25.6.2025

Asia

Eläintautilain mukaista asiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Muutoksenhakija

Lumita Oy

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 26.2.2024 nro 241/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Lumita Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

1) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 25.9.2023 päättänyt, että päätöksessä mainitussa Lumita Oy:n (muutoksenhakija) pitopaikassa on noudatettava seuraavia määräyksiä ja kieltoja:

1. Elävien turkiseläinten siirtäminen pitopaikkaan ja pitopaikasta pois on kielletty.

2. Turkiseläinten rehun, lannan ja turkiseläimistä saatujen sivutuotteiden sekä tartuntaa mahdollisesti levittävien muiden aineiden sekä välineiden, koneiden ja muiden tavaroiden siirtäminen pitopaikasta pois on kielletty. Eläinterveysviranomaisen järjestämät siirrot ovat sallittuja.

3. Sen lisäksi, mitä muualla säädetään turkiseläinten luetteloinnista, on pidettävä luetteloa kaikista pitopaikassa kuolleista ja sairastuneista turkiseläimistä, niin että kirjanpidosta selviää myös eläimen sijainti tarhalla. Tässä mainittu kirjanpito toimitetaan aluehallintovirastoon viikoittain.

4. Henkilöiden liikkuminen pitopaikkaan on rajoitettava välttämättömään asiointiin. Henkilöiden ja ajoneuvojen liikkuminen pitopaikasta toiseen turkiseläinten pitopaikkaan tai lintujen tai sikojen pitopaikkaan, ennen kuin pitopaikasta poistumisesta on kulunut vähintään kaksi vuorokautta, on kielletty. Ajoneuvon osalta riittää kuitenkin yksi vuorokausi, mikäli ajoneuvolle on tehty perusteellinen puhdistus ja desinfektio tässä päätöksessä mainitun pitopaikan ulkopuolella ennen sen liikkumista toiseen turkiseläinten pitopaikkaan.

Edellä mainittu henkilöiden liikkumista koskeva kielto ei koske joukkolopetuksiin osallistuvien henkilöiden liikkumista. Edellä mainittu ajoneuvojen liikkumista koskeva kielto ei koske pitopaikkaan rehua toimittavaa ajoneuvoa eikä joukkolopetuksia tekevien henkilöiden käyttämiä ajoneuvoja eikä joukkolopetuksiin käytettävää kalustoa.

5. Luonnonvaraisten eläinten ja lemmikkieläinten, erityisesti kissojen ja koirien, pääsy kosketuksiin pitopaikan eläinten kanssa on pyrittävä estämään.

6. Pinnat, välineet, koneet, muut tavarat sekä piha-alueet, jotka ovat olleet kosketuksissa turkiseläinten tai niistä saatavien sivutuotteiden (mukaan lukien lanta) kanssa, on tarvittaessa käsiteltävä korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinaiheuttajan hävittämiseksi.

7. Eläinten pitopaikassa on käytettävä riittäviä suojavaatteita ja -varusteita. Tämä koskee myös pitopaikkaan rehua tuovia rehun kuljettajia. Pitopaikassa on järjestettävä kannellinen roska-astia rehun kuljettajan ja muiden pitopaikassa käyvien käyttämille suojavarusteille.

8. Eläinten pitopaikassa on huolehdittava henkilöiden suojavarusteiden sekä ajoneuvojen asianmukaisesta puhdistuksesta ja desinfektiosta eläinsuojien ja pitopaikan sisään- ja uloskäyntien yhteydessä.

2) Päätös tulee voimaan heti ja on voimassa toistaiseksi. Päätöstä on noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

3) Perustelujen mukaan pitopaikassa pidettävissä turkiseläimissä on todettu tai epäillään esiintyvän korkeapatogeenista lintuinfluenssaa. Päätöksen määräykset ja kiellot ovat taudin tarttuvuus, leviävyys ja taudin aiheuttamat haitat huomioon ottaen välttämättömiä taudin leviämisen estämiseksi.

4) Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä, valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

5) Päätöksen keskeisten perustelujen mukaan aluehallintoviraston päätöstä annettaessa Lumita Oy:n turkistarhan eläimissä on voitu epäillä korkeapatogeenistä lintuinfluenssaa tarhan välittömässä läheisyydessä ja osittain yhteisissä varjotaloissa sijaitsevan Artomas Oy:n turkistarhan tautitilanteen ja epidemiologisen yhteyden vuoksi. Epidemiologisen yhteyden osalta tulee huomioida etenkin se, että kyse on ollut uudesta tilanteesta, jossa lintuinfluenssa on laajamittaisesti levinnyt turkiseläimiin, joihin liittyy riski sen muuntumisesta ja leviämisestä ihmisiin. Taudin turkiseläimiin tarttumista ja leviämistä koskeva tarkempi selvitys on kesken, mutta edellä mainitun riskin takia asiassa on katsottava olevan riittävä selvitys epidemiologisesta yhteydestä. Muutoksenhakijan turkistarhan ei ole voitu riittävällä varmuudella osoittaa vapautuneen tartuntaepäilystä. Eläintautilain 32 §:n 1 momentin mukaisten edellytysten vallitessa ja kun otetaan huomioon mainitun lain eläintautien vastustamiseen liittyvä tavoite sekä lintuinfluenssan leviämis- ja muuntautumisriskistä saatu selvitys, aluehallintovirasto on harkintavaltansa ja asiantuntemuksensa puitteissa voinut antaa päätöksestään ilmenevät määräykset. Kyse on ollut mainitussa lainkohdassa tarkoitetuista välttämättömistä toimenpiteistä eläintaudin leviämisen estämiseksi. Koska ratkaisevaa asiassa on ollut muutoksenhakijan turkistarhaa koskenut tartuntaepäily, muutoksenhakijan turkistarhan eläinten vasta-ainetutkimuksiin liittyvillä seikoilla ei ole ratkaisevaa merkitystä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Mäki, Janne Marttila ja Hanna Nieminen-Finne. Esittelijä Oscar Spåre.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

6) Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessa muutoksenhakija on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan. Toissijaisesti asia on palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

7) Muutoksenhakija on lisäksi vaatinut, että korkein hallinto-oikeus järjestää asiassa suullisen käsittelyn ja että aluehallintovirasto velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut asiassa laillisine viivästyskorkoineen.

8) Asiaan liittyy merkittävä taloudellinen intressi ja perusoikeusulottuvuus, ja suullisen käsittelyn järjestämättä jättäminen on myös vaikuttanut asian lopputulokseen. Näyttö on arvioitu virheellisesti. Kun otetaan huomioon eläinterveyssäännöstön 55 artiklan 1 kohta, aluehallintoviraston päätöksen lainsäädännölliset perusteet ovat lakanneet sen jälkeen, kun muutoksenhakijan turkiseläimistä otetut tutkimusnäytteet ovat osoittaneet, että turkistarhalla ei ole ollut lintuinfluenssaa. Päätös olisi siten tullut kumota. Epäilyä tartunnasta ei voida perustaa toisella tilalla vallitsevaan tartuntatautitilanteeseen, vaikka tilat sijaitsisivat lähekkäinkin. Epidemiologista yhteyttä ei ole määritelty lainsäädännössä. Vasta-ainetesteillä ei ole lainsäädännöllistä perustetta. Riskiä lintuinfluenssan leviämisestä ihmiseen ei ole. Muutoksenhakija on viitannut filosofian tohtori Janne O. Koskisen asiantuntijalausuntoihin.

9) Aluehallintovirasto on antanut lausunnon ja vaatinut ensisijaisesti valituslupahakemuksen hylkäämistä ja toissijaisesti valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

10) Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.

11) Korkein hallinto-oikeus on ilmoittanut muutoksenhakijalle, että tuon hetkisen arvion mukaan asiassa ei tulla järjestämään suullista käsittelyä, ja varannut muutoksenhakijalle tilaisuuden esittää kirjallista lisäselvitystä.

12) Muutoksenhakija on toimittanut lisäselvitystä, muun ohella filosofian tohtori Petri Suden asiantuntijalausunnon.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Suullinen käsittely

13) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla asianosaista, päätöksen tehnyttä viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä ottaa vastaan muuta selvitystä.

14) Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä, jos:
1) suullista käsittelyä vaatineen asianosaisasema perustuu hyvinvointialueen, kunnan tai muun yhteisön jäsenyyteen;
2) asian ratkaisemiseksi merkityksellisistä tosiseikoista on jo saatu riittävä selvitys, jonka perusteella asia voidaan ratkaista ilman, että tuomioistuimelle jää varteenotettavaa epäilystä tosiseikoista;
3) tosiseikat voidaan selvittää muulla tavoin;
4) suullinen käsittely on jo järjestetty samassa asiassa hallintotuomioistuimessa; tai
5) suullisen käsittelyn järjestäminen on muuten ilmeisen tarpeetonta, kun otetaan huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.

15) Pykälän 3 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä myös, jos asiassa on kyse muutoksenhausta hallintotuomioistuimen päätökseen eikä suullisen käsittelyn järjestäminen ole tarpeen asian selvittämiseksi.

16) Pykälän 5 momentin mukaan, jos asiassa vedotaan asiantuntijalausuntoon tai yksityisluonteiseen kirjalliseen todistajankertomukseen, suullinen käsittely asiantuntijan tai todistajan kuulemiseksi järjestetään vain, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi.

17) Muutoksenhakija on hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatinut suullista käsittelyä. Muutoksenhakija on perustellut vaatimustaan asiaan liittyvän näytön tieteellisellä yksityiskohtaisuudella, tarpeella kuulla asiantuntijoita filosofian tohtori Janne O. Koskista ja filosofian tohtori Petri Sutta, jonka 22.5.2025 päivätty asiantuntijalausunto on toimitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen, sekä merkityksellä, joka asialla muutoksenhakijan elinkeinolle on.

18) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:ä sovellettaessa on otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ja sitä koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Koska asia kuuluu myös unionin oikeuden soveltamisalaan, asiassa on otettava huomioon myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla, jossa määrätään oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja sitä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

19) Suullisen käsittelyn järjestämistä koskevaan perusteltuunkin pyyntöön voidaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita loukkaamatta jättää suostumatta, jos asiassa ei ole kysymys henkilötodistelua tai muuta suullista kuulemista edellyttävistä uskottavuuskysymyksistä, vaan selvästi asiakirjojen perusteella ratkaistavasta kysymyksestä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan velvollisuus järjestää tällainen kuuleminen ei ole ehdoton, sillä olosuhteet, joiden vallitessa suullisen käsittelyn toimittamisesta voidaan luopua, riippuvat olennaisesti kansallisissa tuomioistuimissa ratkaistavana olevien asioiden luonteesta (esimerkiksi tuomio 23.2.2017 De Tommaso v. Italy , kohta 163).

20) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on suuren jaoston tuomiossa 6.11.2018 Ramos Nunes de Carvalho e Sá v. Portugal käsitellyt ihmisoikeustuomioistuimen siihenastisen oikeuskäytännön perusteella suullisen käsittelyn toimittamisen tarvetta. Tuomion (kohta 190) mukaan suullisen käsittelyn toimittamisesta voidaan poiketa, kun:

a) tosiseikkoja ei ole kiistetty tai kysymys ei ole niiden luotettavuuden arvioinnista, jolloin tuomioistuimet voivat tehdä päätöksensä oikeudenmukaisesti ja perustellusti (”fairly and reasonably”) asiakirja-aineiston perusteella (viittaus tuomioon 12.11.2002 Döry v. Sweden , kohta 37, sekä tuomioon 18.12.2008 Saccoccia v. Austria , kohta 73);

b) kysymys on rajoitetuista, puhtaasti oikeudellisista kysymyksistä (viittaukset tuomioon 19.2.1998, Allan Jacobsson v. Sweden (no. 2), kohta 49 ja tuomioon 28.2.2012 Mehmet Emin Şimşek v. Turkey, kohdat 28 — 31) tai ei erityisen monimutkaisesta lain tulkinnasta (viittaukset tuomioihin 25.4.2002 Varela Assalino v. Portugal ja 5.9.2002 Speil v. Austria );

c) kysymys on erittäin teknisistä kysymyksistä (”highly technical issues”).

21) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vastaavasti katsottu, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu oikeus tulla kuulluksi ei edellytä ehdotonta velvollisuutta järjestää kaikissa menettelyissä suullinen käsittely. Näin on erityisesti silloin, kun asiassa ei ole tullut esille sellaisia tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin liittyviä kysymyksiä, joita ei voitaisi asianmukaisesti ratkaista asiakirja-aineiston ja asianosaisten kirjallisten huomautusten nojalla (yhdistetyt asiat C-357/19, C-379/19, C-547/19, C-811/19 ja C-840/19, Euro Box Promotion ym. , 123 kohta).

22) Muutoksenhakija on esittänyt hallinto-oikeudessa filosofian tohtori Janne O. Koskisen 26.10.2023, 22.11.2023, 10.12.2023 ja 3.3.2024 päivätyt neljä kirjallista asiantuntijalausuntoa. Lausunnoissa on muun ohella selvitetty eri testimenetelmien soveltuvuutta lintuinfluenssan eri vaiheiden osoittamiseen ja torjuntatoimista päättämiseen sekä epidemiologista yhteyttä. Lausunnoissa on kyse tieteellis-teknisistä seikoista. Osapuolet ovat voineet esittää kommenttinsa lausunnoista. Asiassa ei ole keskeistä vasta-ainetestien luotettavuus, koska muutoksenhakijan pitopaikan vasta-ainetesteissä ei ole todettu lintuinfluenssaa. Kun lisäksi otetaan huomioon jäljempänä esitettävät perustelut, asia on voitu ratkaista kirjallisen aineiston perusteella eikä asiaa ole syytä palauttaa hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn siellä järjestämiseksi. Samasta syystä suullista käsittelyä ei ole tarpeen järjestää myöskään korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

2. Pääasia

2.1 Kysymyksenasettelu

23) Muutoksenhakija on pitänyt turkiseläimiään varjotaloissa, jotka ovat toisen turkistarhaajan varjotalojen välittömässä läheisyydessä, osaksi vierekkäin niiden kanssa. Muutoksenhakija on pitänyt eläimiään myös samassa varjotalossa mainitun toisen tarhaajan eläinten kanssa. Tuon toisen tarhaajan kahdella eläimellä on todettu olevan korkeapatogeeninen lintuinfluenssa. Muutoksenhakijan eläimissä ei ole todettu lintuinfluenssan vasta-aineita.

24) Asiassa on ratkaistava, onko muutoksenhakijan eläimillä voitu epäillä korkeapatogeenista lintuinfluenssaa muutoksenhakijan varjotalojen mainitun sijainnin ja eläinten mainitun sijoittelun perusteella. Jos eläimillä on voitu epäillä olevan lintuinfluenssaa, on ratkaistava, ovatko aluehallintoviraston antamat määräykset ja kiellot olleet välttämättömiä eläintaudin leviämisen estämistä koskevia toimenpiteitä.

2.2 Sovellettavat ja muutoin huomioon otettavat oikeusohjeet

2.2.1 Kansallinen lainsäädäntö

25) Eläintautilain 1 §:n 1 momentin mukaan eläintautilaissa säädetään momentissa mainittujen eläintautien vastustamista koskevien Euroopan unionin säädösten, muun ohella parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/429 (”eläinterveyssäännöstö”), ja niiden nojalla annettujen säädösten, kuten komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/689, täytäntöönpanosta siltä osin kuin niiden täytäntöönpanosta ei säädetä muun lain nojalla.

26) Saman pykälän 2 momentin mukaan eläintautilaissa säädetään lisäksi 1 momentissa mainittujen asetusten sallimista kansallisista toimenpiteistä, lisätoimenpiteistä ja tiukemmista toimenpiteistä eläintautien vastustamiseksi.

27) Eläintautilain 4 §:n 1 momentin mukaan eläinterveyssäännöstössä ja sen nojalla säädetään luetteloiduista taudeista ja luetteloiduista lajeista sekä luetteloitujen tautien jakautumisesta a — e-luokan taudeiksi. Eläinterveyssäännöstön 6 artiklassa säädetään uusista taudeista.

28) Eläintautilain 4 §:n 2 momentin mukaan muu eläintauti kuin a — c-luokan tauti voidaan nimetä:

1. muuhun kuin a — c luokkaan kuuluvaksi torjuttavaksi eläintaudiksi, jäljempänä muu torjuttava eläintauti , jos eläintauti merkittävästi vaikeuttaa eläintuotannon toimintaedellytyksiä, merkittävästi vahingoittaa luonnonvaraisia eläinkantoja, merkittävästi estää tai haittaa eläinten tai tuotteiden vientiä ja kauppaa taikka voi tarttua eläimestä ihmiseen aiheuttaen vakavan sairauden;tai

2. valvottavaksi eläintaudiksi , jos eläintauti ei täytä 1 kohdassa säädettyjä kriteereitä, mutta aiheuttaa sellaista taloudellista vahinkoa eläintenpidolle, vahinkoa luonnonvaraisille eläinkannoille, vaaraa ihmisten terveydelle taikka vahinkoa eläinten tai tavaroiden viennille ja kaupalle, että eläintaudin leviämisen estäminen on näiden suojaamiseksi perusteltua.

29) Eläintautilain 4 §:n 3 momentin mukaan eläintauti voidaan nimetä muuksi torjuttavaksi tai valvottavaksi eläintaudiksi, jos sen esiintymiseen voidaan vaikuttaa eläintautien vastustamisella. Jos eläintaudin aiheuttamien haittojen taikka eläintaudin vastustamistoimenpiteiden tehokkuuden kannalta on tarkoituksenmukaista, eläintauti voidaan nimetä muuksi torjuttavaksi tai valvottavaksi eläintaudiksi tietyllä maantieteellisesti rajatulla alueella taikka tiettyjen eläinlajien tai tuotantomuotojen osalta. Eläintauti voidaan nimetä muuksi torjuttavaksi tai valvottavaksi eläintaudiksi, vaikka sen tarttuvuudesta, leviävyydestä tai eläintaudin aiheuttamista haitoista ei ole varmuutta, jos eläintaudin katsotaan aiheuttavan välitöntä uhkaa eläinten tai ihmisten terveydelle.

30) Eläintautilain 4 §:n 5 momentin mukaan muut torjuttavat eläintaudit, valvottavat eläintaudit ja muut ilmoitettavat eläintaudit nimetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

31) Muista torjuttavista, valvottavista ja muista ilmoitettavista eläintaudeista, eläintautien ilmoittamisesta sekä mikrobikantojen toimittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (325/2021) 3 §:n (909/2023) 7 kohdassa muuna torjuttavana eläintautina mainitaan korkeapatogeeninen lintuinfluenssa turkistuotantoa varten tarhatuissa ketuissa, siniketuissa, minkeissä, supikoirissa ja soopeleissa.

32) Eläintautilain 32 §:n 1 momentin mukaan, jos eläimellä epäillään muuta torjuttavaa tai valvottavaa eläintautia 19 tai 20 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen perusteella tai muusta syystä, eläinterveysviranomaisten tulee viipymättä pyrkiä selvittämään tautitilanne. Tässä tarkoituksessa eläinterveysviranomaiset voivat toteuttaa niitä tutkimuksia, joista a-luokan taudin osalta säädetään eläinterveyssäännöstön 54 artiklassa. Jos aluehallintovirasto tutkimusten perusteella tai muusta syystä epäilee eläimellä muuta torjuttavaa eläintautia tai valvottavaa eläintautia tai mainittu eläintauti on todettu, aluehallintovirasto voi toteuttaa välttämättömiä epidemiologista selvitystä sekä eläintaudin leviämisen estämistä koskevia toimenpiteitä, joista eläinterveyssäännöstön
55 — 57 ja 70 artiklassa säädetään a-luokan taudin osalta. Aluehallintoviraston on saatettava luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön kohdistamansa taudin leviämisen estämiseksi tehty päätös välittömästi Ruokaviraston tietoon.

33) Eläintautilain 34 §:n 1 momentin mukaan aluehallintoviraston on kumottava 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös välittömästi, kun se ei enää epäile eläintautia. Päätös on kumottava välittömästi myös, kun on voitu laboratoriotutkimuksin tai muulla riittävällä tavalla varmistua siitä, ettei eläintautia enää esiinny pitopaikassa tai muussa paikassa, tai ettei eläintaudista enää aiheudu vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tehtyjen taudintorjuntatoimenpiteiden seurauksena.

2.2.2 Eläinterveyssäännöstö

34) Eläinterveyssäännöstön 55 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos toimivaltainen viranomainen epäilee 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun luetteloidun taudin esiintymistä pidettävissä eläimissä, sen on toteutettava seuraavat alustavat taudintorjuntatoimenpiteet odotettaessa 54 artiklan 1 kohdassa säädetyn tutkimuksen tuloksia ja 61 artiklan 1 kohdassa säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden suorittamista, jollei yksityisasuntojen tutkintaa koskevista kansallisista vaatimuksista muuta johdu:

a) asetettava viralliseen valvontaan asianomainen pitopaikka, elintarvike- tai rehualan yritys tai sivutuotealan laitos tai mikä tahansa muu paikka, jossa tautia epäillään esiintyneen, mukaan lukien paikat, joista epäilty tauti voi olla peräisin;

b) tehtävä luettelo: i) pidettävistä eläimistä, jotka ovat asianomaisessa pitopaikassa, elintarvike- tai rehualan yrityksessä tai sivutuotealan laitoksessa tai missä tahansa muussa paikassa; ii) tuotteista kyseisessä pitopaikassa, elintarvike- tai rehualan yrityksessä tai sivutuotealan laitoksessa tai missä tahansa muussa paikassa, jos tämä tieto on kyseisen luetteloidun taudin leviämisen kannalta merkityksellinen;

c) varmistettava, että asianmukaisia bioturvaamistoimenpiteitä sovelletaan, ehkäistäkseen luetteloidun taudin aiheuttajan leviämisen muihin eläimiin tai ihmisiin;

d) soveltuvissa tapauksissa ehkäistäkseen taudinaiheuttajan leviäminen edelleen varmistettava, että kyseisen luetteloidun taudin osalta luetteloituun lajiin kuuluvat pidettävät eläimet pidetään eristettyinä ja niiden kontaktit luonnonvaraisiin eläimiin ehkäistään;

e) rajoitettava pidettävien eläinten ja tuotteiden siirtoja ja tarvittaessa henkilöiden liikkumista sekä ajoneuvojen ja kaikkien muiden materiaalien siirtoja, joiden välityksellä taudinaiheuttaja olisi voinut levitä pitopaikkaan, elintarvike tai rehualan yrityksiin, sivutuotealan laitoksiin tai muihin paikkoihin taikka levitä pitopaikasta, elintarvike- tai rehualan yrityksistä, sivutuotealan laitoksista tai muista paikoista, joissa kyseisen luetteloidun taudin epäillään esiintyvän, siinä määrin kuin on tarpeen sen leviämisen ehkäisemiseksi;

f) toteutettava kaikki muut tarvittavat taudintorjuntatoimenpiteet ottaen huomioon tämän luvun 4 jaksossa säädetyt taudintorjuntatoimenpiteet, jotka koskevat: i) 54 artiklan 1 kohdassa säädetyn toimivaltaisen viranomaisen suorittaman tutkimuksen ja tämän kohdan a — d alakohdassa säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden soveltamista muihin pitopaikkoihin, elintarvike- tai rehualan yrityksiin tai sivutuotealan laitoksiin tai muihin paikkoihin; ii) tarkoituksenmukaisten väliaikaisten rajoitusvyöhykkeiden perustamista, tautiprofiili huomioon ottaen;

g) käynnistettävä 57 artiklan 1 kohdassa säädetty epidemiologinen selvitys.

35) Eläinterveyssäännöstön 171 artiklan mukaan, jos jokin muu kuin luetteloitu tauti aiheuttaa merkittävän riskin pidettävien maaeläinten terveydelle jossakin jäsenvaltiossa, asianomainen jäsenvaltio voi toteuttaa kansallisia toimenpiteitä tämän taudin torjumiseksi edellyttäen että kyseisillä toimenpiteillä: a) ei estetä eläinten ja tuotteiden siirtoa jäsenvaltioiden välillä; b) ei ylitetä sitä, mikä on asianmukaista ja tarpeen tämän taudin torjumiseksi.

2.3 Saatu selvitys

36) Varjotalot, joissa muutoksenhakija on pitänyt turkiseläimiään, ovat toisen turkistarhaajan varjotalojen välittömässä läheisyydessä. Tämän toisen tarhaajan siniketussa ja risteytysketussa on 26.7.2023 todettu korkeapatogeeninen lintuinfluenssa.

37) Muutoksenhakijan eläimissä ei ole todettu lintuinfluenssavirusta tai sen vasta-aineita.

38) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään kieltänyt elävien turkiseläinten siirtämisen muutoksenhakijan mainittuun pitopaikkaan ja pitopaikasta pois sekä antanut muut edellä kohdassa (1) mainitut määräykset ja kiellot. Päätöksen perustelujen mukaan pitopaikassa pidettävissä turkiseläimissä on todettu tai epäillään esiintyvän korkeapatogeenista lintuinfluenssaa. Aluehallintoviraston mukaan annetut määräykset ja kiellot ovat taudin tarttuvuus, leviävyys ja taudin aiheuttamat haitat huomioon ottaen välttämättömiä taudin leviämisen estämiseksi.

39) Muutoksenhakija ei ole kiistänyt, että naapuritarhaajan pitopaikan turkiseläimissä olisi todettu lintuinfluenssaa. Muutoksenhakija on kiistänyt epidemiologisen yhteyden pitopaikkansa osalta. Muutoksenhakija on viitannut omista turkiseläimistään otettuihin näytteisiin ja niiden tutkimustodistukseen ja todennut pitävänsä todistusta riittävänä selvityksenä siitä, että muutoksenhakijan pitopaikassa ei ole lintuinfluenssaa. Muutoksenhakijan mukaan aluehallintoviraston olisi joka tapauksessa tullut kumota päätöksensä muutoksenhakijan eläimiä koskevien tutkimusnäytteiden valmistuttua.

2.4 Oikeudellinen arviointi

2.4.1 Pääasia

40) Lintuinfluenssa turkiseläimissä ei kuulu eläinterveyssäännöstössä mainittuihin luetteloituihin tauteihin, eikä eläinterveyssäännöstöä ja sen nojalla annettuja säädöksiä sovelleta välittömästi turkiseläinten lintuinfluenssan torjuntatoimenpiteistä päättämiseen. Eläinterveyssäännöstön perusteella jäsenvaltio saa, merkittävän riskin eläinten terveydelle aiheuttavan muun kuin luetteloidun taudin esiintyessä, toteuttaa kansallisia toimenpiteitä taudin torjumiseksi.

41) Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa turkistuotantoa varten tarhatuissa ketuissa, siniketuissa, minkeissä, supikoirissa ja soopeleissa on eläintautilain 4 §:n sekä aluehallintoviraston päätöstä annettaessa voimassa olleen maa- ja metsätalousministeriön asetuksen nojalla kansallisesti säädetty muuksi torjuttavaksi eläintaudiksi, koska tauti voi tarttua ihmiseen aiheuttaen vakavan sairauden. H5N1-alatyypin lintuinfluenssa on lisäksi säädetty ihmisille yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi.

42) Asiakirjojen perusteella lintuinfluenssa ei ole toistaiseksi tarttunut ihmiseen helposti, mutta tartunnan saaneiden kuolleisuus on ollut korkea, noin 50 prosenttia. Vuoden 2023 epidemian ajalta on havaintoja lintuinfluenssaviruksen muuntumisesta nisäkkäisiin paremmin sopeutuneeksi. Muuntuminen voi lisätä viruksen kykyä tarttua myös ihmiseen ja vaaraa ihmisten välisistä tartunnoista ja pandemiasta.

43) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijan turkiseläimissä ei ole todettu lintuinfluenssavirusta tai viruksen vasta-aineita. Asiakirjoista ei ilmene, että naapuritarhaajan pitopaikan turkiseläimissä todettu lintuinfluenssa perustuisi yksin vasta-ainestestien tuloksiin. Tähän nähden vasta-ainetestejä koskevilla valitusperusteilla ja muutoksenhakijan esittämällä selvityksellä ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä.

44) Asiakirjoissa olevan varjotalojen sijaintia koskevan asemapiirroksen perusteella voidaan havaita, että varjotalot, joissa muutoksenhakija on pitänyt eläimiä, sijaitsevat toisen turkistarhaajan varjotalojen välittömässä läheisyydessä ja osin vierekkäin niiden kanssa. Asiakirjoissa olevan selvityksen, jota muutoksenhakija ei ole kiistänyt, perusteella muutoksenhakija on pitänyt eläimiään osin myös samassa varjotalossa tuon toisen tarhaajan eläinten kanssa. Tuon toisen tarhaajan kahdessa eläimessä on todettu lintuinfluenssavirus.

45) Epidemiologisen yhteyden osoittamisen osalta korkein hallinto-oikeus toteaa, että kysymys ei ole kansallisessa lainsäädännössä asetetusta nimenomaisesta kriteeristä lintuinfluenssan vahvistamiseksi. Asiassa on tulkinnallista merkitystä myös unionin säännöksillä, kun arvioidaan, onko muutoksenhakijan pitopaikan turkiseläimissä ollut perusteita epäillä olevan lintuinfluenssaa.

46) Komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on luokiteltava eläin tai eläinryhmä luetteloidun taudin tai uuden taudin epäillyksi tapaukseksi, kun on osoitettu epidemiologinen yhteys vahvistettuun tapaukseen. Korkein hallinto-oikeus katsoo muutoksenhakijan ja naapuritarhaajan pitopaikkojen varjotalojen läheiset sijainnit huomioon ottaen, että muutoksenhakijan ja mainitun toisen tarhaajan varjotalot niissä pidettyine eläimineen ovat muodostaneet yhden epidemiologisen kokonaisuuden. Aluehallintovirasto on siten voinut eläintautilain 32 §:n 1 momentin mukaisesti epäillä muutoksenhakijan eläimissä olevan H5N1-lintuinfluenssaa.

47) Eläintautilain 32 §:n 1 momentin mukaan muuta torjuttavaa eläintautia epäiltäessä aluehallintovirasto voi toteuttaa välttämättömiä taudin leviämisen estämistä koskevia toimenpiteitä, joista eläinterveyssäännöstön 55 — 57 ja 70 artiklassa säädetään a-luokan taudin osalta. Momentissa oleva viittaus ei koske artikloja sinänsä, vaan niissä mainittuja toimenpiteitä. Eläinterveyssäännöstön 55 artiklan 1 kohdan johtovirkkeen säännös 54 artiklan 1 kohdassa säädetyn tutkimuksen tuloksista ja 61 artiklan 1 kohdassa säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden suorittamisesta ei siten tule sovellettavaksi, kun kyseessä ovat turkiseläimissä esiintyvän korkeapatogeenisen lintuinfluenssan vastustamisen kaltaiset kansalliset toimenpiteet.

48) Eläinterveyssäännöstön 55 artiklan 1 kohdan e alakohdassa mainitaan eläinten siirtojen rajoittaminen. Myös muut aluehallintoviraston päätöksen määräykset ja kiellot kuuluvat 55 artiklan 1 kohdassa mainittuihin alustaviin taudintorjuntatoimenpiteisiin, joita tautiepäilyn vuoksi on voitu eläintautilain 32 §:n 1 momentti huomioon ottaen toteuttaa.

49) Aluehallintoviraston on eläintautilain 34 §:n 1 momentin nojalla kumottava 32 §:n nojalla tekemänsä päätös välittömästi, kun 34 §:ssä säädetyt edellytykset päätöksen kumoamiselle täyttyvät. Korkein hallinto-oikeus ei voi ensi asteena ottaa ratkaistavakseen sitä, milloin 34 §:ssä säädetyt 32 §:n mukaisen päätöksen kumoamisedellytykset täyttyvät.

50) Kun otetaan huomioon kyseiseen epidemiaan väestön kannalta liittyneet vaarat sekä annettujen määräysten ja kieltojen laatu, aluehallintoviraston päätös ei ole suhteettomasti loukannut muutoksenhakijan omaisuudensuojaa ja elinkeinovapautta. Määräyksistä ja kielloista aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta säädetään eläintautilain 14 luvussa.

2.4.2 Asiakokonaisuuden yhdessä käsitteleminen

51) Vaasan hallinto-oikeudessa on ollut samanaikaisesti vireillä useita valituksia, jotka koskevat eläinterveysviranomaisten edellä mainittuun epidemiaan liittyen tekemiä päätöksiä. Osa valituksista on siirretty Vaasan hallinto-oikeuteen muista hallinto-oikeuksista oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 11 §:n nojalla. Mainitun pykälän 1 momentin perusteella ja momentissa mainituin edellytyksin hallinto-oikeus on sen estämättä, mitä toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta lain 10 §:ssä säädetään, toimivaltainen käsittelemään samaan asiakokonaisuuteen kuuluvat hallinto-oikeudessa vireillä olevat asiat. Hallituksen esityksen lain 11 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan yhdistämisellä yhdessä käsiteltäväksi tarkoitetaan sitä, että asiat käsitellään samanaikaisesti samassa tuomioistuimessa ja niissä annetaan ratkaisu yhtä aikaa (HE 29/2018 vp). Korkein hallinto-oikeus katsoo, että pykälän mainitut perustelut huomioon ottaen Vaasan hallinto-oikeuden olisi ollut aiheellista antaa päätöksensä yhtä aikaa kaikissa samaan asiakokonaisuuteen kuuluvissa asioissa.

3. Oikeudenkäyntikulut

52) Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, muutoksenhakijalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Anne Nenonen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Petri Leinonen.