1415/1994

Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella ei suomalaisella aluksella, avomeriyksiköllä tai ilma-aluksella saa ryhtyä toimeen, josta voi aiheutua meren pilaantumista. Suomen kansalainen tai suomalainen yhteisö ei muutoinkaan saa Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella merellä ryhtyä toimeen, josta voi aiheutua meren pilaantumista. (26.11.2004/1060)

Tällaisiksi meren pilaantumista aiheuttaviksi toimiksi katsotaan toiminta, josta mereen joutuu joko suoraan tai välillisesti ainetta tai energiaa, joka voi vaarantaa ihmisen terveyden, vahingoittaa elollisia luonnonvaroja tai meren elämää, estää kalastusta tai muuta oikeutettua meren käyttöä, huonontaa meren käyttömahdollisuuksia, vähentää viihtyisyyttä tai aiheuttaa muuta näihin rinnastettavaa haittaa.

Suomen kansalainen tai suomalainen yhteisö saa kuitenkin ryhtyä Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella toimeen, jonka vaikutukset rajoittuvat toisen valtion aluevesiin tai talousvyöhykkeeseen, jos siihen on saatu asianomaisen valtion viranomaisen lupa. Sama koskee toimintaa suomalaisella aluksella, avomeriyksiköllä tai ilma-aluksella Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella. Toimet eivät saa olla Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen vastaisia eivätkä vastoin sitä, mitä tässä laissa säädetään. (26.11.2004/1060)

Sen lisäksi, mitä 1 §:ssä säädetään, tätä lakia sovelletaan myös muuhun merensuojeluun Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella. (26.11.2004/1060)

Merensuojelusta Suomen alueella ja Suomen talousvyöhykkeellä säädetään ympäristönsuojelulaissa (527/2014) . (27.6.2014/552)

Tätä lakia ei sovelleta alusten tavanomaisesta toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen eikä öljyvahingon tai aluskemikaalivahingon torjunnasta aiheutuviin toimenpiteisiin, joista säädetään erikseen merenkulun ympäristönsuojelulaissa (1672/2009) ja pelastuslaissa (379/2011) . (6.5.2025/220)

Tätä lakia ei sovelleta alusten tavanomaisesta toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen eikä öljyvahingon tai aluskemikaalivahingon torjunnasta aiheutuviin toimenpiteisiin, joista säädetään erikseen merenkulun ympäristönsuojelulaissa (1672/2009) ja öljyvahinkojen torjuntalaissa (1673/2009) . (29.12.2009/1675)

Tässä laissa tarkoitetaan:

Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, on voimassa, mitä Suomea velvoittavissa kansainvälisissä merensuojelua koskevissa sopimuksissa on määrätty.

Valtioneuvoston päätöksellä voidaan antaa tarkempia määräyksiä näiden sopimusten sisältämien tämän lain soveltamisalaa koskevien velvoitteiden täytäntöönpanemisesta.

Tämän lain nojalla annettavassa luvassa on meren suojelemiseksi pilaantumiselta otettava huomioon ympäristön kannalta paras käyttökelpoinen tekniikka. Tällä tarkoitetaan sellaisia mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä, niiden hallinta- ja seurantajärjestelmiä sekä muita toimintatapoja, joilla voidaan ehkäistä ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat päästöt tai tehokkaimmin vähentää niitä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetaan sellaista yleisesti saatavilla olevaa tekniikkaa, jota voidaan soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kustannuksin, jotka ovat toiminnan aiheuttaman ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen nähden kohtuullisia.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, on lupa tarvittaessa evättävä taikka lupaehdot asetettava siten kuin tässä laissa muutoin tarkoitetaan.

Valtioneuvoston päätöksellä voidaan antaa 1 momentin soveltamista koskevia tarkempia yleisiä määräyksiä.

Suomalaisesta aluksesta, avomeriyksiköstä tai ilma-aluksesta taikka Suomessa jätteellä lastatusta aluksesta tai ilma-aluksesta ei Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella saa laskea mereen jätettä tai muuta ainetta hävittämis- tai hylkäämistarkoituksessa. Suomesta peräisin olevan jätteen mereen laskeminen on muutoinkin kielletty. Nämä kiellot eivät kuitenkaan koske 9 §:ssä tarkoitettua ruoppausmassan mereen sijoittamista eivätkä hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista annetun lain (416/2012) 4 §:ssä tarkoitettua hiilidioksidin geologista varastointia. (6.5.2025/220)

Suomalaisesta aluksesta, avomeriyksiköstä tai ilma-aluksesta taikka Suomessa jätteellä lastatusta aluksesta tai ilma-aluksesta ei Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella saa laskea mereen jätettä tai muuta ainetta. Suomesta peräisin olevan jätteen mereen laskeminen on muutoinkin kielletty. Nämä kiellot eivät kuitenkaan koske 9 §:ssä tarkoitettua ruoppausmassan mereen sijoittamista eivätkä hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista annetun lain (416/2012) 4 §:ssä tarkoitettua hiilidioksidin geologista varastointia. (29.6.2012/418)

Tahallinen suomalaisen aluksen, avomeriyksikön tai ilma-aluksen mereen upottaminen tai merelle hylkääminen Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella on kielletty. Suomalaisen avomeriyksikön upottaminen tai hylkääminen paikalleen toisen valtion aluevesillä tai talousvyöhykkeellä on kuitenkin sallittu, jos se asianomaisen valtion lainsäädännön mukaan on sallittu. Tällainen toimi ei kuitenkaan saa olla Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen vastainen. (26.11.2004/1060)

Tämän pykälän 1 ja 2 momenteissa tarkoitettuja mereen laskemista koskevia kieltoja tai 1 §:ssä tarkoitettua pilaamiskieltoa ei sovelleta hätätilanteessa, kun ihmishenki taikka aluksen, avomeriyksikön tai ilma-aluksen turvallisuus on uhattuna ja mereen laskeminen ilmeisesti on ainoa keino torjua uhka taikka aiheutuva vahinko näin menetellen olisi pienin mahdollinen. Mereen laskeminen on tehtävä siten, että ihmiselle tai meren elämälle aiheutuva vahinko jää mahdollisimman vähäiseksi.

Jätteen polttaminen suomalaisessa aluksessa tai avomeriyksikössä Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella on kielletty. Sama koskee Suomesta peräisin olevan, Suomen kautta kuljetetun tai Suomessa lastatun jätteen polttamista muussa aluksessa.

Aavan meren ympäristövaikutusten arviointia sovelletaan toimintaan, josta voi aiheutua meriympäristön huomattavaa pilaantumista tai merkittäviä ja haitallisia muutoksia meriympäristöön.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta toimintaan, jonka vaikutukset on arvioitu muiden ympäristövaikutusten arviointia koskevien, Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti, jos tehty arviointi täyttää sisällöllisesti 8 a, 8 b, 8 d ja 8 e §:ssä edellytetyn arvioinnin vaatimukset ja jos arvioinnin tulokset otetaan huomioon 9–11 ja 11 a §:n mukaisessa lupapäätöksenteossa. Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta myöskään toimintaan, jossa noudatetaan toimivaltaisen kansainvälisen järjestön määräyksiä, jotka on suunniteltu ehkäisemään, lieventämään tai hallitsemaan toiminnan mahdollisia vaikutuksia niin, että niistä ei aiheudu meriympäristön huomattavaa pilaantumista tai merkittäviä ja haitallisia muutoksia meriympäristöön.

Suomen ympäristökeskuksen tulee huolehtia, että 2 momentissa tarkoitettua arviointia koskevat tiedot julkaistaan tiedonvälitysjärjestelmässä.

Suomen ympäristökeskus päättää, sovelletaanko toimintaan aavan meren ympäristövaikutusten arviointia. Päätös tehdään, jos toiminnalla voi olla vähäistä suurempi tai enemmän kuin väliaikainen vaikutus meriympäristöön tai jos toiminnan vaikutukset eivät ole tiedossa.

Hankkeesta vastaavan on saatettava asia päätettäväksi toiminnan suunnittelun varhaisessa vaiheessa ja toimitettava Suomen ympäristökeskukselle aavan meren ympäristövaikutusten arvioinnin soveltamista koskevaa päätöstä varten seuraavat tiedot:

Suomen ympäristökeskuksen antaman päätöksen tulee sisältää kuvaus suunnitellusta toiminnasta sekä johtopäätös mahdollisista vaikutuksista.

Suomen ympäristökeskuksen on annettava päätös tiedoksi hankkeesta vastaavalle noudattaen, mitä hallintolain (434/2003) 60 §:ssä säädetään. Lisäksi Suomen ympäristökeskuksen tulee antaa päätös tiedoksi julkisella kuulutuksella. Julkisesta kuulutuksesta säädetään hallintolain 62 a §:ssä.

Jos Suomen ympäristökeskus katsoo, että aavan meren ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ei sovelleta toimintaan, päätösluonnos on julkaistava tiedonvälitysjärjestelmässä. Suomen ympäristökeskuksen on varattava BBNJ-sopimuksen muille osapuolille tilaisuus antaa lausunto päätösluonnoksesta ennen päätöksen antamista. Määräaika lausunnon antamiselle on vähintään 40 päivää luonnoksen julkaisemisesta tiedonvälitysjärjestelmässä.

Suomen ympäristökeskuksen on päätöksenteossaan otettava huomioon annetut lausunnot. Jos tieteellinen ja tekninen toimielin antaa päätöstä koskevia suosituksia BBNJ-sopimuksen muiden osapuolten päätösluonnoksesta antamien lausuntojen pohjalta, Suomen ympäristökeskuksen on tarkasteltava suosituksia ennen päätöksen antamista.

Suomen ympäristökeskuksen tulee antaa päätösluonnosta koskevat BBNJ-sopimuksen muiden osapuolten lausunnot sekä tieteellisen ja teknisen toimielimen suositukset tiedoksi hallintolain 62 a §:ssä tarkoitetulla julkisella kuulutuksella. Lisäksi Suomen ympäristökeskuksen on julkaistava ne tiedonvälitysjärjestelmässä.

Hankkeesta vastaavan tulee toimittaa Suomen ympäristökeskukselle aavan meren ympäristövaikutusten arviointiohjelma, joka sisältää ehdotuksen aavan meren ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laajuudesta. Arvioinnin tulee perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon sekä saatavilla olevaan alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen asiaa koskevaan perinteiseen tietoon.

Suomen ympäristökeskuksen tulee antaa arviointiohjelma tiedoksi hallintolain 62 a §:ssä tarkoitetulla julkisella kuulutuksella. Arviointiohjelma tulee lisäksi julkaista tiedonvälitysjärjestelmässä sekä toimittaa BBNJ-sopimuksen sihteeristölle.

Suomen ympäristökeskuksen on varattava mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen arviointiohjelmasta sekä pyydettävä lausunto niiltä viranomaisilta, joita asia todennäköisesti koskee. Määräajan mielipiteiden esittämiselle sekä mahdollisten lausuntojen antamiselle on oltava vähintään 60 päivää.

Suomen ympäristökeskuksen tulee antaa arviointiohjelmasta lausunto 3 momentissa säädetyn määräajan päättymisen jälkeen. Lausuntoa valmistellessaan Suomen ympäristökeskuksen on tarkasteltava kuulemismenettelyn aikana saatuja olennaisia mielipiteitä ja lausuntoja sekä tarvittaessa otettava ne lausunnossaan huomioon. Suomen ympäristökeskuksen on julkaistava tiedonvälitysjärjestelmässä arviointiohjelmasta saadut mielipiteet ja lausunnot sekä kuvaukset siitä, miten ne on huomioitu.

Hankkeesta vastaavan tulee laatia aavan meren ympäristövaikutusten arviointiohjelman ja Suomen ympäristökeskuksen siitä antaman lausunnon pohjalta aavan meren ympäristövaikutusten arviointiselostus. Arviointiselostuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

Hankkeesta vastaavan on toimitettava aavan meren ympäristövaikutusten arviointiselostusluonnos Suomen ympäristökeskukselle. Suomen ympäristökeskuksen tulee antaa arviointiselostusluonnos tiedoksi hallintolain 62 a §:ssä tarkoitetulla julkisella kuulutuksella sekä julkaista se tiedonvälitysjärjestelmässä.

Suomen ympäristökeskuksen on varattava mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen arviointiselostusluonnoksesta sekä pyydettävä lausunto niiltä viranomaisilta, joita asia todennäköisesti koskee. Määräajan mielipiteiden esittämiselle sekä mahdollisten lausuntojen antamiselle on oltava vähintään 60 päivää.

Suomen ympäristökeskuksen tulee antaa arviointiselostusluonnoksesta lausunto 2 momentissa säädetyn määräajan päätyttyä. Lausuntoa valmistellessaan Suomen ympäristökeskuksen on tarkasteltava kuulemismenettelyn aikana saatuja mielipiteitä ja lausuntoja sekä tieteellisen ja teknisen toimielimen mahdollisia huomautuksia, otettava ne huomioon sekä liitettävä ne omaan lausuntoonsa.

Hankkeesta vastaavan tulee tarkastella Suomen ympäristökeskuksen lausuntoa, saatuja mielipiteitä ja muita lausuntoja sekä sisällyttää lopulliseen arviointiselostukseen kuvaus siitä, miten ne on huomioitu arvioinnissa.

Suomen ympäristökeskuksen on annettava tiedoksi hallintolain 62 a §:ssä tarkoitetulla julkisella kuulutuksella arviointiselostusluonnoksesta antamansa lausunto sekä hankkeesta vastaavan laatima lopullinen aavan meren ympäristövaikutusten arviointiselostus. Lopullinen arviointiselostus on julkaistava myös tiedonvälitysjärjestelmässä.

Sellaista 9–11 ja 11 a §:ssä tarkoitettua toimintaa koskevaan lupahakemukseen, jonka Suomen ympäristökeskus on katsonut edellyttävän aavan meren ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista, on ennen päätöksentekoa liitettävä aavan meren ympäristövaikutusten arviointiselostus ja Suomen ympäristökeskuksen arviointiselostusluonnoksesta antama lausunto.

Edellä 8 a–8 f §:n mukaisesti arvioitua toimintaa koskevassa 9–11 ja 11 a §:n mukaisessa lupapäätöksenteossa on otettava huomioon aavan meren ympäristövaikutusten arviointi, mukaan lukien arviointiselostus, Suomen ympäristökeskuksen arviointiselostusluonnoksesta antama lausunto sekä luonnoksesta annetut mielipiteet ja lausunnot.

Lupapäätökseen on liitettävä tarpeelliset määräykset meriympäristöön kohdistuvien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja tarpeelliset määräykset vaikutusten seuraamiseksi. Lisäksi Suomen ympäristökeskuksen on julkaistava päätösasiakirjat tiedonvälitysjärjestelmässä.

Suomen ympäristökeskuksen on seurattava kansallisen lainkäyttövallan ulkopuoliselle alueelle luvan saaneen hankkeen ympäristövaikutuksia. Hankkeesta vastaavan on toimitettava Suomen ympäristökeskukselle seurantaa varten tarvittavat tiedot luvassa asetettujen ehtojen mukaisesti.

Jos toiminnan havaitaan aiheuttavan sellaisia haitallisia ympäristövaikutuksia, joiden luonnetta tai vakavuutta ei ole ympäristövaikutusten arvioinnissa ennakoitu, Suomen ympäristökeskus voi muuttaa antamaansa lupaa mainittujen vaikutusten ehkäisemiseksi, lieventämiseksi tai hallitsemiseksi.

Suomen ympäristökeskus voi kieltää sitä, joka rikkoo luvan ehtoja, jatkamasta tai toistamasta luvan vastaista menettelyä.

Suomen ympäristökeskus voi esittää huomioita tiedonvälitysjärjestelmässä julkaistusta päätöksestä, joka koskee BBNJ-sopimuksen mukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin soveltamista toisen osapuolen lainkäyttövaltaan tai valvontaan kuuluvaan toimintaan, sekä tällaisen toiminnan ympäristövaikutusten arvioinnista.

Suomen ympäristökeskuksella on toimivalta hoitaa tehtäviä, jotka koskevat osallistumista BBNJ-sopimuksen toisen osapuolen kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisella alueella BBNJ-sopimuksen mukaisesti toteuttamaan strategiseen ympäristöarviointiin.

Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolelle ei suomalaisesta aluksesta, avomeriyksiköstä tai Suomessa lastatusta aluksesta saa sijoittaa ruoppausmassaa mereen ilman Suomen ympäristökeskuksen lupaa, ellei 4 momentista muuta johdu. Suomen kansalainen tai suomalainen yhteisö ei muutoinkaan saa Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella sijoittaa ruoppausmassaa mereen ilman Suomen ympäristökeskuksen lupaa, ellei 4 momentista muuta johdu. (6.5.2025/220)

Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolelle ei suomalaisesta aluksesta, avomeriyksiköstä tai Suomessa lastatusta aluksesta saa sijoittaa ruoppausmassaa mereen ilman Suomen ympäristökeskuksen lupaa, ellei 4 momentista muuta johdu. (26.11.2004/1060)

Edellä 1 momentissa tarkoitettu Suomen ympäristökeskuksen lupa annetaan määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi. Voimassa oleva lupa voidaan ottaa haittaa kärsivän hakemuksesta tai valvontaviranomaisen aloitteesta uudelleen käsiteltäväksi ja, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet, peruuttaa lupa tai muuttaa sen ehtoja. Lupaa ei saa antaa 1 §:n vastaiseen toimintaan. (17.2.1995/221)

Ruoppausmassan sijoittamisesta ja sijoittamisen edellytyksistä annetaan tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ruoppausmassan sisältämiä haitallisia aineita koskevista arviointiperusteista ja ruoppausmassan sisältämien haitallisten aineiden raja-arvoista. (26.11.2004/1060)

Jos suomalainen alus on saanut toisen valtion viranomaiselta asianmukaisen luvan ruoppausmassan sijoittamiseen alueelle, jolla kyseinen valtio kansainvälisen oikeuden perusteella käyttää lainkäyttövaltaa, ei suomalaisen viranomaisen lupaa vaadita. Tällainen toimi ei kuitenkaan saa olla Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen vastainen.

5 momentti on kumottu L:lla 6.5.2025/220 , joka tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Jos 1 momentissa tarkoitettu ruoppausmassan sijoittaminen Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolelle tai sen vaikutukset ulottuvat myös Suomen talousvyöhykkeelle tai aluevesille, lupaviranomaisena on koko hankkeen osalta Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Lupamenettelystä ja muutoksenhausta on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä säädetään vesilaissa (264/1961) . (22.12.2009/1585)

Suomen kansalainen tai suomalainen yhteisö ei saa ilman Suomen ympäristökeskuksen lupaa tehdä rakennelmia aavalle merelle Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolelle. Suomalaisesta aluksesta ei muutoinkaan saa tehdä rakennelmia aavalle merelle Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolelle ilman Suomen ympäristökeskuksen lupaa. Lupaa ei saa antaa 1 §:n vastaiseen toimintaan. (6.5.2025/220)

Suomen kansalainen tai suomalainen yhteisö ei saa ilman Suomen ympäristökeskuksen lupaa tehdä rakennelmia aavalle merelle Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolelle. Lupaa ei saa antaa 1 §:n vastaiseen toimintaan. (26.11.2004/1060)

Edellä 1 momentissa tarkoitettu Suomen ympäristökeskuksen lupa annetaan määräajaksi tai toistaiseksi. Voimassa oleva lupa voidaan ottaa haittaa kärsivän hakemuksesta tai valvontaviranomaisen aloitteesta uudelleen käsiteltäväksi ja, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet, peruuttaa lupa tai muuttaa sen ehtoja. Ennen lupa-asian ratkaisemista on asiassa kuultava liikenneministeriötä. (17.2.1995/221)

3 momentti on kumottu L:lla 6.5.2025/220 , joka tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Jos 1 momentissa tarkoitettu rakennelma ulottuu myös Suomen talousvyöhykkeelle tai aluevesille, lupaviranomaisena on koko hankkeen osalta Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Lupamenettelystä ja muutoksenhausta on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä säädetään vesilaissa. (22.12.2009/1585)

4 momentti on kumottu L:lla 26.11.2004/1060 .

Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella tapahtuvaa öljyn ja kaasun etsintäporausta, hyväksikäyttöä ja muuta niihin liittyvää toimintaa taikka muuta merenpohjan hyväksikäyttöä varten tulee Suomen kansalaisen, suomalaisen yhteisön sekä suomalaisen aluksen tai avomeriyksikön toiminnalle hankkia Suomen ympäristökeskuksen lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos toisen valtion viranomainen on antanut toiminnalle asianmukaisen luvan alueella, jossa kyseinen valtio kansainvälisen oikeuden perusteella käyttää lainkäyttövaltaa. (6.5.2025/220)

Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella tapahtuvaa öljyn ja kaasun etsintäporausta, hyväksikäyttöä ja muuta niihin liittyvää toimintaa taikka muuta merenpohjan hyväksikäyttöä varten tulee suomalaisen aluksen tai avomeriyksikön toiminnalle 2 §:n 3 momentin estämättä hankkia Suomen ympäristökeskuksen lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos toisen valtion viranomainen on antanut toiminnalle asianmukaisen luvan alueella, jossa kyseinen valtio kansainvälisen oikeuden perusteella käyttää lainkäyttövaltaa. (26.11.2004/1060)

Edellä 1 momentissa tarkoitettu Suomen ympäristökeskuksen lupa annetaan määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi. Voimassa oleva lupa voidaan ottaa haittaa kärsivän hakemuksesta tai valvontaviranomaisen aloitteesta uudelleen käsiteltäväksi ja, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet, peruuttaa lupa tai muuttaa sen ehtoja. Lupaa ei saa myöntää tämän lain vastaiseen toimintaan. (17.2.1995/221)

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä niistä tiedoista, joita lupahakemuksessa on esitettävä. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kemikaaleista, joita käytetään merenpohjan tutkimuksessa ja hyväksikäytössä. (26.11.2004/1060)

4 momentti on kumottu L:lla 6.5.2025/220 , joka tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Jos 1 momentissa tarkoitettu toiminta Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella ulottuu myös Suomen talousvyöhykkeelle tai aluevesille, lupaviranomaisena on koko hankkeen osalta Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Lupamenettelystä ja muutoksenhausta on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä säädetään ympäristönsuojelulaissa. (22.12.2009/1585)

Sen lisäksi, mitä 9–11 §:ssä säädetään, Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella aavalla merellä ei suomalaiselta alukselta, avomeriyksiköltä tai ilma-alukselta saa ilman Suomen ympäristökeskuksen lupaa ryhtyä toimeen, josta voi aiheutua meren pilaantumisen vaaraa. Suomen kansalainen tai suomalainen yhteisö ei muutoinkaan saa Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella aavalla merellä ryhtyä ilman Suomen ympäristökeskuksen lupaa toimeen, josta voi aiheutua meren pilaantumisen vaaraa.

Luvassa voidaan antaa tarpeellisia määräyksiä meren pilaantumisen vaaran ehkäisemiseksi.

Sen lisäksi mitä 9–11 §:ssä säädetään, Suomen ympäristökeskuksen on lupaharkinnassaan otettava soveltuvin osin huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa merenhoitosuunnitelmassa esitetään toiminnan vaikutusalueen meren tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Sen lisäksi, mitä 9–11 ja 11 a §:ssä säädetään, Suomen ympäristökeskuksen on lupaharkinnassaan otettava soveltuvin osin huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa merenhoitosuunnitelmassa esitetään toiminnan vaikutusalueen meren tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisella alueella tapahtuvaan meren geenivarojen keräämiseen osallistuvan Suomen kansalaisen, suomalaisen yhteisön ja suomalaisen aluksen omistajan on tehtävä ilmoitus tiedonvälitysjärjestelmään viimeistään kuusi kuukautta ennen meren geenivarojen keräämistä. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos meren geenivarojen keräämiseen osallistuva muu taho on jo tehnyt ilmoituksen.

Ilmoituksen tulee sisältää tiedot keräämisen toteuttamistavasta, tarkoituksesta, sijainnista, ajankohdasta, keräämiseen osallistuvista tahoista ja mahdollisuudesta osallistua siihen sekä tiedonhallintasuunnitelmasta. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä.

Jos ilmoitukseen sisältyviin tietoihin tulee olennaisia muutoksia, ilmoitettuja tietoja on päivitettävä tiedonvälitysjärjestelmään kohtuullisen ajan kuluessa ja mahdollisuuksien mukaan viimeistään geenivarojen keräämisen alkaessa.

Kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisella alueella tapahtuvaan meren geenivarojen keräämiseen osallistuneen Suomen kansalaisen ja suomalaisen yhteisön on tehtävä geenivarojen säilyttämistä ja niitä koskevan digitaalisen sekvenssitiedon tallentamista koskeva ilmoitus tiedonvälitysjärjestelmään heti, kun kyseinen tieto on saatavilla ja viimeistään vuoden kuluttua meren geenivarojen keräämisestä. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos meren geenivarojen keräämiseen osallistunut muu taho on jo toimittanut kyseisen tiedon tiedonvälitysjärjestelmään.

Ilmoituksen tulee sisältää tiedot säilyttämis- tai tallentamispaikasta ja selvitys maantieteellisestä alueesta, jolta meren geenivarat on kerätty. Ilmoitukseen tulee sisältyä myös selvitys niistä tuloksista, joita meren geenivaroihin ja niitä koskevaan digitaaliseen sekvenssitietoon kohdistuneesta toiminnasta on saatavilla, sekä tiedonhallintasuunnitelmaa koskevat päivitykset. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä.

Kansallisen lainkäyttövallan ulkopuoliselta alueelta kerättyjä meren geenivaroja ja mahdollisuuksien mukaan tällaisia geenivaroja koskevaa digitaalista sekvenssitietoa käyttävän Suomen kansalaisen ja suomalaisen yhteisön on tehtävä ilmoitus tiedonvälitysjärjestelmään heti, kun käyttöön liittyvät tiedot ovat saatavilla. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos käyttöön osallistuva muu taho on jo toimittanut kyseisen tiedon tiedonvälitysjärjestelmään.

Ilmoituksen tulee sisältää tieto siitä, mistä käytön tulokset ovat löydettävissä, mitä 11 d §:ssä tarkoitettuja tietoja käytön kohteena olleista meren geenivaroista on ilmoitettu tiedonvälitysjärjestelmään ja missä alkuperäistä näytettä säilytetään. Ilmoitukseen tulee sisältyä myös käytön kohteen saatavuutta koskevat menettelytavat ja tiedonhallintasuunnitelmat sekä tiedot markkinoille saatetun tuotteen myynnistä ja mahdollisesta jatkokehittämisestä. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä.

Suomen kansalaisen ja suomalaisen yhteisön, jonka käytössä on kansallisen lainkäyttövallan ulkopuoliselta alueelta kerättyjä meren geenivaroja tai niitä koskevaa digitaalista sekvenssitietoa, on huolehdittava geenivarojen ja niitä koskevan digitaalisen sekvenssitiedon tallentamisesta julkisesti saatavilla oleviin arkistoihin tai tietokantoihin. Myös geenivaroihin ja niitä koskevaan digitaaliseen sekvenssitietoon liittyvä BBNJ-standardoitu sarjatunniste on tallennettava. Tallentamisesta on huolehdittava heti, kun geenivarat tai niitä koskeva digitaalinen sekvenssitieto on käytettävissä, ja viimeistään kolmen vuoden kuluttua meren geenivarojen tai niitä koskevan digitaalisen sekvenssitiedon käytön aloittamisesta.

Suomalaisen arkiston, kokoelman ja tietokannan ylläpitäjän on merkittävä tieto kansallisen lainkäyttövallan ulkopuoliselta alueelta peräisin olevien meren geenivarojen ja niitä koskevan digitaalisen sekvenssitiedon alkuperästä kansainvälisen käytännön mukaisesti.

Suomalaisen arkiston tai kokoelman ylläpitäjän on huolehdittava siitä, että joka toinen vuosi laaditaan yhteenvetokertomus pääsystä kansallisen lainkäyttövallan ulkopuoliselta alueelta peräisin olevaan meren geenivaraan, jos pääsyä koskevat tiedot ovat käytettävissä.

Suomalaisen tietokannan ylläpitäjän on huolehdittava siitä, että joka toinen vuosi laaditaan yhteenvetokertomus pääsystä kansallisen lainkäyttövallan ulkopuoliselta alueelta peräisin olevia meren geenivaroja koskevaan digitaaliseen sekvenssitietoon.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettu yhteenvetokertomus on toimitettava Suomen ympäristökeskukselle, jonka on huolehdittava yhteenvetokertomuksen toimittamisesta saatavuutta ja hyötyjen jakoa käsittelevälle komitealle.

Mitä 11 c–11 g §:ssä säädetään, ei koske kansainvälisen oikeuden nojalla säänneltyä kalastusta ja siihen liittyvää toimintaa eikä kalastuksella tai siihen liittyvällä toiminnalla kansallisen lainkäyttövallan ulkopuoliselta alueelta pyydystettyjä kaloja tai muita meren elollisia luonnonvaroja, paitsi jos näiden geneettinen tai biokemiallinen koostumus on tutkimisen tai kehittämisen kohteena.

Tämän lain noudattamisen yleinen valvonta kuuluu ympäristöministeriölle.

Lisäksi tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista valvovat Suomen ympäristökeskus ja valtion muut viranomaiset kukin omalla toimialallaan. (6.5.2025/220)

Lisäksi tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista valvovat valtion eri viranomaiset kukin omalla toimialallaan. (26.11.2004/1060)

Ympäristöministeriön tai sen määräämän viranomaisen on annettava tämän lain nojalla annetuista luvista ja niitä koskevista selvityksistä tietoja asianomaiselle kansainväliselle järjestölle sen vahvistamia menettelytapoja ja määräaikoja noudattaen.

Ympäristöministeriön tai sen määräämän viranomaisen on pidettävä kirjaa luvan nojalla mereen Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolelle sijoitettujen ruoppausmassojen sekä 7 §:n 3 momentissa tarkoitettujen mereen laskettujen jätteiden ja muiden aineiden laadusta ja määrästä, sijoittamis- ja laskemispaikasta sekä sijoittamisajankohdasta ja -tavasta. (26.11.2004/1060)

Edellä 7 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tilanteessa tapahtuneesta mereen laskemisesta tulee ilmoittaa välittömästi asianomaiselle kansainväliselle järjestölle sekä muutoin menetellä, kuten merenkulun ympäristönsuojelulaissa tai öljyvahinkojen torjuntalaissa säädetään pilaantumistapahtumasta tehtävästä ilmoituksesta. (29.12.2009/1675)

Suomen ympäristökeskuksen on raportoitava kansallisen lainkäyttövallan ulkopuoliselle alueelle tämän lain nojalla luvan saaneen toiminnan ympäristövaikutuksista BBNJ-sopimuksen nojalla vahvistettujen menettelytapojen mukaisesti. (6.5.2025/220)

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tässä pykälässä tarkoitetuista menettelyistä. (26.11.2004/1060)

Jos joku lyö laimin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen taikka ryhtyy niiden vastaiseen toimeen, ympäristöministeriö voi sakon uhalla velvoittaa asianomaisen määräajassa poistamaan oikeudenvastaisen tilan tai laiminlyönnin taikka asettaa uhan, että tarpeelliset toimenpiteet teetetään asianomaisen kustannuksella. Ministeriö voi määrätä, että sen päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta. Asiassa sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

Rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1–4 §:ssä.

Tämän lain rikkomista koskeva asia pannaan vireille Helsingin käräjäoikeudessa.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Tällä lailla kumotaan meren pilaantumisen ehkäisemisestä 16 päivänä maaliskuuta 1979 annettu laki (298/79) .

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat käsitellään meren pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain mukaisesti.