Laki ulkomaalaisten vapaaehtoisten rintamasotilaiden kuntoutuksesta ja rintamarahasta
- Type of statute
- Laki
- Date of Issue
- Updated statute
- 1027/1992
Text of original statute
Amendments and corrections are made to the up-to-date statute, not to the statute’s original text. Corrections are also published in the PDF version of the statute in the Statute Book.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Suomen sodissa vapaaehtoisesti palvellut ulkomaalainen rintamasotilas voi saada hakemuksesta kuntoutusta ja rintamarahan sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.
Oikeutta kuntoutukseen ei kuitenkaan ole, jos henkilöllä on oikeus saada kuntoutusta muun lain nojalla.
Ulkomaalaisella rintamasotilaalla tarkoitetaan henkilöä, jolle on annettu ulkomaalaisen rintamasotilastunnuksesta annetun asetuksen (418/92) mukainen ulkomaalaisen rintamasotilastunnus.
2 §
Kuntoutusta annetaan yhden kerran ja kuntoutusjakson pituus on kaksi viikkoa. Kuntoutus annetaan laitoshoitona rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain (1184/88) 4 §:ssä tarkoitetussa laitoksessa.
Kuntoutuksesta aiheutuneet välttämättömät Suomen alueilla tehdyistä matkoista johtuvat matkakustannukset korvataan. Kuitenkin Pohjoismaista, Venäjältä tai Virosta tuleville voidaan korvata kuntoutukseen tulosta jo kotimaassa aiheutuneet välttämättömät matkakustannukset.
3 §
Kuntoutukseen tulleelle annetaan kertasuorituksena rintamaraha (1 000 markkaa).
Jos ulkomaalaisen rintamasotilastunnuksen saanut ei osallistu 2 §:ssä tarkoitettuun kuntoutukseen, hänelle suoritetaan rintamaraha kaksinkertaisena.
Rintamaraha suoritetaan pääsääntöisesti kuntoutujalle kuntoutuslaitokseen tai 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kotiosoitteeseen.
4 §
Tämän lain mukaiset etuudet eivät ole veronalaista tuloa.
5 §
Kuntoutuksesta, rintamarahasta ja matkakustannuksista aiheutuvat menot korvataan valtion talousarvioon tarkoitusta varten varatun määrärahan rajoissa.
6 §
Tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaa tapaturmavirasto noudattaen soveltuvin osin, mitä rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetussa laissa säädetään.
Tapaturmavirasto antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita ja määräyksiä tämän lain soveltamisesta ja täytäntöönpanosta.
7 §
Tässä laissa tarkoitettuihin tapaturmaviraston päätöksiin ei saa hakea muutosta valittamalla.
8 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993 ja sen voimassaolo jatkuu 31 päivään joulukuuta 1996 saakka.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
StVM 24/92
Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 1992
Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOSosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen