Laki yleisestä oikeusaputoiminnasta annetun lain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan yleisestä oikeusaputoiminnasta 2 päivänä helmikuuta 1973 annetun lain (88/ 73) 3, 12 ja 21 §, 22 §:n 1 momentti, 24 §:n 1 momentin 8 kohta ja 27 §:n 2 momentti sekä
lisätään 2 §:ään uusi 2 momentti, 13 §:ään uusi 3 momentti, lakiin uusi 21 a §, 22 §:ään uusi 4 momentti sekä lakiin uusi 26 a, 27 a ja 30 a § seuraavasti:
2§
Yleisen oikeusaputoimiston toimialueen henkikirjoitetun asukasmäärän tulee olla vähintään 2000. Toimialue voi olla asukasmäärältään pienempi jos palveluiden tarve ja saavutettavuus sitä edellyttävät. palveluiden tarvetta ja saavutettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa alueen laajuus, harva asutus ja vaikeat liikenneolot, palveluiden kysyntä, asioiden laatu ja asianajotoiminnan vähäisyys, väestön rakenne sekä oikeudellinen ja kielellinen jaotus.
3§
Yleisen oikeusaputoiminnan yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat oikeusministeriölle.
Oikeusministeriö voi velvoittaa toiminnan ulkopuolella olevan kunnan laatimaan määräaikaan mennessä suunnitelman yleisen oikeusaputoiminnan järjestämiseksi alueellaan. Suunnittelumääräys voidaan antaa myös kunnalle, joka jo harjoittaa yleistä oikeusaputoimintaa, jos 2 §:n 2 momentin mukaisen toimialueen muodostaminen sitä vaatii.
Yleisen oikeusavun antaminen
12§
Yleistä oikeusapua annetaan henkilölle, jolla on väestökirjalain (141/69) mukainen kotipaikka Suomessa. Oikeusapua voidaan antaa myös henkilölle, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, jos asialla, jossa oikeusapua pyydetään, on yhteys Suomeen ja oikeusavun antamista voidaan olosuhteet huomioon ottaen pitää perusteltuna.
Yleistä oikeusapua antaa sen kunnan oikeusaputoimisto, jossa oikeusavun pyytäjällä on kotipaikka. Jos oikeusavun pyytäjällä ei ole Suomessa kotipaikkaa, oikeusapua antaa sen kunnan oikeusaputoimisto, jossa hän oleskelee tai jossa asian hoitaminen on tarkoituksenmukaista.
13§
Oikeusministeriö vahvistaa ne yleiset perusteet, joiden nojalla oikeusavun hakijan kuukausittaisia käyttövaroja, omaisuutta, elatusvelvollisuutta ja muita taloudelliseen asemaan vaikuttavia seikkoja on arvioitava harkittaessa yleisen oikeusavun antamista ja siitä perittävää korvausta.
21§
Yleisen oikeusavun antamisesta kunnalle aiheutuneet kustannukset, jotka oikeusapua saaneen on 20 §:n nojalla korvattava kunnalle, sekä kunnan varoista yleistä oikeusapua saaneen puolesta suoritetut kulut, saadaan oikeusapulautakunnan päätöksen nojalla periä asianomaiselta siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty. Ennen päätöksen tekoa lautakunnan on varattava maksuvelvolliselle tilaisuus tulla kuulluksi. Jos korvausta ei ilmeisesti saataisi perityksi, lautakunta voi luopua sen perimisestä.
21a§
Jos yleistä oikeusapua saaneen vastapuoli oikeudenkäynnissä häviää asian, hänet on velvoitettava korvaamaan kunnalle asiasta aiheutuneet kulut ja oikeusavustajan arvioitu palkkio sekä oikeusapua saaneelle hänen asiassa suorittamansa rahakulut ja 20 §:ssä tarkoitettu omavastuuosuus samojen perusteiden mukaan kuin oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta asianosaisten kesken on säädetty.
Kunnalle tulevasta korvauksesta on vähennettävä oikeusapua saaneen omavastuuosuus ja kunnalle tuleva korvaus voidaan jättää tuomitsematta tai sen määrää alentaa, jos korvausvelvollisuus asianomaisen taloudellisiin oloihin nähden muodostuisi kohtuuttomaksi.
Yleisen oikeusavustajan taikka asiaa hoitavan asianajajan tulee esittää selvitys suorittamistaan toimista ja kunnalle aiheutuneista kuluista, jollei sitä katsota tarpeettomaksi. Tarvittaessa vastaava selvitys on esitettävä oikeusta ja hänelle määrätystä omavastuuosuudesta.
22§
Yleisestä oikeusaputoiminnasta aiheutuviin todellisiin oikeusministeriön tarpeellisiksi harkitsemiin käyttömenoihin annetaan valtionavustusta kuntakohtaisesti yleisen kuntien kantokykyluokituksen mukaan seuraavasti:
kantokykyluokka | valtionavustus prosentteina |
1 | 75 |
2 | 70 |
3 | 65 |
4 | 60 |
5 | 55 |
6 | 50 |
7 | 45 |
8 | 40 |
9 | 35 |
10 | 30 |
Uuden henkilöstön palkkauksesta ja tällaisen henkilöstön muista palvelussuhteen ehdoista aiheutuviin käyttökustannuksiin suoritetaan valtionavustusta valtion tulo- ja menoarviossa asetetun enimmäismäärän rajoissa. Valtioneuvosto vahvistaa perusteet sille, kuinka monta valtionavustukseen oikeuttavaa virkaa yleisessä oikeusaputoimistossa voi olla.
24§
Tämän lain mukaiseen valtionavustukseen oikeuttavat käyttömenot ovat seuraavat:
posti-, puhelin- ja muut välttämättömät toimistomenot, mukaan lukien asiakkaan puolesta maksuttomassa oikeudenkäynnissä suoritetut tarpeelliset kulut,
26a§
Oikeusministeriö voi alentaa valtionavustusta tai lakkauttaa valtionavustuksen suorittamisen, jos yleisen oikeusaputoimiston toimialue ei täytä 2 §:n 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä eikä kunta ole oikeusministeriön asettamaan määräaikaan mennessä esittänyt 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua, säädetyt edellytykset täyttävää suunnitelmaa yleisen oikeusaputoiminnan uudelleenjärjestämiseksi.
Täydentäviä säännöksiä
27§
Virka-avun saajan on korvattava siitä aiheutuneet kustannukset.
27a§
Oikeusministeriö vahvistaa laskutusperusteet, joita noudatetaan perittäessä yleistä oikeusapua saaneelta 13 §:ssä tarkoitettua korvausta taikka virka-apua saaneelta yleiseltä oikeusaputoimistolta 27 §:ssä tarkoitettua korvausta. Laskutusperusteissa otetaan huomioon yleisen oikeusavun antamisesta aiheutuvat kustannukset.
30a§
Oikeusapulautakunnan tekemään päätökseen saadaan hakea muutosta valittamalla siten kuin kunnallislaissa (953/76) on säädetty muutoksen hakemisesta kunnallisen lautakunnan päätökseen.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1982.
Jos yleisessä oikeusaputoimistossa on ennen 1 päivää tammikuuta 1982 täytetty valtionavustukseen oikeuttava virka, johon tämän lain nojalla ei enää voida myöntää valtionavustusta, valtionavustus voidaan tämän lain nojalla määrätä alennettavaksi tai lakkautettavaksi aikaisintaan tammikuun 1 päivästä 1987.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Hallituksen esitys 158/81
Lakivaliok. miet. 11/81
Suuren valiok. miet. 197/81
Helsingissä 23. päivänä joulukuuta 1981
Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa Pääministeri Mauno Koivisto Oikeusministeri Christoffer Taxell