HE 38/2025

2.1.1Hyvinvointialueiden valtion rahoituksen periaatteet

Valtion rahoituksesta hyvinvointialueiden lakisääteisiin tehtäviin säädetään 1.1.2023 voimaan tulleessa hyvinvointialueiden rahoituksesta annetussa laissa (617/2021, jäljempänä rahoituslaki ).

Rahoituslain 2 luvussa säädetään valtion rahoituksen periaatteista. Valtion rahoitus on rahoituslain 4 §:n mukaisesti yleiskatteellista ja kukin hyvinvointialue päättää saamansa valtion rahoituksen kohdentamisesta tehtäviensä hoitamiseen. Lisäksi hyvinvointialueella on oikeus periä asiakas- ja käyttömaksuja järjestämiensä palvelujen käytöstä siten kuin siitä erikseen säädetään sekä päättää maksutulojen käytöstä.

Rahoituslain 3 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialueille myönnetään valtion rahoitusta hyvinvointialueen asukasmäärän, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvetta kuvaavien tekijöiden, asukastiheyden, vieraskielisyyden, kaksikielisyyden, saaristoisuuden, saamenkielisyyden, yliopistosairaalalisän, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimien ja pelastustoimen riskitekijöiden perusteella. Näiden määräytymistekijöiden osuudet vuoden 2022 tasossa ovat olleet seuraavat:

Pykälän 2 momentin mukaan edellä mainittujen määräytymistekijöiden osuudet muuttuvat vuosittain määräytymistekijöiden ja hyvinvointialueiden tehtävämuutosten perusteella kohdistuvan rahoituksen muutosten mukaisesti.

Rahoituslain 5–10 §:ssä säädetään siitä, miten hyvinvointialueiden rahoitus koko maan tasolla määräytyy kullekin talousarviovuodelle.

Rahoituslain 5 §:n mukaan valtion rahoituksen perusteena käytetään hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen käyttökustannuksia, rahoituskustannuksia sekä suunnitelman mukaisia poistoja ja arvonalentumisia. Huomioitavista käyttökustannuksista vähennetään vuosikohtaisesti hyvinvointialueiden asiakas- ja käyttömaksut sekä muut toiminta- ja rahoitustuotot.

Rahoituslain 6 §:n mukaan valtion rahoituksen taso kullekin varainhoitovuodelle perustuu hyvinvointialueiden edellisen vuoden laskennallisiin kustannuksiin. Valtion rahoituksen tasoa korotetaan vuosittain siten kuin 7–10 §:ssä säädetään. Pelastustoimen rahoituksen tason korottamiseen ei kuitenkaan sovelleta 7 §:ää.

Rahoituslain 7 §:ssä säädetään siitä, miten palvelutarpeen kasvu otetaan huomioon kullekin talousarviovuodelle etukäteen hyvinvointialueiden koko maan tason rahoituksessa. Pykälän mukaan valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä palvelutarpeen muutos otetaan huomioon siihen määrään asti, että käyttökustannusten vuosittainen kasvu vastaa 80 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen arvioidusta vuosittaisesta kasvusta. Rahoituslain 36 §:n 2 momentin mukaan vuosina 2023 ja 2024 palvelutarpeen kasvu otettiin kuitenkin etukäteen huomioon hyvinvointialueen rahoituksen tasoa tarkistettaessa kokonaisuudessaan. Rahoituslain 36 §:n 1 momentin mukaan palvelutarpeen arvioitua vuosittaista kasvua korotetaan siirtymävaiheen kustannusten vuoksi 0,2 prosenttiyksiköllä vuosina 2023–2029.

Lisäksi valtion rahoituksen tasossa otetaan vuosittain etukäteen huomioon rahoituslain 8 §:n mukaisesti kustannustason muutos hyvinvointialueiden hintaindeksin mukaisesti. Kustannustason muutosta laskettaessa otetaan huomioon hyvinvointialueiden edellisen vuoden laskennalliset kustannukset, palvelutarpeen muutos sekä toteutuneiden kustannusten jälkikäteinen tarkistus.

Rahoituslain 9 §:n 1 momentin mukaan valtion rahoituksen tasoa varainhoitovuodelle määritettäessä otetaan huomioon myös hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien laajuuden tai laadun muutos, jos se aiheutuu asianomaista tehtävää koskevasta laista tai asetuksesta, lakiin tai asetukseen perustuvasta valtion viranomaisen määräyksestä tai valtion talousarviosta. Valtion rahoitusta voidaan joko korottaa tai alentaa tehtävien laajuuden tai laadun muutoksen perusteella. Tehtävien laajuuden tai laadun muutos voi perustua valtion talousarvioon siltä osin kuin hyvinvointialueen tehtäviä koskevasta lainsäädännöstä ei muuta aiheudu. Tehtävämuutoksen vaikutukset otetaan huomioon nettokustannusten mukaan, eli esimerkiksi samanaikaisesti aiheutuva vaikutus asiakasmaksuihin otetaan huomioon. Vuoden 2025 alusta voimaan tullessa pykälän 2 momentissa sääntelyä on täydennetty koskemaan myös tehtävämuutoksista erikseen säädettyjä muutoksia asiakasmaksuihin.

Lisäksi rahoituslain 10 §:n mukaisesti hyvinvointialueiden koko maan tason rahoituksessa talousarviovuodelle otetaan huomioon hyvinvointialueiden toteutuneet kustannukset kahden vuoden viiveellä. Toteutuneet kustannukset otetaan huomioon vuosittain jälkikäteen hyvinvointialueiden Valtiokonttorille toimittamien tilinpäätöstietojen mukaisesti. Jälkikäteistarkistus voi olla joko rahoitusta lisäävä tai vähentävä riippuen tarkistettavan vuoden koko maan tason rahoituksen ja toteutuneiden kustannusten erotuksesta. Ensimmäinen rahoituksen jälkikäteistarkistus on tehty vuoden 2023 toteutuneiden kustannusten perusteella vuoden 2025 rahoitukseen. Siinä otettiin huomioon vuoden 2023 rahoituksen ja toteutuneiden kustannusten erotus kokonaisuudessaan ja lisättiin tämä vuoden 2025 rahoitukseen. Tämä jälkikäteistarkistus jää rahoituksen pohjaan pysyvästi. Seuraavina vuosina tehtävissä jälkikäteistarkistuksissa tarkistettavan vuoden laskennallisen rahoituksen ja toteutuneiden kustannusten erotus otetaan rahoitusta kasvattavana tai vähentävänä huomioon vain siltä osin kuin se poikkeaa rahoitukseen jo aiemmin tehdyn jälkikäteistarkistuksen määrästä.

Rahoituslain 3 §:n 3 momentin mukaan koko maan tason rahoitus jaetaan hyvinvointialueille siten, että kullekin hyvinvointialueelle myönnetään valtion rahoituksena euromäärä, joka saadaan laskettaessa yhteen 13 §:ssä tarkoitetut sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset ja 21 §:ssä tarkoitetut pelastustoimen laskennalliset kustannukset.

2.1.2Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien rahoitus

Rahoituslain 3 luvussa säädetään siitä, miten rahoitus kohdennetaan hyvinvointialueille sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin.

Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon laskennallisten kustannusten painotukset

Rahoituslain 13 §:n 3 momentissa säädetään terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon tarpeeseen perustuvien laskennallisten kustannusten laskennassa käytettävistä painotuksista eli niin kutsutuista sektoripainoista. Voimassa olevassa laissa määritellyt painotukset pohjautuvat Tilastokeskuksen kuntien ja kuntayhtymien taloustilaston mukaisiin kustannustietoihin vuodelta 2020. Sen mukaisesti terveydenhuollon painotus on 59,16 prosenttia, vanhustenhuollon 19,78 prosenttia ja sosiaalihuollon 21,06 prosenttia.

Pykälän 4 momentin mukaan tehtäväkohtaiset painotukset muuttuvat vuosittain hyvinvointialueiden uusien ja laajenevien tehtävien perusteella kohdistuvan rahoituksen muutosten mukaisesti. Tehtävämuutoksen sisällöstä riippuen lisättävä tai vähennettävä rahoitus kohdennetaan yhdelle tai useammalle sektoripainolle tai muille sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen määräytymistekijöille. Vuoden 2025 rahoituksessa terveydenhuollon painoarvo on 58,36 prosenttia, vanhustenhuollon 19,99 prosenttia ja sosiaalihuollon 21,65 prosenttia. Muutosten vaikutuksista rahoituslaskelman perushintoihin säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella vuosittain.

Edelleen pykälän 4 momentin mukaisesti painotuksista säädetään vähintään kolmen vuoden välein. Koska edellisen kerran painotuksista on säädetty keväällä 2022 vuoden 2023 alusta voimaan tulleella lailla (700/2022) , painotukset on säädettävä viimeistään vuoden 2026 alusta lukien.

Terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekerroin

Hyvinvointialueiden rahoitusmallissa keskeisestä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeeseen perustuvasta määräytymistekijästä säädetään rahoituslain 14 §:ssä. Pykälän ensimmäisen momentin mukaan hyvinvointialueen terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet lasketaan terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavien sairauksiin ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvien tarvetekijöiden ja niiden painokertoimien sekä 13 §:n 3 momentissa tarkoitettujen tehtäväkohtaisten painotusten perusteella. Tarvetekijät ja niiden painokertoimet ovat lain liitteenä.

Tarvetekijät kattavat sairastavuustietoja, ikärakenteen, sosioekonomisia tekijöitä sekä muita taustatietoja. Voimassa olevan rahoituslain mukaiset tarvetta kuvaavat tekijät perustuvat THL:n vuoden 2022 tutkimukseen. Kyseisen tutkimuksen perusteella säädettiin voimassa olevan rahoituslain liitteenä olevat 14 §:n mukaiset tarvetekijät ja niiden painokertoimet ( HE 68/2022 – L700/2022) ennen uudistuksen voimaantuloa. Vuoden 2022 tarvemallin päivityksen seurauksena tarvetekijöiden määrä kasvoi huomattavasti edeltävästä tutkimuksesta, joka oli alkuperäisen rahoituslain vaikutusarvioiden pohjana ( HE 241/2020 – L 617/2021). Vuoden 2022 tutkimuksen perusteella tarvemallissa huomioitiin terveydenhuollon tarvetekijöitä 189, vanhustenhuollon 63 ja sosiaalihuollon 73.

THL laskee kullekin hyvinvointialueelle terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon tarvekertoimet vuosittain uusimpien rekisteriaineistojen perusteella. Rahoituksen alueellinen kohdentuminen siten muuttuu vuosittain tarvekertoimen päivityksen myötä. Tarvekertoimen päivityksen tulisi heijastella muutoksia alueellisessa sairastavuudessa ja sosioekonomisissa tekijöissä, jolloin rahoituksen muutokset vastaisivat mahdollisimman hyvin muutoksia kustannuksia aiheuttavissa tekijöissä. Aluekohtaisissa tarvekertoimissa on ollut suhteellisen paljon vaihtelua vuosien välillä.

Rahoituslain 38 §:ssä säädetään vuosien 2023 ja 2024 aluekohtaisten terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon tarvekertoimien laskentaa koskevasta poikkeuksesta, jonka mukaan näille vuosille palvelutarvekertoimet määriteltiin poikkeuksellisesti kahden vuoden tietojen perusteella. Vuodelle 2023 palvelutarvekertoimet määriteltiin vuosien 2019 ja 2020 tietojen perusteella määriteltyjen palvelutarvekertoimien keskiarvon perusteella ja vuodelle 2024 vuosien 2019 ja 2021 tietojen perusteella määriteltyjen palvelutarvekertoimien keskiarvon perusteella. Keväällä 2022 säädetyn poikkeussäännöksen ( HE 68/2022 ) taustalla oli korona-aika. Vuosien 2020 ja 2021 tietojen arvioitiin olevan sellaisia, että niiden perusteella palvelujen käyttö määräytyisi olennaisesti tavanomaista vuotta poikkeavalla tavalla, mikä vaikuttaisi tarvekertoimien laskentaan. Näin ollen vuotta 2019 voitiin pitää viimeisimpänä ”puhtaana” tilastovuotena. Poikkeussäännöksen myötä koronavuosien palvelujen käytön osalta poikkeuksellinen tilanne ei päässyt liiaksi vaikuttamaan rahoituksen tasoon.

Vuoden 2025 rahoitus sen sijaan määräytyi rahoituslain 14 §:n 3 momentin mukaisesti yhden vuoden eli vuoden 2022 tietojen perusteella. Muutokset vuosien 2024 ja 2025 rahoituksen välillä osoittautuivat varsin suuriksi. Rahoituksen vakauden ja ennakoitavuuden näkökulmasta suuret muutokset ovat ongelmallisia, joten tulisi arvioida, olisiko kahden vuoden tietojen keskiarvon käyttäminen jatkossa perusteltua.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kertoimesta (hyte-kerroin) säädetään rahoituslain 15 §:ssä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen perusteella määräytyvät hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen perushinta hyvinvointialueen asukasmäärällä sekä hyvinvointialueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kertoimella. Rahoituslain 3 §:n mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta kohdentuu noin yksi prosentti. Rahoituslain voimaantulosäännösten (33 §:n 1 momentti) mukaan hyte-kertoimen perusteella määräytyvä rahoitus otetaan huomioon vuodesta 2026 lukien, ja tätä ennen kriteerin perusteella jaettava rahoitus määräytyy asukasperusteisesti. Rahoituslain 35 §:n mukaisesti myös aluekohtaiset siirtymätasaukset päivitetään hyte-kertoimella vuodesta 2026 alkaen.

Hyte-kertoimen tarkoituksena on kannustaa ja tukea hyvinvointialueita toteuttamaan monipuolisia ja suunnitelmallisia toimia, jotka kohdistuvat laaja-alaisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä kansansairauksien ehkäisyyn, ikääntyvän väestön toimintakyvyn edistämiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn sekä sosiaalisen hyvinvoinnin ja työllistymisen edistämiseen. Hyte-kertoimen malli ja siihen valitut indikaattorit ovat yli kaksi hallituskautta kestäneen asiantuntija- ja kehittämistyön tulos.

Rahoituslain 15 §:n 1 momentin mukaan kullekin hyvinvointialueelle lasketaan hyte-kerroin hyvinvointialueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimintaa ja toiminnan tulosta kuvaavien indikaattoreiden perusteella. Molempien osuuksien painoarvo kertoimen laskemisessa on 50 prosenttia. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerrointa laskettaessa käytetään pykälän 3 momentin mukaan Tilastokeskuksen väestörakennetilaston tietoja asukasmääristä varainhoitovuotta edeltävästä vuodenvaihteesta sekä Kansaneläkelaitoksen, THL:n, Tilastokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön tilastotietoja varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta sekä sitä edeltäneeltä vuodelta. Kertoimen määrittelyssä käytetään uusimpia käytettävissä olevia tietoja. Jos tietoa ei ole lainkaan saatavilla, saa hyvinvointialue kyseisen tiedon osalta laskennassa alimman mahdollisen arvon.

Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kertoimen määrittelyssä käytettävistä indikaattoreista, niiden painokertoimista sekä laskennassa käytettävistä tilastotiedoista.

Vuoden 2023 alusta voimaan tulleen hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1392/2022, jäljempänä rahoitusasetus ) 3 §:ssä säädetään hyte-kertoimen indikaattoreista ja kertoimen laskennasta niiden perusteella. Pykälän 2 ja 3 momenteissa säädetään hyte-kertoimeen sisältyvistä kuudesta toimintaa kuvaavasta prosessi-indikaattorista ja viidestä toiminnan tulosta kuvaavasta tulosindikaattorista. Prosessi-indikaattorit kuvaavat hyvinvointialueen voimavaroja ja toimenpiteitä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Samalla ne kuvaavat myös edellytysten luomista vaikuttavalle ja koordinoidulle hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle. Tulosindikaattorit kuvaavat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tuloksellisuutta väestötasolla. Pisteytyksessä huomioidaan kahden tarkasteluvuoden välinen muutos indikaattorin arvossa.

Taulukko 1. Hyte-kertoimeen sisältyvät indikaattorit

Edellä mainituista indikaattoreista poistettiin vuoden 2025 alusta asetusmuutoksella (873/2024) kaksi prosessi-indikaattoria: koulukuraattorin työpanoksen määrä viikossa jaettuna 100 oppilaalla ja koulupsykologin työpanoksen määrä viikossa jaettuna 100 oppilaalla. Koulukuraattori- ja koulupsykologimitoitukseen vuosina 2022 ja 2023 voimaan tulleiden lainsäädäntömuutosten seurauksena nämä indikaattorit osoittautuivat päällekkäisiksi hyvinvointialueiden lakisääteisten tehtävien kanssa. Koska lakimuutosten yhteydessä mitoitukseen on kohdennettu rahoitusta, ei ollut tarkoituksenmukaista enää sisällyttää kyseisiä indikaattoreita hyte-kannustimeen.

Rahoitusasetuksen 3 §:n 4 momentin mukaan hyte-kertoimen pisteytyksessä toiminnan tulosta kuvaavien indikaattoreiden tulokset skaalataan vaihteluvälillä 0–100, jolloin paras alue saa 100 pistettä ja heikoin 0 pistettä. Toiminnan tulosta kuvaavista indikaattoreista lasketaan kahden viimeisimmän vuoden erotus kuvaamaan tapahtunutta muutosta. Kaikki erotukset skaalataan niin, että vaihteluväliksi tulee 0–100. Jos indikaattorin arvo on jo tavoitetilanteessa, otetaan tämä huomioon laskennassa siten, että hyvinvointialue saa kyseisen indikaattorin osalta maksimipisteet.

Hyte-kertoimen pohjana olevien sääntelyä olisi tarpeen täydentää siten, että se kannustaisi alueita hyte-toimiin huomioimalla myös alueen paremman lähtötilanteen. Asetuksenantovaltuutta tulisi tältä osin täydentää ja mahdollistaa tarkempien säännösten antaminen myös hyte-kertoimien laskennasta, kuten indikaattorien pisteytyksen laskentatavasta. Asetuksessa tulisi täydentää sääntelyä toimintaa ja voimavaroja kuvaavien indikaattorien eli prosessi-indikaattorien laskentatavasta, josta ei voimassa olevassa asetuksessa lainkaan säädetä.

Asetuksen 3 §:n 6 momentin mukaan hyvinvointialueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin lasketaan keskiarvona hyvinvointialueen toimintaa kuvaavien indikaattoreiden keskiarvosta ja hyvinvointialueen toiminnan tulosta kuvaavien indikaattorien kahden viimeisimmän vuoden erotuksen keskiarvosta sekä jakamalla näin saatu hyvinvointialueen keskiarvo vastaavalla koko maan keskiarvolla.

Hyte-kertoimen mukainen rahoitus tulee osaksi hyvinvointialueiden rahoitusta ensi kertaa vuoden 2026 alusta, joten sääntelyn toimivuudesta ei ole vielä kokemusta. Koska hyte-kerrointa on valmisteltu pitkään ja perusteellisesti jo edellisillä hallituskausilla, ei tässä vaiheessa ole tarkoituksenmukaista tehdä suuria muutoksia malliin tai sen kriteeristöön, vaan ainoastaan arvioida ajantasaisen tiedon perusteella mallin toimivuus ja sen sisällön ja aineiston saatavuuden ajankohtainen tilanne. Rahoitusasetuksessa tarkemmin säädetyn mallin indikaattorit muodostuvat niistä tiedoista, jotka ovat saatavilla kaikista hyvinvointialueista. Saatavilla oleva tietopohja on asettanut osin rajoitteita mallin kehittämiselle. Esimerkiksi sosiaalipalvelujen ehkäisevän ja edistävän työn resursseista ja toiminnasta ei ole vielä vertailukelpoista tietoa saatavilla kaikista alueista. Mallin toimivuutta onkin tarpeen seurata sekä arvioida pisteytystä, kannustavuuden ja indikaattorivalintojen näkökulmasta. Tietopohjaa kehitetään jatkuvasti ja uusia indikaattoreita on mahdollista ottaa käyttöön, kun uutta luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa on saatavilla.

2.1.3Pelastustoimen tehtävien rahoitus

Rahoituslain 4 luvussa säädetään siitä, miten pelastustoimen tehtävien rahoitus kohdennetaan hyvinvointialueille.

Rahoituslain 21 §:ssä säädetään pelastustoimen laskennallisten kustannusten perusteista. Hyvinvointialueen pelastustoimen laskennalliset kustannukset muodostuvat kertomalla asukaskohtainen pelastustoimen perushinta hyvinvointialueen asukasmäärällä ja lisäämällä tuloon pelastustoimen asukastiheyden ja riskitekijöiden perusteella määritellyt laskennalliset kustannukset. Edellä mainituista tekijöistä asukasmäärän painotus on 65 prosenttia, asukastiheyden 5 prosenttia ja riskitekijöiden 30 prosenttia. Valtioneuvoston asetuksella säädetään vuosittain seuraavaa varainhoitovuotta varten hyvinvointialueiden pelastustoimen asukaskohtaisesta perushinnasta, 22 §:ssä tarkoitetusta asukastiheyden perushinnasta ja 23 §:ssä tarkoitetusta riskitekijöihin perustuvasta perushinnasta.

Rahoituslain 22 §:ssä säädetään pelastustoimen asukastiheyskertoimesta. Pykälän 1 momentin mukaan hyvinvointialueen pelastustoimen asukastiheyskerroin lasketaan jakamalla koko maan keskimääräinen asukastiheys hyvinvointialueen asukastiheydellä. Kerrointa laskettaessa käytetään Tilastokeskuksen väestörakennetilaston tietoja asukasmääristä varainhoitovuotta edeltävästä vuodenvaihteesta sekä Tilastokeskuksen tietoja kokonaispinta-alasta.

Pykälän sanamuotoon on jäänyt virhe, joka tarkoittaa viittausta sellaisen ajankohdan tietoihin, jotka eivät ole vielä käytettävissä kerrointa laskettaessa. Kerrointa laskettaessa tulisi käyttää Tilastokeskuksen väestörakennetilaston tietoja asukasmääristä varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden lopussa. Vastaava virhe korjattiin lain 23 §:n 1 momentissa lailla hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain muuttamisesta (884/2024) , joka tuli voimaan vuoden 2025 alusta.

Rahoituslain 23 §:ssä säädetään pelastustoimen riskikertoimesta. Pykälän 1 momentin mukaan hyvinvointialueen pelastustoimen riskikerroin perustuu pelastustoimen järjestämisestä annetun lain (613/2021) 3 §:ssä tarkoitettuihin pelastustoimen palvelutasoa määrittäviin kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin ja onnettomuus- tai muihin uhkiin. Pelastustoimen riskikertoimen määrittämiseksi hyvinvointialue jaetaan yhden neliökilometrin suuruisiksi ruuduiksi, joille kullekin Tilastokeskus laskee riskitason. Riskitason perusteella riskiruudut jaetaan neljään riskiluokkaan I, II, III ja IV. Pelastustoimen riskikerroin lasketaan jakamalla hyvinvointialueen riskiruututiheys koko maan riskiruututiheydellä. Riskikertoimen laskennassa otetaan huomioon ne riskiruudut, joiden Tilastokeskuksen laskema tai joilla tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella määräytyvä riskiluokka on I ja II tai joiden painokerroin ruudulla sijaitsevan riskikohteen tai sillä harjoitetun toiminnan perusteella on 1. Kerrointa laskettaessa käytetään Tilastokeskuksen väestörakennetilaston tietoja asukasmääristä varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden lopussa.

Pykälän 2 momentin mukaan riskikertoimen perusteella määräytyvät hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty pelastustoimen riskikertoimen perushinta hyvinvointialueen asukasmäärällä ja pelastustoimen riskikertoimella.

Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin riskiruutujen riskitason laskennasta, pelastustoimen riskikertoimen määrittelyssä käytettävistä tekijöistä ja niiden painokertoimista. Riskikertoimen tekijöistä ja niiden painokertoimista säädetään vähintään neljän vuoden välein.

Rahoitusasetuksen 4 §:ssä säädetään pelastustoimen riskikertoimen tekijöistä ja niiden painokertoimista. Pykälän 1 momentin mukaan rahoituslain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetun pelastustoimen riskikertoimen määrittämiseksi hyvinvointialueen alue jaetaan yhden neliökilometrin suuruisiksi ruuduiksi, joille kullekin Tilastokeskus laskee regressiomallin avulla riskitason. Regressiomallin selittäjinä ovat asukasluku, kerrosala ja niiden yhteisvaikutus. Riskitason perusteella riskiruudut jaetaan neljään riskiluokkaan I, II, III ja IV. Pykälän 2 momentin mukaan riskiluokkaan I ja II kuuluvan riskiruudun painokerroin on 1. Riskiluokkaan III ja IV kuuluvan riskiruudun painokerroin on 0. Pykälän 3 momentin mukaan sellaisen riskiluokkaan III ja IV kuuluvan riskiruudun painokerroin, jolla sijaitsevalle kohteelle on pelastuslain 48 §:n nojalla laadittava erityistä vaaraa aiheuttavien kohteiden ulkoinen pelastussuunnitelma tai jolla sijaitsee kokonaishenkilömäärältään yli 1500 henkilön puolustusvoimien pysyvässä käytössä oleva alue taikka jolla sijaitsee lentoasema, jolle on reitti- tai tilausliikennettä, on kuitenkin 1.

Voimassa olevan rahoituslain sääntelyä pelastustoimen riskikertoimen laskennassa huomioon otettavista tiedoista on tarpeen muuttaa tapahtuneiden onnettomuuksien osalta. Rahoituslain 23 §:n 1 momentin mukaan pelastustoimen riskikertoimen laskennassa otetaan huomioon ne riskiruudut, joiden Tilastokeskuksen laskema tai joilla tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella määräytyvä riskiluokka on I ja II. Tapahtuneet onnettomuudet tarkoittavat alueen onnettomuushistoriaa. Hyvinvointialuekohtaisesti kohdennettavan pelastustoimen laskennallisen rahoituksen tulee perustua kyseisen vuoden pelastustoimen palvelutarpeeseen, ei aiemman vuoden toteutuneisiin onnettomuuksiin tai tehtäviin ja niiden aiheuttamiin kustannuksiin. Tämän vuoksi riskikertoimen laskennassa ei tulisi ottaa huomioon tapahtuneita onnettomuuksia. Säännökseen on tältä osin jäänyt sen säätämisvaiheessa virhe.

Laissa ei ole säädetty riskiluokkaan I ja II kuuluvien riskiruutujen painokertoimesta. Rahoitusasetuksen 4 §:n 2 momentissa säädetään, että riskiluokkaan I ja II kuuluvan riskiruudun painokerroin on 1 ja että riskiluokkaan III ja IV kuuluvan riskiruudun painokerroin on 0. Painokertoimesta olisi tarkoituksenmukaista säätää lain tasolla.

Rahoituslain 23 §:n 1 momentissa todetaan lisäksi, että riskikertoimen laskennassa otetaan huomioon myös ne riskiruudut, joiden painokerroin ruudulla sijaitsevan riskikohteen tai sillä harjoitetun toiminnan perusteella on 1. Tällaisia riskikohteita tai harjoitettua toimintaa ovat sellaiset asetuksessa tarkemmin määritellyt kohteet ja toiminta, jotka sijaitsevat riskiluokkaan III ja IV kuuluvilla riskiruuduilla kuten esimerkiksi ydinvoimalaitokset, tietyt vaarallisia kemikaaleja käsittelevät ja varastoivat tuotantolaitokset, tietyn kokoiset puolustusvoimien käytössä oleva alueet sekä lentoasemat, joille on reitti- tai tilausliikennettä.

Pelastustoimen riskikertoimella tavoitellaan pelastustoimen laskennallisen rahoituksen kohdentamista hyvinvointialueille riskien mukaisesti. Pelastustoimen palvelujen tuottamisen kustannukset muodostuvat suurilta osin henkilöstökuluista. Riskiluokkaan I ja II kuuluvien ruutujen alueilla pelastustoimen palveluja tuotetaan pääasiassa alueiden riskien mukaisesti välittömässä valmiudessa olevalla henkilöstöllä. Sen sijaan riskiluokkaan III ja IV kuuluvissa ruuduissa pelastustoimen palvelujen tarve on riskiluokkaan I ja II kuuluvia ruutuja vähäisempää. Näissä ruuduissa sijaitsevat riskikohteet tai riskiä nostava toiminta tulee huomioida pelastustoimen toimintavalmiudessa. Toimintavalmiuden rakentaminen riskejä vastaavaksi nostaa palvelujen järjestämisen kustannuksia. Tästä syystä laskennallisen rahoituksen määräytymisessä on perusteltua huomioida III ja IV ruuduissa sijaitsevat erityiset riskit.

Osa asetuksessa määritellyistä riskikohteista tai harjoitetusta toiminnasta voi sijoittua fyysisesti useamman riskiruudun alueelle. Tulkintakäytännössä on katsottu, että painokerroin 1 annetaan niille riskiluokkaan III tai IV kuuluville riskiruuduille, joille asetuksessa tarkoitetusta riskikohteesta tai harjoitetusta toiminnasta kohdistuu vähintään 51 prosenttia riskiruudun pinta-alasta. Tämä tulkintakäytäntö on johtanut siihen, että yksittäinen riskikohde tai harjoitettu toiminta on voitu huomioida usean riskiruudun osalta painokertoimella 1. Riskiruutujen lukumäärän laskennassa on huomioitu lentoasemien osalta myös kiitoradat, varuskuntien osalta varsinainen kasarmialue ja ulkoisia pelastussuunnitelmia edellyttävien riskikohteiden osalta se alue, joka edellyttää pelastustoimelta erityistoimia valmiuden osalta. Tiedot siitä, miten riskikohteet ja harjoitettu toiminta sijoittuvat riskiruuduille, on saatu pelastuslaitoksilta. Riskikertoimen laskennassa riskikohde tai harjoitettu toiminta tulisi huomioida kokonaisuutena siten, että se nostaisi vain yhden riskiruudun painokerrointa. Riskikohteen tai harjoitetun toiminnan sijoittuminen maantieteellisesti usean riskiruudun alueelle ei lähtökohtaisesti lisää pelastustoimen palveluntarvetta samassa suhteessa.

Pelastustoimen riskikerroin perustuu pelastustoimen kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin ja onnettomuus- tai muihin uhkiin, jotka määrittävät pelastustoimen palvelutasoa. Pelastustoimen riskikertoimessa huomioidaan riskiluokkaan I ja II kuuluvat ruudut, sillä siellä, missä on asutusta, on myös riskejä, mikä lisää pelastustoimen palveluntarvetta. Lisäksi asetuksessa määritellyt riskikohteet ja toiminta sisältävät riskejä, jotka tulee huomioida palvelutasossa. Kaikki asetuksessa määritellyt riskikohteet ja harjoitettu toiminta eivät kuitenkaan ole riskitasoltaan keskenään samansuuruisia. Eri kohteet ja toiminta aiheuttavat siten eritasoista palveluntarvetta. Eri riskikohteille ja harjoitetulle toiminnalle tulisikin voida säätää eri suuruisia painokertoimia. Toisin sanoen pelastustoimen riskikertoimen laskennassa tulisi huomioida riskiluokkaan III ja IV kuuluvien ruutujen osalta riskiin perustuva kiinteä, toiminnallisesta maantieteellisestä laajuudesta riippumaton painokerroin.

Sisäministeriön antamassa Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeessa käytetään samaa riskiruudun käsitettä kuin nyt käsiteltävänä olevassa rahoituslain 23 §:ssä. Maantieteellisesti kyseessä on sama alue, mutta riskiruuduille kohdistettavien riskiluokkien laskentaperusteet eroavat toimintavalmiuden suunnittelun ja rahoituksen määräytymisen osalta toisistaan, mikä voi aiheuttaa sekaannusta. Sekaantumisvaaran välttämiseksi olisi perusteltua muuttaa terminologiaa.

Sisäministeriö on toteuttamassa vuosien 2025 ja 2026 aikana hyvinvointialueiden pelastustoimen palvelutarpeen määrittelyyn liittyvän tutkimushankkeen. Hankkeen tavoitteena on kartoittaa sellaisia pelastustoiminnan suorituskykyjä mitoittavia tekijöitä, joilla on vaikutusta pelastustoimen palvelutarpeesta aiheutuviin kustannuksiin, testata ja analysoida tilastollisesti pelastustoiminnan suorituskykyjä mitoittavien tekijöiden ja kustannusten välistä korrelaatiota sekä tunnistaa pelastustoimen keskeisimmät palvelutarvetta kuvaavat riskitekijät. Hankkeen tulosten perusteella on mahdollista arvioida riskikertoimen laskennassa käytettäviä tekijöitä tarkemmin.

2.1.4Siirtymätasaus

Rahoituslain 35 §:ssä säädetään hyvinvointialuekohtaisista siirtymätasauksista, joiden tarkoituksena on tukea alueilla hallittua siirtymää aiemmasta kuntien rahoitukseen perustuvasta rahoitusmallista rahoituslain mukaiseen laskennalliseen rahoitukseen. Siirtymätasauksena otetaan huomioon hyvinvointialueen laskennallisten kustannusten mukaisen rahoituksen ja alueen kuntien toteutuneiden kustannusten erotus vuoden 2022 tasossa siten, että vuosien 2023–2029 aikana rahoitus muuttuu porrastetusti kohti laskennalliseen rahoitukseen perustuvaa rahoitusta.

Kullekin hyvinvointialueelle lasketaan siirtymätasaus alueen kuntien vuoden 2022 toteutuneiden sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen kustannusten ja vuoden 2022 tasossa lasketun laskennallisen rahoituksen välisenä erotuksena. Siirtymätasauksiin ei tehdä rahoitusmallin mukaisia palvelutarve- ja indeksikorotuksia, vaan ne ovat pysyvästi vuoden 2022 hintatasossa.

Rahoituslain 35 §:n 2 momentissa säädetään siirtymätasausvähennyksestä. Sen mukaan, jos hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset ovat toteutuneita kustannuksia suuremmat, siirtymätasauksena hyvinvointialueen rahoituksesta vähennetään laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus kokonaan vuonna 2023 ja vuosina 2024–2029 erotuksesta asukasta kohden seuraavasti:

enintään 10 euroa vuonna 2024;

enintään 30 euroa vuonna 2025;

enintään 60 euroa vuonna 2026;

enintään 90 euroa vuonna 2027;

enintään 150 euroa vuonna 2028;

enintään 200 euroa vuonna 2029.

Pykälän 3 momentin mukaan enimmäismuutoksen (+200 euroa) ylittävä osuus tasataan toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella. Siten mikäli hyvinvointialueen laskennallinen rahoitus vuoden 2022 tasossa on alueen kuntien vuoden 2022 kustannuksia yli 200 euroa asukasta kohti laskettuna korkeampaa, vähennetään kyseisen alueen rahoituksesta siirtymätasausvähennyksenä todellisen erotuksen ja 200 euroa asukasta kohti välinen erotus.

Pykälän 4 momentissa säädetään siirtymätasauslisästä. Momentin mukaan, jos hyvinvointialueen laskennalliset kustannukset ovat toteutuneita kustannuksia pienemmät, siirtymätasauksena hyvinvointialueen rahoitukseen lisätään laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus kokonaan vuonna 2023 ja erotukseen asukasta kohden seuraavasti:

enintään 10 euroa vuonna 2024;

enintään 20 euroa vuonna 2025;

enintään 30 euroa vuonna 2026;

enintään 40 euroa vuonna 2027;

enintään 50 euroa vuonna 2028.

Momenttia muutettiin 10.3.2023 voimaan tulleella lailla 292/2023, jolla siirtymätasauslisän porrastusta muutettiin ja vuodesta 2028 enimmäismuutokseksi säädettiin -50 euroa aiemman -100 euron sijasta.

Pykälän 5 momentin mukaan enimmäismuutoksen (-50 euroa) ylittävä osuus tasataan toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella. Siten mikäli hyvinvointialueen kuntien vuoden 2022 kustannukset ovat vuoden 2022 tasossa laskettua laskennallista rahoitusta yli 50 euroa asukasta kohti laskettuna suuremmat, lisätään kyseisen alueen rahoitukseen siirtymätasauslisänä todellisen erotuksen ja -50 euroa asukasta kohti välinen erotus.

Pykälän 6 momentin mukaan siirtymätasauksen perusteena oleva laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotus lasketaan vuoden 2022 tasolla. Hyvinvointialueen alueen kuntien toteutuneet kustannukset otetaan huomioon kuntakohtaisesti vuosien 2021 ja 2022 keskiarvoina, jotka korotetaan vuoden 2022 koko maan tasolle. Keskiarvon laskennassa käytetään vuodelta 2021 kuntien Valtiokonttorille toimittamia tilinpäätöstietoja ja vuodelta 2022 kuntien talousarviotietoja. Toteutuneet kustannukset tarkistetaan vuonna 2023 vuoden 2024 rahoituksesta lukien kuntien Valtiokonttorille toimittamien vuoden 2022 palvelukohtaisten tilinpäätöstietojen perusteella. Tarkistuksen yhteydessä kuntien vuosien 2021 ja 2022 tilinpäätöksiin kirjatut takautuvat palkkaharmonisaatiokustannukset sekä merkittävästi toteutuneita kustannuksia vääristävät kunnan yksittäiset tilinpäätöstiedot otetaan huomioon noudattaen kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (618/2021) 57 §:n 3 momenttia ja mainitun pykälän 6 momentin nojalla säädettyä.

Pykälän 7 momentin mukaan hyvinvointialuekohtaiset siirtymätasaukset tarkistetaan vuoden 2026 rahoituksesta alkaen siten, että siirtymätasaukseen lisätään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kertoimen kanssa lasketun laskennallisen rahoituksen ja ilman kerrointa lasketun laskennallisen rahoituksen erotus. Momentin mukaisesti siirtymätasaukset tarkistettiin aiemmin vuoden 2024 rahoituksesta alkaen siten, että siirtymätasaukseen lisättiin yliopistosairaalalisän kanssa lasketun laskennallisen rahoituksen ja ilman yliopistosairaalalisää lasketun laskennallisen rahoituksen erotus.

Siirtymätasaukset rahoitetaan lähtökohtaisesti hyvinvointialueiden kesken. Pykälän 8 momentin mukaan, jos hyvinvointialueiden rahoitukseen siirtymätasauksena yhteensä tehtävät vähennykset ovat suuremmat kuin siirtymätasauksena yhteensä tehtävät lisäykset, ei tätä erotusta vähennetä hyvinvointialueiden koko maan rahoituksesta, vaan hyvinvointialueiden rahoitukseen lisätään erotusta vastaava määrä. Rahoituksen lisäys on kaikilla hyvinvointialueilla asukasta kohti yhtä suuri. Hyvinvointialueiden rahoitukseen ei kuitenkaan lisätä sitä osuutta, joka johtuu 34 §:n 3 momentissa tarkoitetusta yliopistosairaalalisän rahoittamiseksi vuonna 2024 lisätystä rahoituksesta. Jos sen sijaan siirtymätasauksena yhteensä tehtävät lisäykset ovat suuremmat kuin vähennykset, hyvinvointialueiden koko maan rahoitukseen lisätään erotusta vastaava määrä ja se kohdennetaan hyvinvointialuekohtaisten siirtymätasauksena tehtävien lisäysten mukaisesti.

Rahoituslain 35 §:n perusteluissa ( HE 241/2020 , s. 971) todetaan, että siirtymätasaussääntelyn toimivuutta ehdotetaan arvioitavaksi viimeistään vuonna 2027 tai tätä aikaisemmin hyvinvointialueiden verotusoikeuden yhteydessä. Perustelujen mukaan siirtymätasausmallin toimivuutta ja vaikutuksia on tarpeen arvioida uudistuksen voimaantulon jälkeen, kun hyvinvointialueiden välillä tasattavasta rahoituksen muutoksen euromääristä ja toisaalta uudistuksen toimeenpanon etenemisestä hyvinvointialueilla saadaan tarkempaa tietoa.

2.2.1Laskennallisen rahoituksen kehitys koko maan tasolla

Sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallinen rahoitus kasvaa vuosittain koko maan tasolla hyvinvointialueiden hintaindeksin ja arvioidun palvelutarpeen kasvun korotusten perusteella. Pelastustoimen laskennallinen rahoitus kasvaa vuosittain koko maan tasolla hyvinvointialueiden hintaindeksin perusteella. Tehtävämuutoksia vastaavat rahoituksen lisäykset ja vähennykset huomioidaan rahoituksessa koko maan tasolla muutoksen voimaantulovuodesta lähtien.

Laskennallisen rahoituksen taso pohjautuu alueen kunnilta siirtyneisiin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluiden järjestämisestä aiheutuneisiin vuoden 2022 tilinpäätöstietojen mukaisiin nettokustannuksiin, jotka olivat yhteensä 21,9 miljardia euroa.

Siirtyvien kustannusten mukainen laskennallisen rahoituksen taso korotettiin vuoden 2023 tasolle hyvinvointialueindeksin mukaisen kustannustason muutoksen, arvioidun palvelutarpeen kasvun ja tehtävämuutoksien perusteella. Laskennallisen rahoituksen taso kasvoi yhteensä noin 1,3 miljardia euroa vuonna 2023. Hyvinvointialueiden laskennallinen rahoitus oli siten noin 23,2 miljardia euroa ensimmäisenä toimintavuonna vuonna 2023.

Seuraavan varainhoitovuoden laskennallinen rahoitus pohjautuu edellisen vuoden laskennalliseen rahoitukseen. Laskennallinen rahoitus kasvoi noin 1 miljardia euroa hyvinvointialueindeksin, arvioidun palvelutarpeen kasvun, tehtävämuutoksien ja rahoitukseen lisätyn yliopistosairaalalisän perusteella vuonna 2024 vuoteen 2023 verrattuna. Vuonna 2024 laskennallisessa rahoituksessa huomioitu yliopistosairaalalisä korotti laskennallisen rahoituksen tasoa yhteensä 130,2 miljoonaa euroa. Laskennallinen rahoitus oli siten noin 24,2 miljardia euroa vuonna 2024.

Laskennallinen rahoitus kasvoi yhteensä noin 2,1 miljardia euroa vuonna 2025 vuoteen 2024 verrattuna hyvinvointialueindeksin, arvioidun palvelutarpeen kasvun, tehtävämuutosten ja laskennalliseen rahoitukseen lisätyn ensimmäisen jälkikäteistarkistuksen perusteella. Rahoituksen merkittävää tasokorotusta selittää huomattavan suuri jälkikäteistarkistus, joka on noin 1,4 miljardia euroa vuonna 2025. Hyvinvointialueiden laskennallinen rahoitus on siten noin 26,3 miljardia euroa vuonna 2025.

Vuoden 2022 siirtyvien kustannusten perusteella määritelty laskennallisen rahoituksen pohja on siten kasvanut koko maan tasolla yhteensä noin 4,4 miljardia euroa vuosina 2022–2025. Tästä noin 2,1 miljardia euroa on hyvinvointialueindeksin kustannustason muutoksen mukaista korotusta, noin 0,8 miljardia euroa arvioidun palvelutarpeen kasvun mukaista korotusta, 1,4 miljardia euroa jälkikäteistarkistuksesta aiheutunutta korotusta ja 0,1 miljardia euroa tehtävämuutoksista ja yliopistosairaalalisästä.

Kunkin vuoden laskennallinen rahoitus jaetaan hyvinvointialuekohtaisesti laskennallisen rahoituksen määräytymistekijöiden perusteella. Aluekohtaisen laskennallisen rahoituksen lisäksi rahoituksessa huomioidaan aluekohtaiset siirtymätasaukset.

2.2.2Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen aluekohtainen jakautuminen

2.2.3Pelastustoimen rahoituksen aluekohtainen jakautuminen

Pelastustoimen laskennallinen rahoitus määräytyy laskennallisten kriteerien perusteella, joita ovat asukasperusteisuus, asukastiheys ja riskitekijät. Laskennallisesta rahoituksesta 65 prosenttia määräytyy asukasperusteisesti, 30 prosenttia alueiden riskitekijöiden perusteella ja viisi prosenttia alueen asukastiheyden mukaan. Laskennalliset kriteerit päivitetään vuosittain uusimman tilastotiedon perusteella. Asukasmäärät päivittyvät Tilastokeskuksen julkaiseman väestörakennetilaston perusteella. Sisäministeriö päivittää vuosittain riskitekijät.

Pelastustoimen laskennallinen rahoitus on yhteensä 580,5 miljoonaa euroa vuonna 2025. Taulukossa 3 esitetään hyvinvointialuekohtaisesti pelastustoimen laskennallisen rahoituksen kriteereillä kohdennettava rahoitus asukasta kohti vuonna 2025.

Taulukko 3. Pelastustoimen laskennallisten kriteerien kohdentama rahoitus asukasta kohti vuonna 2025

Vuonna 2025 pelastustoimen laskennallinen rahoitus on asukaskohtaisesti muita alueita korkeampaa (vähintään 116 euroa asukasta kohti) Satakunnan, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Etelä-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin hyvinvointialueilla. Näistä erityisesti Kainuun ja Lapin hyvinvointialueilla pelastustoimen laskennallinen rahoitus on muita korkeampaa (yli 140 euroa asukasta kohti). Helsingin kaupungilla ja Vantaan ja Keravan sekä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueilla pelastustoimen laskennallinen rahoitus on muita matalampaa (alle 95 euroa asukasta kohti).

2.2.4Laskennallisen rahoituksen kehitys vuosina 2023‒2025

Laskennallisen rahoituksen taso tarkistetaan vuosittain koko maan tasolla hyvinvointialueindeksin, sosiaali- ja terveydenhuollon arvioidun palvelutarpeen kasvun, tehtävämuutosten ja jälkikäteistarkistuksen perusteella. Laskennallisilla kriteereillä jaettava rahoitus siten kasvaa vuosittain, kuten edellä luvun 2.2 alussa on kuvattu. Aluekohtaiseen rahoituksen jakautumiseen vaikuttavat kunakin vuonna huomioon otettavat aluekohtaiset määräytymistekijöiden pohjana olevat tiedot.

Taulukossa 4 esitetään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen laskennallisen rahoituksen kasvu aluekohtaisesti vuonna 2025 vuoteen 2023 verrattuna.

Taulukko 4. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen laskennallisen rahoituksen kasvu vuonna 2025 vuoteen 2023 verrattuna, prosenttia

Taulukon 4 mukaan laskennallisen rahoituksen kasvussa vuodesta 2023 vuoteen 2025 on aluekohtaista vaihtelua. Laskennallinen rahoitus on kasvanut eniten (yli 15 %) Helsingin kaupungilla sekä Vantaan ja Keravan, Länsi-Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan hyvinvointialueilla. Laskennallinen rahoitus on kasvanut vähiten (alle 10 %) Päijät-Hämeen, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Kainuun hyvinvointialueilla.

Laskennallisen rahoituksen aluekohtaiseen kasvuun vaikuttavat erityisesti alueen asukasluvun sekä tarvekertoimien kehitys. Alueen asukasluku vaikuttaa useamman laskennallisen kriteerin kohdentamaan rahoitukseen, sillä laskennallisilla kriteereillä kohdennetaan rahoitusta asukaskohtaisten perushintojen perusteella. Kriteerin asukaskohtainen perushinta kuvaa sitä, kuinka paljon kunkin määräytymistekijä aiheuttaa laskennallisia kustannuksia yhtä asukasta kohden.

Vuosien 2023–2025 rahoituksessa on käytetty aluekohtaista asukaslukua vuosilta 2021–2023. Asukasluvun kasvu vuosien 2021–2023 aikana on ollut suurinta Helsingin kaupungilla (+2,4 %) sekä Vantaan ja Keravan (+3,3 %), Länsi-Uudenmaan (+3,3 %), Keski-Uudenmaan (+1,8 %), Varsinais-Suomen (+1,5 %) ja Pirkanmaan (+2,2 %) hyvinvointialueilla. Asukasluvun lasku on ollut suurinta Satakunnan (-1,2 %), Kymenlaakson (-1,7 %), Etelä-Savon (-1,3 %) ja Kainuun (-1,5 %) hyvinvointialueilla.

Vuosien 2023–2025 rahoituksessa käytetyt vuosien 2019–2022 tietoihin perustuvat tarvekertoimet ovat kasvaneet erityisesti Vantaan ja Keravan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan, Kymenlaakson ja Lapin hyvinvointialueille. Vuosien 2023–2025 rahoituksessa käytetyt tarvekertoimet ovat laskeneet erityisesti Päijät-Hämeen, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueilla. Tarvekertoimien muutokseen vaikuttavat palvelutarpeen todellisen muutoksen lisäksi myös alueittain vaihtelevat tietojen kirjaamisen käytännöt ja tietojärjestelmien toimivuus. Lisäksi vuosien 2019–2022 ajanjaksolle osui koronapandemia, joka vähensi palvelujen käyttöä.

Laskennallisen rahoituksen aluekohtaiseen kasvuun on vuodesta 2025 lähtien tehdystä ensimmäisestä rahoituksen jälkikäteistarkistuksesta lähtien merkitystä myös sillä, miten jälkikäteistarkistus jakautuu alueiden välillä. Rahoituksen jälkikäteistarkistuksen määrä koko maan tasolla lasketaan alueiden yhteenlasketun rahoituksen ja tilinpäätöstietojen osoittamien toteutuneiden kustannusten perusteella. Jälkikäteistarkistus huomioidaan laskennallisessa rahoituksessa koko maan tasolla, jolloin se jakautuu aluekohtaisesti rahoituslain määräytymistekijöiden mukaisesti. Jälkikäteistarkistus ei siten kohdennu yksittäisille alueille niiden tilinpäätöksen alijäämän tai ylijäämän mukaisesti, mikä säilyttää alueilla kannusteen hillitä kustannusten kasvua. Alueen kannattaa tavoitella maan keskimääräistä tasoa parempaa asukaskohtaista tulosta.

Taulukosta 5 nähdään, mikä osuus jälkikäteistarkistuksella on ollut aluekohtaisen laskennallisen rahoituksen kehityksessä. Vuoden 2025 rahoitukseen lisättävä jälkikäteistarkistus (1,412 miljardia euroa) määräytyy alueiden yhteenlasketun vuoden 2023 rahoituksen ja toteutuneiden nettokustannusten välisen erotuksen perusteella (-1,316 miljardia euroa). Vuodelta 2023 kertyneen suuren alijäämän takia vuoden 2025 rahoitukseen lisättävä jälkikäteistarkistus on huomattavan suuri. Vuonna 2023 Helsingin kaupungin tulos oli hieman ylijäämäinen, kun taas kaikki muut alueet tekivät alijäämäisen tuloksen. Jälkikäteistarkistus kohdennetaan alueille rahoituslain määräytymistekijöiden suhteessa, joten Helsingin kaupunki saa siitä merkittävän hyödyn. Rahoituslain valmisteluvaiheessa ei ollut nähtävissä, että hyvinvointialueiden ensimmäisiltä toimintavuosilta kertyisi huomattavasti alijäämää, jolloin erityisesti ylijäämää tai vain vähän alijäämää tehneiden alueiden hyöty korostuisi.

Taulukko 5. Jälkikäteistarkistuksen kohdentuminen alueittain vuosina 2025 ja 2026 (arvio), miljoonaa euroa

Taulukosta 5 nähdään lisäksi arvio vuoden 2024 toteumatietojen perusteella vuoden 2026 rahoitukseen sisältyvästä jälkikäteistarkistuksen määrästä ja sen jakautumisesta aluekohtaisesti. Hyvinvointialueiden tammikuussa raportoimien vuoden 2024 tilinpäätösarviotietojen perusteella valtion rahoituksen ja toteutuneiden nettokustannusten erotus on noin -1,2 miljardia euroa vuonna 2024. Hyvinvointialueiden yhteenlaskettu alijäämä on vähentynyt vuonna 2024 vuoteen 2023 verrattuna, jolloin vuoden 2026 jälkikäteistarkistuksessa rahoituksen pohjaan vuonna 2025 lisättyä jälkikäteistarkistusta siten vähennettäisiin (noin 130 miljoonaa euroa). Rahoitukseen sisältyisi koko maan tasolla jälkikäteistarkistusta yhteensä noin 1,3 miljardia euroa vuonna 2026. Tämä jakautuisi taulukossa esitetyn arvion mukaisesti hyvinvointialueille laskennallisen rahoituksen määräytymistekijöiden perusteella. Taulukossa kuvatut luvut päivittyvät vielä vuoden 2025 aikana, kun alueet raportoivat vuoden 2024 tilinpäätöstiedot.

Hyvinvointialueiden valtion rahoitus koostuu laskennallisen rahoituksen lisäksi myös hyvinvointialuekohtaisesta siirtymätasauksesta. Siirtymätasauksen vaikutusta ei ole huomioitu edellä kuvatuissa taulukoissa.

4.2.1Taloudelliset vaikutukset