1583/1994

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Luopumistukilain 2 §:n 3 kohdassa mainituilla kokonaistuloilla tarkoitetaan maatalousyrittäjän verotettavia tuloja ja muita tuloja. Kokonaistuloihin ei kuitenkaan lueta muita sosiaaliturvaetuuksia kuin yli vuoden jatkuneet eläketulot.

Maataloudesta sekä maatilalla harjoitettavista liitännäistoiminnoista saatavilla verotettavilla tuloilla tarkoitetaan verovuodesta 1993 lukien maatalouden jaettavan yritystulon pääoma- ja ansiotulo-osuutta vähennettynä maatalouden sopeutumisvähennyksellä ja maatalouden tulolähteen tappiolla. Ennen verovuotta 1993 maataloudesta sekä maatilalla harjoitettavista liitännäistoiminnoista saatavilla verotettavilla tuloilla tarkoitetaan maatilatalouden tuloverolain (543/67) mukaan laskettua maataloudesta saatua tuloa. Maatalouden tuloon lisätään kuitenkin verotuksessa vähennetyt poistot ja tulosta vähennetään maanvuokratulot sekä korvaukset maataloustuotannon lopettamisesta. Jos puolisot ovat harjoittaneet maataloutta yhteiseen lukuun, maatalouden ansiotulo voidaan verotuksesta poiketen hakemuksesta jakaa puolisoiden kesken käyttäen perusteena maatalousyrittäjien eläkelain mukaisen työtulon jakoperustetta.

Metsätaloudesta saatavilla verotettavilla tuloilla tarkoitetaan maatilatalouden tuloverolain mukaan laskettua metsätalouden puhdasta tuloa tai tuloverolain (1535/92) mukaista metsätalouden puhdasta pääomatuloa sekä hankintatyön arvoa.

Luopumistukilain 2 §:n 3 kohtaa sovellettaessa maatalousyrittäjän katsotaan käyttäneen yli puolet työajastaan muuhun kuin maa- ja metsätalouteen sekä maatilalla harjoitettaviin liitännäistoimintoihin, jos hänen työaikansa työ- tai virkasuhteessa taikka muussa ansiotoiminnassa ylittää yhteensä keskimäärin 1 000 tuntia kalenterivuodessa. ^[1]

Luopujan katsotaan harjoittaneen maataloutta päätoimisesti luopumistukilain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla tuloja koskevan vaatimuksen osalta, jos luopujan tulot täyttävät luopumistukilain 2 §:n 3 kohdassa säädetyt edellytykset:

Luopumistukilain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuna luovutuksena ei pidetä:

Maatilaan katsotaan kuuluviksi sellaiset tuotantoon käytettävät peltoalueet, joiden vuokra-aikaa on luopumisen tapahtuessa jäljellä vähintään viisi vuotta.

Maatilan katsotaan sijaitsevan siinä kunnassa, jossa sen talouskeskus sijaitsee.

Harkittaessa luovutuksensaajan ammatillista pätevyyttä luopumistukilain 9 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa otetaan huomioon sekä koulutuksen että käytännön kokemuksen kautta hankittu ammattitaito. Riittävänä ammattitaitona pidetään vähintään toisen asteen ammatillista luonnonvara-alan koulutusta tai muuta vastaavaa koulutusta. Jos luovutuksensaajalla ei ole koulutusta, häneltä edellytetään vähintään kolmen vuoden työkokemusta maatalouden harjoittamisesta ja vähintään kymmenen opintoviikon yritystaloudellista tai muuta tilan toiminta huomioon ottaen tarkoituksenmukaista koulutusta. Luovutuksensaajalla tulee olla mainittu koulutus kahden vuoden kuluessa luopumisajankohdasta lukien.

Luopumistukilain 10 §:ssä maatalouden harjoittamisella tarkoitetaan, että luovutuksensaajalla on vähintään kolmen vuoden työkokemus maatalouden harjoittamisesta tai että hän harjoittaa maataloutta luopumistukilain 9 §:ssä tai maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain (1317/90) 10 §:ssä tarkoitettuna luovutuksensaajana tai jatkajana.

Työkokemukseksi luetaan maatalouden harjoittaminen omaan tai yhteiseen lukuun, perheenjäsenenä taikka maataloustyöntekijänä.

Luopumistukilain 9 ja 10 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa luovutuksensaajan tulee sitoutua harjoittamaan maataloutta noudattaen maatalouden ympäristötukiohjelmassa perustuen saamiselle asetettuja edellytyksiä. Maatalouden ympäristötukiohjelmasta säädetään maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetussa laissa (1303/94) ja sen nojalla annettavissa säännöksissä.

Luopumistukilain 12 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa luopujan on hoidettava hallintaansa jäänyttä peltomaata noudattaen soveltuvin osin niitä periaatteita, jotka ovat edellytyksenä 1 momentissa tarkoitetun maatalouden ympäristötukiohjelman mukaisen perustuen saamiselle.

Luovutuksensaajan katsotaan luopumistukilain 9 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa asuvan maatilan läheisyydessä, jos hän asuu enintään viiden kilometrin etäisyydellä maatilan talouskeskuksesta. Erityisestä syystä asumisetäisyys voi tuotantosuunta huomioon ottaen olla pitempikin.

Luopumistukilain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa luovutuksensaajan tulee sitoutua lisäämään maatilan peltoalaa kahden vuoden kuluessa luovutuksesta lukien vähintään kahdella hehtaarilla. Lisäyksen tulee olla kuitenkin vähintään kymmenen prosenttia luopumisen kohteena olevan maatilan peltoalasta.

Luopumistukilain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa jatkamiskelpoisuus osoitetaan taloussuunnitelmalla, joka laaditaan viidelle vuodelle maatilan luovuttamisvuotta seuraavasta vuodesta alkaen. Taloussuunnitelmaan tulee sisältyä laskelma, joka laaditaan kalenterivuosittain seuraavan kaavan mukaisesti:

Laskelma tulee laatia niin, että:

Laskelma tulee laatia luopumistuen hakemista edeltäneiden kahden kalenterivuoden kirjanpitotietojen tai muun luotettavana pidettävän selvityksen perusteella. Asiakirjat, joista laskelman keskeiset lähtötiedot ilmenevät, tulee olla laskelman liitteenä.

Maatila on jatkamiskelpoinen luopumistukilain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos 10 §:n mukaisen laskelman ja sen liitteinä olevien asiakirjojen avulla voidaan osoittaa, että:

Jos luopuminen tapahtuu luopumistukilain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla, tulee luovutuksensaajan maatilan sijaita sellaisella etäisyydellä lisämaaksi luovutettavasta peltoalasta, että yhdysviljely on mahdollista.

Luopumisen tapahtuessa luopumistukilain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla luovutuksensaajan maatilan peltoalan tulee lisääntyä vähintään kahdella hehtaarilla luopumisen johdosta. Lisäyksen tulee olla kuitenkin vähintään kymmenen prosenttia luopumisen kohteena olevan maatilan peltoalasta.

Luopumistukilain 11 §:ssä tarkoitettu luovutuksensaaja voi käyttää peltomaata muiden kuin elintarviketuotteiden tuotantoon, metsätalouteen tai luonnonsuojelualueiden perustamiseen taikka hyödyntää peltomaita muulla tavalla, joka sopii yhteen ympäristön ja luonnonhoitoalueiden säilyttämisen ja kehittämisen kanssa.

Jos maatilan pellot tai osa niistä luovutetaan yhteisesti kahdelle luopumistukilain 9 tai 10 §:ssä tarkoitetulle luovutuksensaajalle yhdessä viljeltäväksi, on luovutuksensaajien sitouduttava pitämään pellot jakamattomana omistuksessaan luopumistukilain edellyttämien sitoumusten voimassaoloajan. Myös aviopuolisoiden, vaikka vain toinen heistä täyttää luovutuksensaajaa koskevat edellytykset, on pidettävä pellot jakamattomana omistuksessaan, jos ne luovutetaan heille yhteisesti.

Tiedottamisella tarkoitetaan luopumistukilain 13 §:n 3 momentissa ilmoitusta, jonka tarkoituksena on viljelyä jatkavan sopivan luovutuksensaajan löytäminen. Ilmoitus tulee julkaista paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä kaksi kertaa vähintään kahden viikon välein ja siinä tulee mainita luopumistukilain 9 ja 10 §:ssä säädetyistä, luovutuksensaajaa koskevista edellytyksistä. Jos kuukauden kuluessa jälkimmäisen ilmoituksen julkaisemisesta ei sopivaa viljelyä jatkavaa luovutuksensaajaa ole löytynyt, luopuminen voi tapahtua luovuttamalla pelto muuhun kuin maataloustarkoituksiin siten kuin luopumistukilain 11 §:ssä säädetään tai antamalla lain 12 §:ssä tarkoitettu sitoumus.

Eläkelaitos antaa tarkempia ohjeita 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen muodosta ja sisällöstä.

Jos luopuminen tapahtuu luopumistukilain 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla myymällä maatilan peltomaata maaseutuelinkeinopiirille, piirin tulee huolehtia siitä, että peltomaa luovutetaan mahdollisimman pian luopumistukilain 9 tai 10 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävälle luovutuksensaajalle.

Luopumistukea haetaan ja luopumistukilain 9-12 §:ssä tarkoitetut sitoumukset annetaan eläkelaitoksen hyväksymällä lomakkeella. Hakemukseen on liitettävä eläkelaitoksen määräämä selvitys.

Luopumistukihakemus ja luopumistukilain 9-12 §:ssä tarkoitetut sitoumukset on toimitettava sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tai sille maaseutuelinkeinopiirille, jonka toimialueella maatila sijaitsee, taikka eläkelaitokselle tai sen valtuuttamalle asiamiehelle.

Jos hakemus on toimitettu maaseutuelinkeinopiirille taikka eläkelaitokselle tai sen asiamiehelle, hakemus on viivytyksettä siirrettävä asianomaiselle kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on toimitettava hakemusasiakirjat lausuntoineen luopumistuen saamisen edellytyksistä eläkelaitokselle.

Luopumistukihakemus katsotaan tehdyksi sinä päivänä, jona se on annettu tai postitse saapunut 17 §:n 2 momentissa mainitulle hakemuksen vastaanottajalle.

Jollei luopumistuen hakija hänelle määrätyssä kohtuullisessa ajassa toimita kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen, maaseutuelinkeinopiirin tai eläkelaitoksen pyytämää hakemuksen ratkaisemiseksi tarvittavaa lisäselvitystä, katsotaan hakemus tehdyksi vasta silloin, kun selvitys on toimitettu sille, joka sitä on pyytänyt.

Eläkelaitoksen on ratkaistava luopumistukihakemus viivytyksettä saatuaan tarpeelliset lausunnot ja selvitykset.

Päätös on lähetettävä asianomaiselle postitse hänen ilmoittamallaan osoitteella tai toimitettava hänelle todisteellisesti tiedoksi. Päätöksestä on annettava tieto maaseutuelinkeinopiirille, jos asia on ollut sen käsiteltävänä, sekä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Päätöksen antamisen yhteydessä eläkelaitoksen on toimitettava myös luopumistukilain 9-11 §:ssä tarkoitetulle luovutuksensaajalle sitoumusten täyttämistä varten tieto siitä, kuinka kauan luopujalle tullaan maksamaan luopumistukea. Jos luopumistuen maksu pysyvästi lakkaa ilmoitettua aikaisemmin, eläkelaitoksen on niin ikään ilmoitettava asiasta luovutuksensaajalle.

Luopumistukilain 15 §:n 1 momenttia sovellettaessa eläkelaitokseen rinnastetaan eläkelaitoksen valtuuttamat asiamiehet.

Luopumistuki maksetaan kuukausittain hakijan valitsemaan rahalaitokseen hänen ilmoittamalleen tilille.

Luopumistuen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle:

Luopumistukilain 25 §:n nojalla keskeytettyä luopumistukea ryhdytään tuensaajan kirjallisesta ilmoituksesta maksamaan uudestaan siitä lukien, kun hänellä on oikeus saada tukea, ei kuitenkaan takautuvasti kuutta kuukautta pidemmältä ajalta ennen ilmoitusta. Ilmoitukseen on liitettävä selvitys siitä, että luopumistukilain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa ansiotulot jäävät alle säännöksessä mainitun määrän tai mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa pääasiallinen vastuu maatalouden harjoittamisesta on muulla kuin tuensaajalla.

Eläkelaitos, maaseutuelinkeinopiiri ja kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voivat tarvittaessa vaatia luopumistuen saajalta selvityksen siitä, että hän edelleen täyttää luopumistuen saamisen edellytykset. Jollei tuensaaja ole toimittanut selvitystä hänelle määrätyssä kohtuullisessa ajassa, eläkelaitos voi päättää, että luopumistuen suorittaminen keskeytetään, kunnes selvitys on toimitettu.

Oikeus luopumistukeen lakkaa tuensaajan kuolinpäivää seuraavan kuukauden alusta.

Eläkelautakunnan käsitellessä asiaa, jonka ratkaiseminen olennaisesti riippuu luopumistukilain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten soveltamisesta, tulee saapuvilla olevista jäsenistä ainakin yhden olla maatalousyrittäjien eläkelain 18 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö.

Eläkelaitoksen tulee viipymättä ilmoittaa eläketurvakeskukselle tämän määräämällä tavalla luopumistuen alkamisesta ja päättymisestä. Eläkelaitoksen on myös annettava eläketurvakeskukselle muita luopumistukea koskevia tietoja siten kuin eläketurvakeskus tarkemmin määrää.

Eläkelaitoksen on säilytettävä luopumistukiasiaan liittyvät asiakirjat ja tiedot siten kuin eläketurvakeskus sosiaali- ja terveysministeriön antamien ohjeiden mukaan eläkeasiaan liittyvien asiakirjojen ja tietojen säilyttämisestä tarkemmin määrää.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat ja tiedot voidaan kuitenkin alkuperäisten asemesta säilyttää tallennettuina sellaisella eläketurvakeskuksen hyväksymällä menetelmällä, jolla luotettavasti säilytetään alkuperäisten asiakirjojen ja tietojen sisältö. Tällä tavoin tallennettuina niiden katsotaan vastaavan alkuperäisiä, jollei muuta näytetä.

Jos eläkelaitoksen toimituskirja annetaan koneellisessa tietojenkäsittelyssä tai muutoin ainakin osittain painomenetelmää käyttäen, voidaan allekirjoitus siihen merkitä koneellisesti.

Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa viimeistään kunkin vuoden marraskuun 25 päivänä luopumistukilain 38 §:n 3 momentissa tarkoitetun ennakon määrän seuraavalle kalenterivuodelle. Viimeistään kunkin vuoden kesäkuun 25 päivänä ministeriö vahvistaa mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitetun luopumistuesta aiheutuneiden kustannusten määrän edelliseltä kalenterivuodelta ja samalla tarkistaa ennakkoerien määrät vuoden jälkimmäiseltä puoliskolta. Lisäksi ministeriö tarkistaa joulukuulta suoritettavan ennakkoerän määrän viimeistään kunkin vuoden marraskuun 25 päivänä.

Ennakko suoritetaan 12 yhtä suurena kuukausittaisena eränä. Ennakkoa 1 momentin mukaan tarkistettaessa jaetaan kuluneelle ajalle kohdistuva korotus tai vähennys tasan jäljellä oleville ennakkoerille. Ennakon on oltava eläkelaitoksen käytettävissä kunkin kuukauden ensimmäisenä sellaisena arkipäivänä, jona Postipankki Oy kirjaa maksut postisiirtotileille.

Maksetun ennakon ja samalle vuodelle vahvistetun valtion maksettavan määrän erotus otetaan huomioon määrän vahvistamista seuraavan ennakkoerän maksamisen yhteydessä.

Jos kuitenkin joulukuun ennakkoerää 1 momentin mukaan tarkistettaessa ilmenee, että ennakkona on jo ennen tarkistusta suoritettu valtion maksettavaksi arvioitua määrää enemmän, on maksetun ennakon ja valtion maksettavaksi arvioidun määrän erotus palautettava valtiolle tarkistusta seuraavan kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä noudattaen vastaavasti, mitä 2 momentissa säädetään.

Eläkelaitoksen on toimitettava 30 §:n 1 momentissa mainittuja toimenpiteitä varten maa- ja metsätalousministeriölle tämän määräämä selvitys toimenpidettä edeltävän kuukauden 20 päivään mennessä.

Maa- ja metsätalousministeriö voi pankkilakon tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi eläkelaitoksen esityksestä maksaa ennakkoa 30 §:n 2 momentissa tarkoitetusta määräajasta poiketen, jos eläkelaitoksen valmius maksaa luopumistukilaissa tarkoitetut etuudet muutoin vaarantuisi.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Asetuksen 30 §:ssä tarkoitetun ennakon määrän luopumistukilain voimaantulovuodelle vahvistaa ja ennakkoerän ensimmäiseltä kalenterikuukaudelta suorittaa maa- ja metsätalousministeriö kuukauden kuluessa siitä, kun 31 §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys on saatu eläkelaitokselta.