879/1997

Tämän päätöksen tarkoituksena on turvata toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta Suomeen toimitettujen eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieeninen laatu ja estää eläintautien leviäminen näiden elintarvikkeiden välityksellä.

Päätöksessä annetaan säännökset toisesta jäsenvaltiosta Suomeen toimitettujen eläimistä saatavien elintarvikkeiden viranomaisvalvonnasta ja omavalvonnasta, ensisaapumispaikkojen antamista ilmoituksista sekä toisesta jäsenvaltiosta Suomeen toimitettujen eläimistä saatavien elintarvikkeiden hylkäämisestä ja siitä ilmoittamisesta.

Toisista jäsenvaltioista Suomeen toimitettavalle lihalle ja lihatuotteille asetettavista vaatimuksista säädetään lihasta ja lihatuotteista Euroopan unionin sisämarkkinakaupassa annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (164/1997).

Toisista jäsenvaltioista Suomeen toimitettaville kalastustuotteille asetettavista eläintautivaatimuksista säädetään lisäksi eläinten ja tavaroiden eläintautivaatimuksista Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla annetussa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksessä (27/1995).

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

Toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta Suomeen toimitettujen eläimistä saatavien elintarvikkeiden on täytettävä eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain (1195/1996) ( hygienialaki ) ja eläintautilain (55/1980) sekä niiden nojalla asetetut vaatimukset.

Eläimistä saatavissa elintarvikkeissa taikka niiden kääreissä, pakkauksissa tai pakkaamattomien kalastustuotteiden osalta niitä seuraavissa asiakirjoissa on oltava terveysmerkki tai tunnistamismerkintä, josta käy ilmi alkuperämaa ja -laitos.

Kolmannesta maasta peräisin olevan eläimistä saatavan elintarvikkeen, joka on toimitettu Suomeen toisen jäsenvaltion kautta, on oltava peräisin sellaisesta kolmannesta maasta ja laitoksesta, josta eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta annetun lain (1192/1996) ( rajatarkastuslaki ) nojalla annettujen maa- ja metsätalousministeriön kolmasmaatuontia koskevien päätösten mukaan saadaan tuoda Suomeen eläimistä saatavia elintarvikkeita.

Toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta Suomeen toimitettuja eläimistä saatavia elintarvikkeita valvotaan ensisaapumispaikassa. Valvonnasta vastaavat valtion tarkastuseläinlääkärin valvomissa laitoksissa asianomainen tarkastuseläinlääkäri ja muissa ensisaapumispaikoissa kunnan valvontaviranomainen. Tarkastuksen ja muun valvonnan on oltava pistokoeluonteista ja syrjimätöntä.

Jos on perusteltua syytä epäillä, että toisesta jäsenvaltiosta toimitetut elintarvikkeet eivät täytä hygienialain tai eläintautilain ja niiden nojalla annettujen säädösten vaatimuksia, elintarvikkeet voidaan tarkastaa myös kuljetuksen aikana.

Asianomaisen valvontaviranomaisen on valvottava toisesta jäsenvaltiosta toimitettavia eläimistä saatavia elintarvikkeita tarkastamalla säännöllisesti ensisaapumispaikan omavalvonnan toimivuus pistokoeluonteisella erien ja niitä seuraavien asiakirjojen tarkastuksella sekä eriä koskevalla näytteenotolla. Lisäksi tarkastuskäyntien yhteydessä on tarkastettava myös ne asiakirjat, jotka liittyvät tarkastusten välillä yksikköön toimitettuihin eriin.

Jos valvontaviranomainen epäilee, että erä tai sitä seuraavat asiakirjat eivät täytä hygienialain, eläintautilain ja rajatarkastuslain nojalla niille asetettuja vaatimuksia, hänen on tarkastettava erä ja sitä seuraavat asiakirjat sekä otettava erästä tarvittavat näytteet.

Kunnan tehtävänä oleva valvonta on järjestettävä siten, että lihaa ja lihatuotteita, kalastustuotteita ja niistä saatuja raakavalmisteita, maitoa ja maitopohjaisia tuotteita sekä linnunmunia ja lämpökäsittelemättömiä munavalmisteita koskevien asiakirjojen tarkastuksesta vastaa kunnan virkaeläinlääkäri. Kunnan virkaeläinlääkäri tekee myös erien hylkäyspäätökset silloin, kun päätös tehdään eläintautisyiden vuoksi.

Ennen kuin ensisaapumispaikka aloittaa toisesta jäsenvaltioista peräisin olevien elintarvikkeiden vastaanottamisen, sen on ilmoitettava valvontaviranomaiselle:

Jokaisesta vastaanotetusta erästä on ilmoitettava valvontaviranomaiselle viimeistään erän saapumispäivänä kuitenkin siten, että valvontaviranomaisen on tarvittaessa mahdollista tarkastaa erä. Ilmoituksessa on mainittava eläimistä saatavien elintarvikkeiden laji ja nimi, lähtömaa sekä alkuperämaa ja -laitos. Ilmoitukseen on tarvittaessa sisällyttävä valvontaviranomaisen määräämällä tavalla kopiot erän mukana seuraavista todistuksista ja asiakirjoista.

Ensisaapumispaikan on varmistettava, että toisesta jäsenvaltiosta toimitetut eläimistä saatavia elintarvikkeita sisältävät erät täyttävät hygienialain nojalla niille asetetut vaatimukset ja että niissä on vaadittava terveysmerkki tai tunnistamismerkintä. Tätä varten tarvittavien toimenpiteiden on sisällyttävä ensisaapumispaikan omavalvontajärjestelmään.

Ensisaapumispaikan on huolehdittava siitä, että toisesta jäsenvaltiosta saapuneet erät tarkastetaan välittömästi niiden saapumisen jälkeen. Ensisaapumispaikan on tällöin varmistettava, että eläimistä saatavissa elintarvikkeissa taikka niiden kääreissä, pakkauksissa tai pakkaamattomien kalastustuotteiden osalta niitä seuraavissa asiakirjoissa on hygienialain nojalla säädetyt merkinnät ja että niitä seuraavat hygienialain, eläintautilain ja rajatarkastuslain nojalla säädetyt asiakirjat.

Ensisaapumispaikan on myös varmistettava, että asiakirjat ja elintarvikkeet vastaavat toisiaan. Lisäksi ensisaapumispaikan on varmistettava, että erä täyttää komission tai maa- ja metsätalousministeriön taikka sen eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston mahdollisesti antamien suojapäätösten säännökset.

Ensisaapumispaikan on otettava saapuneista eristä näytteitä tutkimuksia varten omavalvontajärjestelmänsä mukaisesti.

Ensisaapumispaikka ei saa ottaa erää käyttöön tai luovuttaa sitä edelleen ennen kuin se on tarkastuksessa todennut erän ja sitä seuraavien asiakirjojen täyttävän edellä mainitut vaatimukset.

Ensisaapumispaikan on lisättävä hygienialain nojalla hyväksyttyyn laitokseen luovutettavaa erää seuraaviin asiakirjoihin merkintä suoritetusta tarkastuksesta.

Ensisaapumispaikan on pyydettäessä toimitettava erän mukana kopiot erää koskevista asiakirjoista.

Ensisaapumispaikan pitämästä omavalvontakirjanpidosta on käytävä ilmi vastaanotettujen eläimistä saatavien elintarvikkeiden laji, nimi ja määrä, saapumispäivä, lähtömaa, alkuperämaa ja -laitos sekä lähettäjä. Lisäksi kirjanpidosta on käytävä ilmi eristä tehdyt tutkimukset ja niiden tulokset sekä erissä havaitut epäkohdat ja niiden johdosta tehdyt toimenpiteet. Eriä seuraavia asiakirjoja on säilytettävä vähintään vuoden ajan erien saapumisen jälkeen.

Jos eläviä simpukoita, piikkinahkaisia, vaippaeläimiä ja merikotiloita sisältävä pakkaus avataan ensisaapumispaikassa tuotteiden vähittäismyyntiä varten, ensisaapumispaikan on säilytettävä alkuperäisen pakkauksen terveysmerkintä vähintään 60 vuorokauden ajan.

Ensisaapumispaikan on ilmoitettava erissä havaituista epäkohdista välittömästi valvontaviranomaiselle. Jos muussa kuin tarkastuseläinlääkärin valvomassa ensisaapumispaikassa havaitaan puutteita, jotka koskevat 7 §:ssä mainittujen elintarvikkeiden asiakirjoja, on puutteista ilmoitettava myös kunnan virkaeläinlääkärille.

Sellainen erä, jossa on havaittu epäkohtia, on pidettävä tunnistettavissa ja erillään muista elintarvike-eristä siihen asti, kunnes asianomainen viranomainen on päättänyt erää koskevasta menettelystä.

Naudan, sian, kanan, kalkkunan, helmikanan, ankan ja hanhen lihaa sisältävän lihaerän mukana on oltava 10 §:ssä tarkoitettujen asiakirjojen lisäksi todistus alkuperälaitoksessa kyseisestä erästä suoritetusta salmonellatutkimuksesta. Naudan ja sian liha on tutkittava neuvoston päätöksen 95/409/EY mukaisesti. Kanan, kalkkunan, helmikanan, ankan ja hanhen liha on vastaavasti tutkittava neuvoston päätöksen 95/411/EY mukaisesti.

Tutkimus on tehtävä ISO 6579; 1993 -menetelmällä tai NMKL- menetelmällä N:o 71, 4. painos, 1991 taikka muulla neuvoston tähän tarkoitukseen hyväksymällä menetelmällä. Tutkimustuloksen on oltava kielteinen. Edellä mainittujen neuvoston päätösten sisältö on liitteessä 1.

Salmonellatodistuksessa on oltava viittaus joko edellä mainittuihin päätöksiin tai naudan ja sian lihaa koskien neuvoston direktiiviin 64/433/ETY ja kanan, kalkkunan, helmikanan, ankan ja hanhen lihaa koskien neuvoston direktiiviin 71/118/ETY.

Naudan, sian tai siipikarjan lihaa sisältävän lihaerän mukana ei tarvitse olla todistusta salmonellatutkimuksen suorittamisesta, jos siinä maassa tai laitoksessa, josta liha on peräisin, toteutetaan komission hyväksymää Suomen salmonellavalvontaohjelmaa vastaavaa ohjelmaa. Tällaiset maat ja laitokset on lueteltu liitteessä 4.

Naudan tai sian lihaa sisältävän erän mukana ei myöskään tarvitse olla todistusta salmonellatutkimuksen suorittamisesta, jos tällainen lihaerä on erää seuraavien asiakirjojen mukaan tarkoitettu käytettäväksi vähintään +70C lämpötilaan kuumennettavien valmisteiden valmistukseen hygienialain nojalla hyväksytyssä lihavalmistelaitoksessa. Kuumennettaviin tuotteisiin tarkoitettua naudan ja sian lihaa sisältävien pakkausten on oltava merkittyjä siten, että niistä käy selvästi ilmi lihan käyttötarkoitus.

Sellainen lihaerä, joka on hyväksytty käytettäväksi elintarvikkeena Ruotsissa, voidaan toimittaa Suomeen ilman salmonellatodistusta.

Munintakanalat, joista kananmunat ovat peräisin, on tutkittava salmonellan varalta komission päätöksen 95/168/EY mukaisesti. Päätöksen sisältö on liitteessä 2. Kananmunaerän mukana on oltava 10 §:ssä tarkoitettujen asiakirjojen lisäksi liitteen 3 mukainen salmonellatodistus.

Kananmunaerän mukana ei kuitenkaan tarvitse olla todistusta salmonellatutkimuksen suorittamisesta, jos siinä maassa tai laitoksessa, josta kananmunat ovat peräisin, toteutetaan komission hyväksymää Suomen salmonellavalvontaohjelmaa vastaavaa ohjelmaa. Tällaiset maat ja laitokset on lueteltu liitteessä 4.

Kananmunaerän mukana ei myöskään tarvitse olla todistusta salmonellatutkimuksen suorittamisesta, jos kananmunat on tarkoitettu käytettäväksi munavalmisteiden valmistukseen hygienialain nojalla hyväksytyssä munavalmistelaitoksessa. Tällaisia munia sisältävien pakkausten on oltava merkittyjä siten, että niistä käy selvästi ilmi munien käyttötarkoitus.

Sellainen kananmunaerä, jota on Ruotsiin seurannut salmonellatodistus ja joka on hyväksytty käytettäväksi elintarvikkeena Ruotsissa, voidaan toimittaa Suomeen ilman salmonellatodistusta.

Jos ensisaapumispaikka on todennut omavalvonnassaan salmonellaa sellaisessa lihatai kananmunaerässä, jota on seurattava 14 ja 16 §:n mukaiset salmonellatodistukset, erä on ensisaapumispaikan kustannuksella joko palautettava lähtömaahan tai hävitettävä taikka valvontaviranomaisen on otettava erästä näytteet viranomaispäätöstä varten. Jos omavalvontatutkimus on tehty 14 §:ssä tarkoitetulla menetelmällä hygienialain nojalla hyväksytyssä laboratoriossa, viranomainen voi hylätä erän myös kyseisen omavalvontatutkimuksen perusteella.

Ensisaapumispaikan on toimitettava valvontaviranomaiselle tieto erän palauttamisesta tai hävittämisestä.

Sellaista erää, josta viranomainen on ottanut näytteet joko omavalvontatutkimuksissa todetun salmonellan varmistamiseksi tai muutoin epäillessään, että erä on elintarvikkeeksi kelpaamaton, ei saa käyttää elintarvikkeeksi ennen kuin tutkimustuloksen perusteella voidaan varmistua erän kelpoisuudesta elintarvikkeeksi.

Jos viranomaistutkimuksissa todetaan salmonellaa sellaisessa liha- tai kananmunaerässä, jota on seurattava salmonellatodistus, valvontaviranomaisen on hylättävä erä.

Valvontaviranomaisen on hylättävä eläimistä saatavia elintarvikkeita sisältävä erä, jos näytteissä todetaan tauteja aiheuttavia mikrobeja ihmiselle vaarallisessa määrin tai jos erä on hygienialain nojalla annettujen mikrobiologisten vaatimusten perusteella muutoin elintarvikkeeksi kelpaamaton. Viranomaisen on hylättävä erä myös silloin, kun elintarvikkeessa on pilaantumisen merkkejä.

Valvontaviranomaisen on hylättävä erä, jos se ei täytä 10, 14 ja 16 §:ssä tarkoitettuja merkitsemistä, asiakirjoja ja todistuksia sekä elintarvikkeiden ja asiakirjojen vastaavuutta koskevia ehtoja. Tuojalle on kuitenkin annettava mahdollisuus valvontaviranomaisen määräämässä kohtuullisessa ajassa korjata asiakirjoja koskevat puutteet.

Jos eläimistä saatavia elintarvikkeita sisältävä erä ei muutoin kuin 19 ja 20 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa täytä hygienialain tai sen nojalla annettujen säädösten vaatimuksia, valvontaviranomaisen on hylättävä erä, jollei siinä olevaa epäkohtaa ole kohtuullisessa ajassa korjattu.

Valvontaviranomaisen hylkäämät erät on hylkäyspäätöksen mukaisesti palautettava lähtömaahan, käytettävä tarkastuksen suorittaneen valvontaviranomaisen hyväksymään muuhun tarkoitukseen kuin elintarvikkeeksi tai hävitettävä. Jollei terveydellisestä syystä tai muusta lainsäädännöstä muuta johdu, ensisaapumispaikka voi valita, mihin edellä mainituista toimenpiteistä tämä ryhtyy. Toimenpiteen aiheuttamista kustannuksista vastaa ensisaapumispaikka.

Jos ensisaapumispaikka on valinnut viranomaisen hylkäämän erän palauttamisen, erää ei saa palauttaa ennen kuin eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto on varmistanut lähtömaan viranomaisilta, että erän saa palauttaa kyseiseen maahan. Palautettavan erän asiakirjoihin on merkittävä tieto siitä, että erä on hylätty. Asiakirjoihin on merkittävä myös hylkäyksen syy sekä erän hylännyt viranomainen. Hylätty erä on vietävä maasta tullin valvonnassa. Tullin on ilmoitettava erän hylänneelle valvontaviranomaiselle, minkä tulliaseman kautta ja milloin erä on viety maasta.

Jos valvontaviranomainen määrää hylätyn erän hävitettäväksi tai hyväksyy sen käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin elintarvikkeeksi, erä on merkittävä siten, että käsittelyvaatimus käy siitä selvästi ilmi. Ensisaapumispaikan on toimitettava valvontaviranomaiselle tieto hävitettäväksi määrätyn erän hävittämisestä.

Valvontaviranomainen voi hyväksyä hylätyn erän käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin elintarvikkeeksi vain siinä tapauksessa, että erä täyttää eläintautilain nojalla annettujen säädösten vaatimukset. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava eläinjätteen käsittelystä annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (634/1994) säännöksiä.

Jos hylätty erä ei täytä eläintautilain nojalla annettuja säädöksiä, maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi kuitenkin hakemuksesta hyväksyä erän käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin elintarvikkeeksi.

Valvontaviranomaisen on ilmoitettava hylkäämistään eristä välittömästi Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle. Hylätyistä eristä on ilmoitettava joko liitteen 5 mukaisella kaavakkeella tai muutoin lähettämällä kyseisessä liitteessä mainitut tiedot.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen on ilmoitettava hylkäämisistä välittömästi edelleen eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle sekä lääninhallituksille ja kuntien valvontaviranomaisille. Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto ilmoittaa tarvittaessa asiasta lähtömaan eläinlääkintöviranomaisille, komissiolle sekä toisille jäsenvaltioille.

Valvontaviranomaisen on ilmoitettava Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle myös sellaisista tietystä laitoksesta tai maasta tulevista eristä todetuista toistuvista hygienialain vastaisista epäkohdista, jotka eivät johda hylkäämiseen, mutta jotka viittaavat puutteisiin laitoksen tai viranomaisten toiminnassa. Eristä on ilmoitettava joko liitteen 6 mukaisella kaavakkeella tai muutoin lähettämällä kyseisessä liitteessä mainitut tiedot.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen on ilmoitettava kyseisistä epäkohdista edelleen eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle sekä tarvittaessa lääninhallituksille ja kuntien valvontaviranomaisille. Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto ilmoittaa tarvittaessa asiasta lähtömaan eläinlääkintöviranomaisille, komissiolle sekä toisille jäsenvaltioille.

Valvontaviranomaisen on välittömästi ilmoitettava Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle sellaisista eristä, joita on seurattava 14 ja 16 §:n mukaiset salmonellatodistukset ja jotka ensisaapumispaikka aikoo palauttaa tai hävittää omavalvontatutkimuksissa todetun salmonellan vuoksi. Eristä on ilmoitettava joko liitteen 6 mukaisella kaavakkeella tai muutoin lähettämällä kyseisessä liitteessä mainitut tiedot.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen on ilmoitettava palautuksista ja hävittämisistä edelleen eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle, joka ilmoittaa palauttamisesta lähtömaan eläinlääkintöviranomaisille.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1997.

Tällä päätöksellä kumotaan toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta Suomeen toimitettavien eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonnasta 5 päivänä tammikuuta 1996 annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös 1/EEO/1996.