Asetus eläinten lääkitsemisestä
- Type of statute
- Asetus
- Date of Issue
- Updated statute
- 611/1990
Text of original statute
Amendments and corrections are made to the up-to-date statute, not to the statute’s original text. Corrections are also published in the PDF version of the statute in the Statute Book.
Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään eläinten lääkitsemisestä 27 päivänä huhtikuuta 1990 annetun lain (402/90) 9§:n nojalla:
Ruiskeiden antokohta
1 §
Sialle lihaksensisäisesti annettavat lääkkeet tulee ruiskuttaa välittömästi korvien takana sijaitsevalle alueelle. Sialle ihonalaisesti annettavat muut lääkkeet paitsi rokotteet tulee ruiskuttaa välittömästi korvien takana sijaitsevalle alueelle tai nivustaipeeseen.
2 §
Naudalle lihaksensisäisesti annettavat lääkkeet tulee ruiskuttaa kaulan keskialueelle tai olkavarren takaosan lihaksistoon.
Naudalle ihonalaisesti tai lihaksensisäisesti annettavat vitamiinivalmisteet saadaan kuitenkin ruiskuttaa ainoastaan kaulan keskialueelle.
Alle kuuden kuukauden ikäisten vasikoiden osalta säädetään ruiskeiden antokohdasta 3§:ssä.
3 §
Lampaalle, vuohelle, porolle ja alle kuuden kuukauden ikäiselle vasikalle ruiskeena annettavat lääkkeet tulee ruiskuttaa kaulan keskialueelle. Ruiske tulee antaa ensisijaisesti ihonalaisesti.
4 §
Sen estämättä, mitä 1§:ssä, 2§:n 1 momentissa sekä 3§:ssä on säädetty, voidaan lääke ruiskuttaa kyseisissä säännöksissä mainittujen eläinten muihinkin kohtiin, jos eläinlääketieteelliset näkökohdat, lääkkeen käyttöohje, lääkitysolosuhteet tai muu erityinen syy sitä edellyttää. Tällöin eläinlääkärin tulee kirjallisesti ilmoittaa käyttämästään poikkeavasta ruiskutuskohdasta eläimen omistajalle tai haltijalle.
Lääke voidaan tarvittaessa ruiskuttaa myös suoraan sairaaseen kudokseen, jolloin 1 momentin mukaista kirjallista ilmoitusta ei tarvitse antaa.
Eläinten tunnistaminen
5 §
Elintarviketuotantoon käytettävä lääkitty eläin on voitava tunnistaa lääkkeestä johtuvan varoajan päättymisajankohtaan saakka. Jos eläintä ei tällöin voida muutoin tunnistaa, on eläimen omistajan tai haltijan merkittävä se riittävän kestävällä väriaineella tai eläimeen kiinnitettävällä merkillä.
6 §
Milloin maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto on määrännyt eläimen merkittäväksi lääkitsemisen yhteydessä muulloinkin kuin käytettäessä lääkkeitä, joille on määrätty varoaika, on eläin merkittävä loveamalla, korvamerkillä, tatuoimalla tai muulla pysyvällä tavalla, jollei eläintä voida muutoin tunnistaa.
Tietojen antaminen lääkitsemisestä
7 §
Eläinlääkärin on annettava kirjallinen selvitys eläimen omistajalle tai haltijalle eläimen lääkitsemiseen käyttämistään sellaisista lääkkeistä, joille on määrätty varoaika. Selvitys voi kuitenkin olla suullinen, jos käytetyistä lääkkeistä johtuva varoaika on alle kolmen vuorokauden mittainen eikä eläimen omistaja tai haltija ole pyytänyt kirjallista selvitystä.
Kirjallisessa selvityksessä tulee olla seuraavat tiedot:
eläimen omistajan nimi;
eläimen tunnistustiedot;
hoitoajankohta;
käytettyjen lääkkeiden nimet; ja
lääkkeille määrätty varoaika.
8 §
Jos eläin tai siitä saatava tuote luovutetaan elintarvikkeeksi varoajan kuluessa, on eläimen omistajan tai haltijan tehtävä eläinten lääkitsemisestä annetun lain (402/90) 6§:n mukainen ilmoitus lääkityksestä kirjallisesti eläimen tai siitä saatavan tuotteen vastaanottajalle.
Valvonta
9 §
Jos tarkastuseläinlääkäri epäilee, että eläinten lääkitsemisestä annetun lain 6§:n säännöksiä on rikottu, on hänen ilmoitettava asiasta lääninhallitukselle. Ilmoitus tehdään sen läänin lääninhallitukselle, jonka alueella sijaitsee se tila, jolta eläin tai siitä saatu tuote on luovutettu.
Lääninhallituksen tulee selvittää, miten eläintä on lääkitty. Jos lääninhallituksella on syytä epäillä, että 1 momentissa mainittuja säännöksiä on rikottu, tulee sen tehdä asiasta tutkintapyyntö poliisille.
Voimaantulo
10 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.
Helsingissä 29 päivänä kesäkuuta 1990
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoMaa- ja metsätalousministeri Toivo T. Pohjala