkäynti ja määrätä avustaja tässä laissa säädetyin edellytyksin, vaikka hänen oikeusapuhakemuksensa on kokonaan tai osittain hylätty tai vaikka yleiseen oikeusapuun ei sisälly avustajan määräystä.

5 §

Maksutonta oikeudenkäyntiä voidaan pyytää kirjallisesti tai asian suullisessa käsittelyssä myös suullisesti. Pyynnön yhteydessä hakijan on annettava kirjallinen oikeusaputoimiston vahvistama selvitys varallisuusoloistaan ja elatusvelvollisuudestaan.

Oikeusaputoimiston selvityksestä peritään 200 markan suuruinen maksu. Asetuksella voidaan säätää vapautus maksusta taloudellisen aseman perusteella.

Milloin maksutonta oikeudenkäyntiä pyydetään ennen asian käsittelyä, kantajan tai muun asian vireillepanijan on pyyntönsä yhteydessä esitettävä lisäksi haastehakemus tai muu asian laatua osoittava asiakirja sekä vastapuolen mahdollisesti saamansa haaste taikka muu vaatimuskirjelmä tai niiden jäljennös. Milloin rikosasiassa maksutonta oikeudenkäyntiä pyydetään ennen kuin rikoksen johdosta on esitetty vaatimus, hakijan on esitettävä selvitys tutkittavana olevasta asiasta ja hänen asemastaan siinä. Esitutkintaviranomainen on hakijan pyynnöstä velvollinen antamaan selvityksen hakijalle.

5 a §

Asetuksella säädetään ne yleiset perusteet, joiden nojalla maksuttoman oikeudenkäynnin hakijan kuukausittaisia käyttövaroja, omaisuutta, elatusvelvollisuutta ja muita taloudelliseen asemaan vaikuttavia seikkoja on arvioitava harkittaessa maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä ja siitä perittävää korvausta.

10 §

Jos maksuttoman oikeudenkäynnin saanut ei kykene ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiassa, maksuttoman oikeudenkäynnin myöntäneen tai, milloin tuomioistuinkäsittely on alkanut, asiaa käsittelevän tuomioistuimen on määrättävä avustaja.

Avustajaa ei saa määrätä:

1)

hakemusasioissa, ellei siihen ole erityisen painavia syitä;

2)

yksinkertaisissa rikosasioissa, joissa yleisen rangaistuskäytännön mukaan ei ole odotettavissa sakkoa ankarampaa rangaistusta tai jossa muutoin odotettavissa olevaan rangaistukseen ja asian selvitettyyn tilaan nähden syytetyn oikeusturva ei edellytä avustajan määräämistä; eikä

3)

hallintotuomioistuimessa asiassa, joka koskee verotusta tai julkista maksua, ellei siihen ole erityisen painavia syitä, eikä asiassa, jossa valitusoikeus perustuu kunnan tai muun julkisyhteisön jäsenyyteen.

Avustajan määräys voidaan rajoittaa koskemaan määrättyjä toimenpiteitä. Tällaista määräystä saadaan oikeudenkäynnin aikana laajentaa.

15 §

Tämän lain mukaan määrätyllä oikeuden-käyntiavustajalla, ei kuitenkaan yleisellä oi- keusavustajalla, on oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Palkkiota ja kulujen korvausta määrättäessä on niiden määrään vaikuttavana seikkana otettava huomioon erityisesti asian laatu ja vaativuus, suoritetun työn laatu sekä se, onko ollut erityisiä syitä määrätä avustaja tuomioistuinpaikkakunnan ulkopuolelta.

Muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ei korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton.

Milloin avustaja on saanut tilapäisesti panna sijaansa toisen henkilön, voidaan sijaisen suorittamista avustajantehtävistä tuleva palkkio ja korvaus määrätä erikseen maksettavaksi hänelle.

Avustaja ei saa edustaa itselleen 1―3 momentissa tarkoitettua palkkiota ja korvausta siltä, jonka avustajaksi hänet on määrätty tai hyväksytty. Muu sopimus on mitätön. Asetuksella säädetään tarkemmin tässä pykälässä tarkoitettujen palkkioiden ja korvausten perusteista.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1998.

HE 132/1997

LaVM 17/1997

EV 231/1997

Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 1998

Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARIOikeusministeri Kari Häkämies

Sivun alkuun