610/1991

Tässä laissa säädetään kansaneläkelain (347/56) ja sairausvakuutuslain (364/63) mukaisesti vakuutettujen kuntoutuksen korvaamisesta ja järjestämisestä.

Tämän lain mukaista kuntoutusta korvataan ja järjestetään, jollei vakuutettu saa tarvitsemaansa kuntoutusta tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/91), liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/91), sotilasvammalain (404/48) tai sotilastapaturmalain (1211/90) nojalla.

Kansaneläkelaitoksen on järjestettävä vakuutetulle, jonka työkyky ja ansiomahdollisuudet ovat sairauden, vian tai vamman vuoksi olennaisesti heikentyneet, tarvittava ammatillinen koulutus tai valmennus hänen työkykynsä säilyttämiseksi tai parantamiseksi, jollei sitä ole järjestetty työllisyyslain 7§:n, työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (763/90), työeläkelakien taikka erityisopetusta koskevien säännösten perusteella.

Kansaneläkelaitoksen on järjestettävä ammatillisena kuntoutuksena myös sellaiset kalliit ja vaativat apuvälineet, jotka ovat tarpeen vaikeavammaisen työkyvyn ja ansiomahdollisuuksien parantamiseksi tai säilyttämiseksi.

Ammatillisella kuntoutuksella tarkoitetaan 1 momentissa myös elinkeinon tai ammatin harjoittamisen tukemiseksi annettavaa avustusta tai korotonta lainaa työvälineiden ja työkoneiden hankkimista ja oman yrityksen perustamista ja muuttamista varten sekä ammatillisen koulutuksen vuoksi välttämätöntä peruskoulutusta.

Asetuksella säädetään, mitä on pidettävä tässä pykälässä tarkoitettuna ammatillisena kuntoutuksena.

Kansaneläkelaitoksen on järjestettävä muussa kuin julkisessa laitoshoidossa olevalle vaikeavammaiselle henkilölle, joka lisäksi saa

sellaiset pitkäaikaiset tai vaativat muut kuin sairaanhoitoon välittömästi liittyvät kuntoutusjaksot laitos- tai avohoidossa, jotka ovat tarpeen hänen työ- tai toimintakykynsä säilyttämiseksi tai parantamiseksi.

Asetuksella voidaan tarkemmin säätää 1 momentissa tarkoitetun kuntoutuksen sisällöstä.

Kansaneläkelaitos voi korvata ja järjestää lisäksi muuta kuin 2 ja 3§:n mukaista ammatillista tai lääkinnällistä kuntoutusta. Tähän tarkoitukseen on vuosittain käytettävä vähintään rahamäärä, joka vastaa neljää prosenttia vakuutettujen sairausvakuutusmaksuina kertyneestä määrästä. Tähän tarkoitukseen käytettävästä edellä sanottua suuremmasta enimmäisrahamäärästä eduskunta päättää vuosittain valtion tulo- ja menoarvion käsittelyn yhteydessä. Rahamäärää voidaan käyttää myös sairauksien ehkäisemiseen sekä kuntoutusta ja sairauksien ehkäisyä koskevaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä tarvittaessa kansaneläkelaitoksen yhteistoimintasäätiöitten piiriin kuuluvien kuntoutuslaitosten ja muiden sellaisten laitosten, joita kansaneläkelaitos on avustanut, perusparannuksesta aiheutuviin menoihin ja näiden laitosten käyttöavustuksiin.

Kansaneläkelaitoksen on vuosittain laadittava 1 momentissa tarkoitettujen varojen käytöstä kolmea seuraavaa kalenterivuotta koskeva suunnitelma sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Hakemus kuntoutuksen korvaamisesta tehdään kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoon.

Kuntoutushakemuksen johdosta kansaneläkelaitoksen on annettava hakijalle kirjallinen päätös.

Ammatillista kuntoutusta koskevasta tämän lain mukaisesta päätöksestä kansaneläkelaitoksen on välittömästi ilmoitettava opintotukilaissa (28/72) tarkoitetulle valtion opintotukikeskukselle ja eläketurvakeskukselle siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Kansaneläkelaitoksen on tarvittaessa selvitettävä vakuutetun kuntoutustarve, viimeistään kuitenkin silloin, kun vakuutettu on saanut sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa 60 päivältä.

Jos vakuutettu tarvitsee sellaista kuntoutusta, jota ei ole säädetty kansaneläkelaitoksen tehtäväksi tai jota ei ole tarkoituksenmukaisista järjestää kansaneläkelaitoksen toimintana, kansaneläkelaitos ohjaa tarpeen mukaan vakuutetun asianmukaiseen kuntoutukseen tai muiden palveluiden piiriin.

Lisäksi on noudatettava, mitä kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöstä annetussa laissa (604/91) säädetään.

Joka on tyytymätön kansaneläkelaitoksen tämän lain 2 ja 3§:n nojalla antamaan päätökseen, saa hakea siihen muutosta tarkastuslautakunnalta kirjallisella valituksella. Valitus on toimitettava kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoon tai tarkastuslautakuntaan viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona valittaja sai tiedon eläkelaitoksen päätöksestä.

Tarkastuslautakunnan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta siltä osin kuin päätös koskee kansaneläkelaitoksen velvollisuutta järjestää kuntoutus tämän lain 2 tai 3§:n nojalla tai vakuutetun oikeutta niiden perusteella maksettaviin etuuksiin. Muutosta vakuutusoikeudelta haetaan 1 momentissa säädetyllä tavalla ja siinä säädetyssä ajassa.

Kansaneläkelaitoksen ja vastaavasti tarkastuslautakunnan päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

Jos tämän lain nojalla annettu 2 tai 3 §:ään perustuva lainvoimainen päätös on perustunut väärään tai puutteelliseen selvitykseen tai on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi asianomaisen hakemuksesta tai kansaneläkelaitoksen esityksestä ja asianomaista kuultuaan poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Tehtyään edellä sanotun esityksen, kansaneläkelaitos voi, kunnes asia on uudelleen ratkaistu, väliaikaisesti keskeyttää tämän lain mukaisen etuuden maksamisen tai maksaa sen esityksensä mukaisin määrin.

Jos kysymys on evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, voi kansaneläkelaitos aikaisemman päätöksen estämättä käsitellä asian uudelleen.

Tarkastuslautakunnasta on voimassa, mitä siitä sairausvakuutuslaissa säädetään.

Valtion, kunnan ja muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomainen, vakuutus- ja eläkelaitos, eläkesäätiö, työttömyyskassa, työpaikkakassa, sairaala ja muu sairaanhoitolaitos sekä työnantaja ovat velvolliset pyynnöstä antamaan kansaneläkelaitokselle tai tämän lain mukaiselle valitusviranomaiselle maksutta kaikki hallussaan olevat, näiden käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot.

Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös lääkäriä. Hänellä on kuitenkin oikeus saada antamistaan tiedoista ja lausunnoista kansaneläkelaitoksen vahvistaman taksan mukainen palkkio.

Oppilaitos, kuntoutuslaitos tai muu kuntoutuksen toteuttaja on velvollinen antamaan kansaneläkelaitokselle sen tämän lain mukaisten tehtävien hoitamiseksi tarvitsemat tiedot ja niillä on oikeus saada kansaneläkelaitokselta tämän lain mukaista etuutta koskevia tietoja siltä osin kuin ne ovat tarpeen muun lainsäädännön perusteella kuntoutujalle annettavan edun vahvistamista tai suorittamista varten.

Tämän lain täytäntöönpanoon osallistuvat henkilöt eivät saa luvatta ilmaista yksityistä tai perheen salaisuutta tai yrityksen taloudellista asemaa koskevaa tietoa, josta he asemansa tai tehtävänsä perusteella ovat saaneet tietää. Salassapitovelvollisuus säilyy palvelussuhteen tai tehtävän päättymisen jälkeen.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei estä asian ilmaisemista sille, jolla viran puolesta on oikeus saada asiasta tieto.

Joka rikkoo 1 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden, on tuomittava, jollei teosta ole muussa laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain mukaisen salassapitovelvollisuuden rikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa tarkoitetun salassapitovelvollisuuden rikkomisesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut tekoa syytteeseen pantavaksi.

Kuntoutuskustannuksista tämän lain nojalla suoritettua korvausta tai 2§:n 3 momentin nojalla maksettavaa tukea ei saa ulosmitata.

Tämän lain mukaiset kustannukset suoritetaan kansaneläkelaitoksen varoista.

Asetuksella voidaan säätää sellaisia poikkeuksia tämän lain säännöksistä, jotka johtuvat vieraan valtion kanssa tehdystä vastavuoroisesta sopimuksesta.

Jollei tästä laista muuta seuraa, on soveltuvin osin lisäksi noudatettava mitä kansaneläkelain 35-37, 40, 44-46, 59, 63, 81-83, 84-89 ja 92§:ssä säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta sekä siitä, mitä 2 ja 3 pykälässä tarkoitetaan vaikeavammaisuudella annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991.

Sen estämättä, mitä 4§:ssä on säädetty, vuosina 1991 ja 1992 sovelletaan 4§:n mukaiseen toimintaan vähintään käytettävänä rahamääränä vakuutettujen sairausvakuutusmaksuina kertyneen rahamäärän kahta prosenttia.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Kansaneläkelaitoksen rahoittamien Kiipulasäätiön, kuntoutumis- ja liikuntasäätiö Peurungan, kuntoutumissairaalasäätiö Kankaanpään ja Reumasäätiön rakennushankkeet voidaan saattaa 4§:n mukaisin varoin loppuun.