Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

1644/1992

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain muuttamisesta

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 23 päivänä joulukuuta 1981 annetun maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain ( 1026/81 ) 11 §:n 3 momentti ja 12 §, sellaisina kuin ne ovat, 11 §:n 3 momentti 23 päivänä tammikuuta 1987 annetussa laissa (36/87) ja 12 § muutettuna viimeksi mainitulla lailla sekä 10 päivänä joulukuuta 1990 ja 28 päivänä joulukuuta 1990 annetuilla laeilla (1070 ja 1323/90), sekä

lisätään 7 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainitulla 23 päivänä tammikuuta 1987 annetulla lailla ja 26 päivänä toukokuuta 1989 annetulla lailla (477/89), uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2-4 momentti siirtyvät 3-5 momentiksi, seuraavasti:

7 §


Sen estämättä, mitä 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädetään, suoritetaan korvausta sellaisesta ammattitaudista, jonka korvaamisesta säädetään ammattitautilain 3 a §:ssä.


11 §


Opiskelijan, harjoittelijan ja muun nuoren henkilön vuosityöansio määrätään sen mukaan, mitä hän opiskelu- tai harjoitteluaikansa päätyttyä todennäköisesti ansaitsisi.

12 §

Päivärahan suuruus on maatalousyrittäjätoiminnan osalta 1/360 11 §:ssä tarkoitetusta vuosityöansiosta. Jos maatalousyrittäjä tai hänen omaisensa osoittavat, että viimeisen vuoden aikana ennen työvahingon sattumista maatalousyrittäjien eläkelain 8 b tai 8 c §:ssä tarkoitetuissa viljelmän työtuloon vaikuttavissa tekijöissä on tapahtunut muutos, joka korottaisi maatalousyrittäjän työtuloa sanotun lain säännösten mukaisesti, ja maatalousyrittäjä, mikäli hänet edelleen on vakuutettava, on tehnyt hakemuksen työtulonsa tarkistamiseksi, otetaan tässä tarkoitettu muutos vuosityöansiota määrättäessä huomioon. Muutoksen perustuessa saman lain 8 b §:n 5 momentissa tarkoitettuun viljelmän tuottavuuteen voidaan aikaisemminkin tapahtunut muutos ottaa huomioon, mikäli se olosuhteisiin nähden on kohtuullista. Tässä momentissa tarkoitettua korotettua vuosityöansiota käytetään päivärahaa määrättäessä kuitenkin vain siltä osin kuin päivärahaa myönnetään neljän kuukauden jälkeiselle ajalle työvahingon sattumisesta.

Jos maatalousyrittäjä on maatalousyrittäjätyönsä ohella tehnyt muuta ansiotyötä, otetaan myös hänen siitä saamansa työansio huomioon siten kuin tapaturmavakuutuslain 16 a, 28 ja 28 a §:ssä säädetään.

Jos päiväraha tai tapaturmaeläke on 11 §:n tai tämän pykälän mukaan laskettuna pienempi kuin se olisi vastaavalta ajalta tapaturmavakuutuslain 28 §:n 6 momentin mukaisen vuosityöansion vähimmäismäärän perusteella laskettuna, maksetaan päiväraha tai tapaturmaeläke sanotun vuosityöansion vähimmäismäärän perusteella. Tätä momenttia ei kuitenkaan sovelleta, jos työvahinko on sattunut sinä aikana, jolta maatalousyrittäjällä on oikeus saada maatalousyrittäjien eläkelain tai maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain (1317/90) mukaista eläkettä taikka maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain (1330/92) mukaista luopumiskorvausta.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Tämän lain 7 §:n 2 momenttia sovelletaan myös sellaiseen ennen tämän lain voimaantuloa ilmenneeseen ammattitautiin, johon perustuvaa korvausasiaa ei ole ennen tämän lain voimaantuloa lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

HE 324/92

StVM 58/92

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1992

Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOSosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen

Sivun alkuun