Finlex - Etusivulle
Lainsäädäntö

827/2020

Ajantasaistettu lainsäädäntö

Päivitetyt säädöstekstit, joissa lakiin tai asetukseen tehdyt muutokset sisältyvät säädöstekstiin.

Säädöksiä seurattu SDK 110/2025 saakka.

Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2021

Ajantasainen
Asiasanat
Matkakustannuksen korvaaminen, Verotus, Verovapaus
Säädöksen tyyppi
Päätös
Hallinnonala
Valtiovarainministeriö
Antopäivä
Julkaisupäivä
Voimaantulo
ELI-tunnus
http://data.finlex.fi/eli/sd/2020/827/ajantasa/2020-11-24/fin

Verohallinto on tuloverolain (1535/1992) 73 §:n ja 75 §:n 2 momentin nojalla, sellaisina kuin niistä 73 §:n 1 momentti ja 75 §:n 2 momentti ovat laissa 504/2010 ja sellaisena kuin niistä 73 §:n 2 momentti on laissa 1246/2013, päättänyt:

1 §

Vuodelta 2021 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut.

2 §

Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset.

3 §

Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle.

Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos:

1)

työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa;

2)

työskentely on tilapäistä tuloverolain 72 a §:ssä tarkoitetulla tavalla;

3)

työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja

4)

verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa.

Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä.

Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 7, 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 14 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.

4 §

Matkaa, jonka palkansaaja muutoin kuin 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee työtehtäviensä hoitamiseksi toissijaiseen työpaikkaansa, pidetään vain 7, 8 ja 9 §:n mukaiseen matkustamiskustannusten korvaukseen ja 16 §:n mukaiseen majoittumiskorvaukseen oikeuttavana matkana. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka.

Edellä 1 momentissa mainittuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana ei pidetä toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välistä matkaa.

5 §

Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

6 §

Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen.

7 §

Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista.

Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan.

8 §

Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa.

9 §

Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:

Kulkuneuvo

Korvauksen enimmäismäärä

auto

44 senttiä kilometriltä, jota korotetaan

– 7 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä

– 11 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä

– 22 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan tai vastaavan raskaan kuorman kuljettamista autoon kiinnitettynä

– 3 senttiä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri

– 3 senttiä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa

– 9 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta

moottorivene, enintään 50 hv

76 senttiä kilometriltä

moottorivene, yli 50 hv

111 senttiä kilometriltä

moottorikelkka

106 senttiä kilometriltä

mönkijä

99 senttiä kilometriltä

moottoripyörä

33 senttiä kilometriltä

mopo

18 senttiä kilometriltä

muu kulkuneuvo

10 senttiä kilometriltä

Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 3 senttiä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden.

Jos palkansaaja, jolla on Verohallinnon luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärä on 10 senttiä kilometriltä.

10 §

Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta.

11 §

Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta.

12 §

Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat:

Työmatkan kestoaika

Päivärahan enimmäismäärä euro

yli 6 tuntia (osapäiväraha)

20

yli 10 tuntia (kokopäiväraha)

44

kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden

– vähintään 2 tunnilla

20

– yli 6 tunnilla

44

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa.

13 §

Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat:

Maa tai alue

Päivärahan enimmäismäärä euro

Afganistan

51

Alankomaat

71

Albania

64

Algeria

62

Andorra

59

Angola

49

Antigua ja Barbuda

77

Arabiemiirikunnat

74

Argentiina

34

Armenia

53

Aruba

57

Australia

68

Azerbaidžan

52

Azorit

61

Bahama

75

Bahrain

74

Bangladesh

63

Barbados

70

Belgia

67

Belize

45

Benin

43

Bermuda

74

Bhutan

42

Bolivia

41

Bosnia ja Hertsegovina

52

Botswana

40

Brasilia

57

Britannia

62

Lontoo ja Edinburgh

65

Brunei

39

Bulgaria

56

Burkina Faso

38

Burundi

42

Chile

48

Cookinsaaret

63

Costa Rica

51

Curaçao

48

Djibouti

68

Dominica

53

Dominikaaninen tasavalta

49

Ecuador

55

Egypti

68

El Salvador

49

Eritrea

73

Espanja

65

Etelä-Afrikka

44

Etelä-Sudan

98

Etiopia

45

Fidži

51

Filippiinit

65

Färsaaret

55

Gabon

87

Gambia

40

Georgia

39

Ghana

49

Grenada

63

Grönlanti

56

Guadeloupe

50

Guatemala

62

Guinea

62

Guinea-Bissau

37

Guyana

42

Haiti

45

Honduras

46

Indonesia

48

Intia

52

Irak

63

Iran

62

Irlanti

68

Islanti

68

Israel

81

Italia

66

Itä-Timor

46

Itävalta

67

Jamaika

51

Japani

78

Jemen

89

Jordania

79

Kambodža

58

Kamerun

53

Kanada

67

Kanarian saaret

63

Kap Verde

43

Kazakstan

42

Kenia

71

Keski-Afrikan tasavalta

98

Kiina

68

Hongkong

74

Kirgisia

40

Kolumbia

48

Komorit

34

Kongo (Kongo-Brazzaville)

60

Kongon demokraattinen tasavalta (Kongo-Kinshasa)

40

Korean demokraattinen kansantasavalta  (Pohjois-Korea)

63

Korean tasavalta (Etelä-Korea)

80

Kosovo

50

Kreikka

60

Kroatia

62

Kuuba

63

Kuwait

70

Kypros

62

Laos

46

Latvia

57

Lesotho

34

Libanon

79

Liberia

44

Libya

60

Liechtenstein

67

Liettua

54

Luxemburg

69

Madagaskar

39

Madeira

60

Makedonia

53

Malawi

67

Malediivit

60

Malesia

49

Mali

41

Malta

66

Marokko

66

Marshallinsaaret

55

Martinique

53

Mauritania

43

Mauritius

47

Meksiko

50

Mikronesia

49

Moldova

57

Monaco

98

Mongolia

38

Montenegro

59

Mosambik

39

Myanmar (Burma)

69

Namibia

34

Neitsytsaaret (USA)

50

Nepal

44

Nicaragua

41

Niger

48

Nigeria

74

Norja

66

Norsunluurannikko

72

Oman

66

Pakistan

31

Palau

76

Palestiinalaisalue

72

Panama

55

Papua-Uusi-Guinea

61

Paraguay

31

Peru

55

Portugali

62

Puerto Rico

57

Puola

56

Qatar

68

Ranska

70

Romania

58

Ruanda

33

Ruotsi

61

Saint Kitts ja Nevis

59

Saint Lucia

70

Saint Vincent ja Grenadiinit

70

Saksa

65

Salomonsaaret

52

Sambia

58

Samoa

53

San Marino

60

São Tomé ja Príncipe

79

Saudi-Arabia

66

Senegal

52

Serbia

62

Seychellit

69

Sierra Leone

53

Singapore

67

Slovakia

62

Slovenia

61

Somalia

65

Sri Lanka

40

Sudan

21

Suriname

79

Swazimaa

35

Sveitsi

79

Syyria

95

Tadžikistan

36

Taiwan

63

Tansania

47

Tanska

70

Thaimaa

64

Togo

52

Tonga

49

Trinidad ja Tobago

70

Tšad

57

Tšekki

62

Tunisia

52

Turkki

37

Istanbul

39

Turkmenistan

76

Uganda

40

Ukraina

64

Unkari

53

Uruguay

47

Uusi-Seelanti

67

Uzbekistan

28

Valko-Venäjä

47

Vanuatu

58

Venezuela

63

Venäjä

52

Moskova

65

Pietari

60

Vietnam

60

Viro

58

Yhdysvallat

70

New York, Los Angeles, Washington

77

Zimbabwe

46

Maa, jota ei ole erikseen mainittu

45

Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä.

Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu.

Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla.

Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 12 §:n mukaan.

Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja määrien mukaisesti.

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa.

Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 12 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 18 euroa.

14 §

Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 11,00 euroa.

Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 22,00 euroa.

15 §

Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä.

16 §

Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen määrä tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä.

17 §

Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00 – 07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 13 euroa.

18 §

Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin.

19 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021. Tätä päätöstä sovelletaan työmatkaan tai sen osaan, joka tehdään vuonna 2021.

Sivun alkuun